Liian keinotekoista / liian helppoa / liian sattumanvaraista

Henkilöbrändäämistä koskeva käsikirjoitus oli kävi juuri luonani viimeisillä viilauksilla. Kirjassa on pieni jakso, jossa perustelen brändinvastustajille sitä, millainen on hyvä henkilöbrändi ja miksi sitä kannattaa rakentaa. Ajattelin jakaa näitä ajatuksia jo etukäteen blogissa.

A) Eikös brändin rakentaminen ole keinotekoista?

Hyvä brändin rakentaminen ei missään tapauksessa ole keinotekoista, vaan se perustuu ihmisen omalle osaamiselle, luonteelle ja persoonallisuudelle. Onnistunut brändi on vain ilmentymä ihmisestä itsestään.

Jotkut halveksuvat "varta vasten rakennettuja" brändejä. Itse kuitenkin kannatan sitä, että ihminen yrittää tietoisesti kehittää itseään ja viestintäänsä. Tietoisella toiminnalla voi olla aito ja hyvä tulos. Emmehän paheksu myöskään sellonsoittajaa, joka on treenannut taitonsa eteen tuhansia tunteja. Päin vastoin, arvostamme harjoittelua ja itsensä kehittämistä.

Aito brändi voi olla kyllä tietoisesti rakennettu, mutta se ei silti ole keinotekoinen. Keinotekoisuus ja aitous eivät siis muodostu sen pohjalta, onko ihminen luonnonlahjakkuus brändäämisessä vai onko hän nähnyt tietoisesti vaivaa sen eteen. Kysymys on pikemminkin brändin istumisesta ihmiselle itselleen.

B) Sehän on sitten aivan helppoa, eikä sitä varten tarvitse tehdä mitään.

Homma ei kuitenkaan ole niin helppo kuin miltä kuulostaa, ja tähän on kaksi syytä.

1) Moni meistä ryhtyy julkisuudessa toimimaan itsensä vastaisesti. Yksi rehentelee, toinen lamaantuu, kolmas uppoutuu detaljeihin, neljäs panikoi ja viides naureskelee pakonomaisesti. Ei ole ollenkaan helppoa olla sitä, mitä oikeasti on.

2) Jotkut eivät tunnista omia vahvuuksiaan saati heikkouksiaan, joten heistä näkyy päällepäin sekava käytös. Sama ihminen saattaa joskus olla hymyilevä aurinko ja toisessa hetkessä raivoava ukkospilvi. Toinen taas kiinnittää kaiken huomionsa yksittäiseen detaljiin, vaikka joskus sama ihminen on täysin suurpiirteinen.

Jos ihminen ei tiedosta omaa käytöstään, hän ei myöskään pysty kehittämään sitä. Silloin hän ei myöskään tiedosta, mikä hänessä on aitoa ja mikä on esimerkiksi stressin aikaansaamaa toimintaa.

C) Homma on liian työlästä ja liian sattumanvaraista. Parempi vain antaa asioiden mennä omalla painollaan.

Jotkut brändikriitikot luulevat, että brändin taikakehä laskeutuu itsestään taivaasta onnellisten valittujen päälle. Nämä kriitikot ovat itse asiassa peloissaan. On helpompaa uskoa, että brändin syntymiseen ei voi vaikuttaa. Silloin kenenkään ei tarvitse syyttää itseään siitä, ettei tullut brändiksi. ”Jokaisella on oma kohtalonsa, eikä sille voi mitään.”

Heti kun ymmärtää, että brändin rakentumista voi itse edistää, joutuu ikäviin ja pitkäjänteisiin töihin. Paljon mukavampaa ja vähemmän pelottavaa on pistää päänsä pensaaseen ja toivoa, ettei asiaan voi itse vaikuttaa.