Tätä te ette ikinä usko. Kirja- ja kuntoprojekti etenee.
Kävin toissapäivänä kuntosalilla ja eilen kävelin kuuden kilometrin lenkin. Käsittämätöntä. Kuntosalihan on ääliöiden paikka, ja yhtä pässiä on päämäärättömän ympyrän käveleminen.
Nyt syön aamupalaksi maustamatonta jugurttia ja juon vettä. Siis vettä! Sehän ei maistu miltään. Ja sokeriton jugurtti saa kielen rullalle.
Olen jopa ryhtynyt juomaan rooibokseni – silloin harvoin kun sitä juon – ilman sokeria. Aiemmin olen laittanut kuppiin 2-4 palaa.
Omituisinta on, että tunnen tästä kaikesta sairasta nautintoa. Olen löytänyt masokistin itsestäni. Tätä varmasti Tapanaisen Jarikin kokee, kun hän roikkuu pää alaspäin palavasta köydestä.
Kiduttavaa mutta kivaa.