Retoriikan kesäkoulussa on tänään idolini, tietokirjailija-tutkija Lilly Korpiolan vetämä työpaja. Aiheena on kriisiviestintä.
Postaan tänään pieniä koosteita Lillyn puheenvuorosta. Sekaisin ovat Lillyn näkemykset ja omat oivallukseni. Jos mukana on törttöilyä, se on peräisin minulta.
1) Tietoyhteiskunnasta mediayhteiskunnaksi
Meillä Suomessa on meneillään transitiovaihe tietoyhteiskunnasta mediayhteiskunnaksi, ja siirtymä on jo pitkällä.
Sama toiselta kannalta: nykyään ei enää ole niin tärkeää se, mitä sanoo, vaan se, miten asia sanotaan.
Omassa arjessani tulee jatkuvasti vastaan ihmisiä, jotka väittävät tätä vastaan. He toivovat, että pelkkä fakta olisi yhä se paras työkalu. He luulevat, että esitystapa on turhaa kuorrutusta.
Kyse on kuitenkin yhteiskunnallisesta muutoksesta, jota ei pysty inttämällä eliminoimaan. Meidän on joko opeteltava viestimään faktamme oikealla tavalla tai häivyttävä taustalle.
Muutoksen myötä kaikkea kommunikaatiota leimaa medioitavuus eli se, miten asia välittyy suurelle yleisölle ja sidosryhmille. Miltä se näyttää somessa? Miltä se näyttää tv:ssä? Miltä se näyttää lööpissä? Fakta ei kanna mihinkään, jos se ei välity kunnolla mediassa.
Tässä muutoksessa ovat jääneet jälkeen kirkko, ay-liike ja erityisesti kunnat.
Eräs työpajan osallistujista on itse kunta-alan viestintäosaaja. Hänen mukaansa suomalainen kuntaviestintä elää 1970-luvulla.
Mediayhteiskunta vaatii myös nopeutta.
Twitterissä mielipide vakiintuu keskimäärin 22 minuutissa.
Jos ihminen ei ymmärrä medioitumista, hän ei ehdi olla mukana tässä mielipiteen muodostumisessa. Miksikö? Koska hän on suunnittelemassa tiedotustilaisuutta ensi maanantaille.
Jokaisen toimijan pitää avata oma mediakanava, vaikkapa Twitteriin.
Tietoyhteiskunnassa organisaatio tuotti ja hyödynsi tietoa. Mediayhteiskunnassa on aika hyödyntää mediaa.
Mä nyt jänkkään tästä lämpimikseni:
”nykyään ei enää ole niin tärkeää se, mitä sanoo, vaan se, miten asia sanotaan”.
No kyllä on, ennemmin tai myöhemmin se viestin vastaanottajakin tajuaa, että moni kakku päältä kaunis, vaikka silkkoa sisältä. Mutta et itsekään oikein ole tuosta sanomisesta sitä mieltä, koska ”… opeteltava viestimään faktamme oikealla tavalla…”.
Tää oli vissiin se törttöilyosuus? 😉
(ei nyt tartte ottaa sitten ihan haudanvakavasti tätäkään)
Ilman muuta olisi kivaa, jos viestintätaidon lisäksi mukana olisi faktaa.
Mutta fakta on, että nykypäivänä pääsee vaikuttamaan myös ilman substanssia. Meillä on ihmisiä, jotka ovat julkkiksia vain vaatekaappinsa ansiosta. Kun he ottavat kantaa vaikkapa rokotteisiin, heitä uskotaan. Tämä on mediayhteiskunnan piirre, ei tietoyhteiskunnan.
Juu niin pääsee. Harva meistä kuitenkaan on niin julkkis, että muuttuu kannanottajaksi kunhan tekee sen mediauskottavasti (ja juu, niitäkin on). Mutta kun suuri osa viestijöistä on putkimiehiä, suutareita ja hitsaajia (ja joukossa jokunen copywriter), niin kyllä sitä faktaakin vaaditaan tai sitten mediavaikuttajan ura jää kovin lyhyeksi.
Se, että tää asia tekee argumentoinnin vähän mutkikkaammaksi ei saa olla vaikuttava tekijä siinä, miten aiheesta viestitään. Olen _vähän_ sitä mieltä, että sorruit nyt itse enemmän media- kuin tietoviestintään.
(mutta se nyt taas on vaan minun mielipiteeni 😉 )
Nyt ei itse asiassa ollut kyse siitä, a) mistä itse tykkää tai b) mikä olisi parasta tai kivointa.
Kyseessä on yhteiskunnallisen muutoksen fakta: nyky-yhteiskunnassa vaikutuksen tekee se, joka osaa viestiä.
Tämä on yksi syy, miksi huuhaa on nousussa. Moni huuhaan edustaja on taitava viestijä-helppoheikki, ja tutkijat edustavat vanhaa tietoyhteiskuntaa. Sen vuoksi huuhaa saa paljon valtaa, koska sen edustajat ovat jo osa mediayhteiskuntaa.
Tämän vuoksi toivon, että tutkijat ja asiantuntijat opettelisivat viestintätaitoja. Jos he haluavat vaikuttaa, heidän pitää hyväksyä mediayhteiskunnan vaikuttamisen lait.
Enkä minä ole kanssasi ollenkaan eri mieltä. Siitä ei ole kysymys. Tää on vähän nyanssiasia ja katson sitä ehkä juuri sen verran eri suunnasta kuin sinä, että en osaa ajatella sitä irtonaisena palana.
Oukei. 🙂 Voi olla, etten nyt saa kiinni sun näkökulmasta.
Kyllä se niin on, että jopa höpöjä ja ympäripyöreitä puhumalla voi nykyään luoda ilmiön.
