Yksi kielen hauskimmista ominaisuuksista on sen mukautuvuus: kielenpiirteet irtoavat alkuperäisestä käyttöyhteydestään, koska niille löytyy hyödyllistä puuhaa muualtakin.
Esimerkiksi netissä syntyneet lyhenteet ovat levinneet puheeseen. Ei ole mikään kumma kuulla jonkun sanovan kaverille bussissa:
Mä olin ihan et lol ja oo-äm-gee.
Alun perinhän nuo lyhenteet syntyivät siksi, että niillä säästettiin tilaa ja nopeutettiin kirjoittamista. Vähitellen ne alkoivat luoda yhteishenkeä ja olla osa kokonaista kulttuuria. Niinpä ne levisivät myös puheeseen.
Myös sanojen merkitys laajenee. Ensin kyseessä on metafora, ja lopulta sanan tarkoite on muuttunut. Esimerkiksi ymmärtää-verbi on alun perin tarkoittanut konkreettista ’ympyröimistä, saartamista’. Vähitellen vertauskuvan kautta se on alkanut merkitä ’asian hahmottamista joka puolelta, käsittämistä, tajuamista’.
Miksi ihmeessä kirjoitan tästä?
Siksi että tänään kirjoitin ajatuksissani tekstariin hashtagin eli risuaidalla merkityn aihetunnisteen. Hashtagejahan tarvitaan muun muassa Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa, mutta tekstareiden tekniikka ei tue niitä sitten pätkääkään.
Hashtag ei enää ole vain tekninen aihetunnisteen apuväline, vaan se on myös sävyn, tyylin ja näkökulman ilmaisukeino.
Tästä saa joku suomen kielen opiskelija oivan gradun aiheen.
Tekstariin kirjoitetun hashtagin vielä ymmärrän, koska se on kirjallinen muoto, ja jos niitä on tottunut käyttämään, niin helposti lipsahtaa.
Olin viikonloppuna nuorten urheilijoiden leirillä, jossa oli yksi varsin vilkas lukiolaispoika, joka viljeli hashtagia puheessaan: hän saattoi sanoa ”hastag selfie” tai ”hastag kovaa treeniä”. Tämä on minusta jo hyvin outoa.
Kyseessä on sama ilmiö kuin puhuttaessa ”viisitoista viiva kaksikymmentä” sanoilla, kun tarkoitetaan lukuarvoa viidentoista ja kahdenkymmenen väliltä.
Puheeseen tuodaan aitoa kirjakieltä. Ja muutaman nuorison edustajan kirjakieli on tuollaista hästäkkäämistä nykyään. Lollataan ja ommaikaaditaan, koska niitä käytetään kirjoittaessakin.
Itse muuten sanon ”viisi viiva kuusi”, koska se on kätevämpää. Kirjakieleen on siis luotu välimerkki, joka on korvannut puheessa alkuperäisen ilmaisun.
Ronjan kertomuksen perusteella kuulostaa, että kyseisellä pojalla on ollut paha maneeri puheessaan. Meneehän monikin sana puheessa vitsinä tai tehokeinona, mutta jos samaa sanaa jankkaa koko ajan, homma lipsahtaa maneerin puolelle.
Miksihän suomessa ei käytetä puhekielessä hashtägin sijasta sanaa risuaita. Kuulostaisi paremmalta ja twitterittömät ihmisetkin ymmärtäisivät. ”Risuaita aaargh”
Koska hashtag ei tarkoita risuaitaa. Hashtag (suomeksi aihetunniste) koostuu risuaidasta JA avainsanasta.
Venla vastasikin jo ennen kuin ehdin – kiitos avusta! Hashtag on tosiaan risuaidan ja aihesanan yhdistelmä.
Hashtagin käyttöä puhekielessähän on nähty jo Eurovision-laulukilpailussa, muistaakseni jo kaksi – kolme vuotta sitten, missä juontaja kuittaili jonkin maan pisteiden ilmoittajalle tyyliin ”And now we have points from Sweden – hello Andreas, how is it going? Hashtag babyface”, kun ko. Andreas oli kovin siloposkinen.
Sinällään tämä ääneen lausuttu hashtag on aika ovelaa huumoria, koska sen funktio on asettaa juuri sanottu johonkin toiseen asiayhteyteen – joka käy ilmi vain hashtagista, ja jota ei ole tarkoituskaan ilmaista puheen nyansseilla.
Oohohoo, tuo on mennyt multa ohi. Ehdottomasti gradun paikka!
Kuten Katleena osuvasti huomaa, hashtag näyttää laajentuvan alkuperäisestä tarkoituksestaan – sisällön ryhmittely – käytännöksi, jolla ehkä puolisarkastisesti ”laajennetaan” viestiä. Laajennus antaa tyypillisesti viestille uuden merkityksen.
Vrt:
#pulkkamäessä (=tunnus, jolla sisältö ryhmitellään osaksi teemaa)
ja
#lopuksilaskinpäinpuuta (=loppukaneetti, joka ei ryhmitellä sisältöä)
Mainio esimerkki. Olen aivan liekeissä tästä kielen ominaisuudesta. Jatkuvasti poimimme uusia ilmaisuja, lavennamme niiden käyttötarkoitusta ja muokkaamme niitä uusiin yhteyksiin.
Mä viljelen puheessa sujuvasti sanaa hästäkki tai häsä. Lisäksi tehostan vaikutelmaa visuaalisesti tekemällä häsämerkin sormilla, vähän kuten ”ironiset” ”hipsut” joita myös ”viljelen” puheessa käsimerkein tehostettuna. #meitsioncool #teinixrulettaa
Oooo, sä olet taitava!
Meillä partiossa muuten tehdään hashtag-nuotio, kun puut laitetaan kaksittain ristiin toistensa päälle. Keskelle sytykkeet, ja johan leimahtaa.