Esitystekniikka, kyky miellyttää ja riittävän populistinen aihe saa tykkäyksiä varsin nopeasti. Ihmiset haluavat helposti pureskeltavaa. Syvällinen ajattelu ei pääse esille samalla tavalla.
Ja siihen on suurena syynä juuri se, että ajattelijoista monet eivät hallitse viestintää.
Jotenkin tämä kolahti:
”Twitterissä mielipide vakiintuu keskimäärin 22 minuutissa.”
Jos nyt miettii vaikkapa Suomen Palloliiton viestintää Blatter-skandaalissa, niin eihän se ole tätä päivää että puheenjohtaja ei ota kantaa, koska on vapaapäivä. Kriisiviestintä hoidetaan välittömästi, ripeästi, aloitteellisesti eikä kesälomilla piileskellen. Mutta monet päättäjät ja vaikuttajat organisaatioissa eivät ymmärrä somemaailman viidakon laeista mitään ja saavat vielä tungettua päänsä vanhaan pensaaseen. Me muuthan kyllä näemme sen peffan, joka sieltä puskasta meitä päin pyköttää.
No se on juuri näin.
Ymmärrän hyvin, että kaikki eivät pidä tästä muutoksesta, mutta vihoviimeinen tapa on yrittää potkia vastaan. Sen sijaan järkevin keino on hyödyntää yhteiskunnan muutosta ja surffata sen aalloilla.
Kiitos, Katleena, ihan tuosta viestistä, että se mitä sanotaan, ei välttämättä ole niin tärkeää kuin se, miten sanotaan.
Olen itsekin yrittänyt viedä tuota viestiä esiintymiskursseillani, ja saan aika lailla vastauksia tyyliin ”Ei sitä nyt ihan mitä tahansa huuhaata…” Me emme jostain syystä näe kuin ne kaksi ääripäätä: huuhaa hömppäpuhe – harmaa insinööri-ilmaisu. Minusta on aika selvää, että hyväkään fakta ei pääse perille mihinkään, ellei sitä siivitä matkaan selkeä ja kiinnostava, joskus huolellisestikin mietitty ilmaisu.
Ja kiinnostavaa on se, että jotkut luulevat, että kyse on todellakin ääripäistä – aivan kuin viestintätaidot vähentäisivät faktaa. Tosiasiassahan kyseessä on kaksi eri faktoria: ihminen voi kasvattaa yhtä aikaa sekä asiantuntemustaan että media- ja viestintätaitojaan.
Hassua, en muista koskaan kuulleeni keneltäkään muusikolta, että sävellys- ja soittotaito olisivat toisensa poissulkevia.
Väikkärikin varmasti paranee parilla kirjoitusvirheellä.
Jarmo, tuo oli kyllä hyvä vertaus. Jostain syystä viestintätaidot ja faktaosaaminen nähdään toistensa vastakohtina, mutta sävellys- ja soittotaito ymmärretään kyllä erillisiksi osaamisalueiksi.
Kyse on itse asiassa vanhasta perussäännöstä mihin tahansa kommunikaatioon: Yhdistä relevanssi (fakta) ja huomioarvo (kiinnostavuus). Komppaan Oilia. Kumpikin ääripää on riittämätön. Oikea näiden ainesten kombinaatio luo parasta kommunikaatiota = pointti menee perille.
Tismalleen. Ja mitä parempi ihminen on sekä mediataidoissa että omassa substanssissaan, sitä todennäköisemmin hänen viestinsä menee perille.
”Meillä Suomessa on meneillään transitiovaihe tietoyhteiskunnasta mediayhteiskunnaksi, ja siirtymä on jo pitkällä.”
Pidätkö tätä lausetta, Katleena, hyvänä ja informatiivisena? Minusta tämä ei tuo esille oikein mitään uutta. Tai ainakaan mielenkiintoisella tavalla sanottuna. Jos joku aloittaisi puheensa näin, ajattelisin, että hänellä ovat jääneet Torkin kirjat lukematta.
Eevastiina, en usko että kukaan *aloittaa* puhettaan näin. Poimin vain yhden väitteen Lillyn puheesta.
Retoriikan kesäkoulu on ammattilaistapahtuma, jossa käymme läpi viestinnällisiä asioita sekä tieteellisestä näkökulmasta että käytännön keissien avulla. Tuo Lillyn lause oli vasta alustus pääasialle, mutta ajattelin, että ilmiö kiinnostaa myös EOT-blogin lukijoita.
Voi hyvin olla, että tuo lause ei tuonut sinulle mitään uutta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että asia, joka on sinulle tuttua, voi olla muille uutta. Silloin ei ehkä kannata korostaa omaa tietämystään, vaan hyväksyä se, että ihmisillä on eri tietotaso, ja he ovat kiinnostuneita eri asioista.
”Twitterissä mielipide vakiintuu keskimäärin 22 minuutissa.”
Mitä tarkoittaa mielipiteen vakiintuminen?
Tulkitsin Lillyn puheen niin, että vakiintumisessa tietty mielipide jää voimakkaammaksi, epävarmat kallistuvat sen puoleen, ja vastakkainen näkemys jää vähemmistöön.
Ja meemithän vauhdittavat tätä vakiintumista.
”Mitä tarkoittaa mielipiteen vakiintuminen?”
Sitä että samanmieliset löytävät toisensa ja ehdoton totuus syntyy.
Älähän nyt Katleena sitä Daily Mail´ia halveeraa vaikka eihän tuo nyt niin hääppönen aviisi ookkaan. Kalaperunoiden käärepaperiksi se on kuitenkin ihan hyvä. Ite luen vaan ”Red Top Tablodeja” joista The Sun ja The Sport ovat parhaat. Että suosikaa tekin niitä niin tiedätte miten muailma makkoo.