Mielipidemittauksissa on se riski, että niiden perusteella tehdään isoja päätöksiä, vaikka tulokset olisivat täyttä kukkua.
Lehdistä voi jatkuvasti lukea erilaisia mielipidekyselyitä Natosta, hallituksen toiminnasta, presidentin valtaoikeuksista ja Karpelan miessuhteista. Näitten perusteella sitten poliitikkojen pitäisi muka päättää, mitä tehdä. (Kehotan muuten Tanjaa opettelemaan harkintaa – ja tämän teen ihan ilman mielipidemittauksia.)
Miksi mielipidetutkimuksiin ei voi luottaa?
1) Vastaajia ei kiinnosta kyselyn aihe.
Silloin kommentoidaan mitä sattuu, koska asialla ei ole mitään väliä.
”No joo, hallitus saa multa vaan seiskan, kun Vanhanen rupes tyhmänä seurusteleen sen Kurosen kanssa.”
2) Vastaajilla saattaa olla velvollisuudentunto vastata, vaikka heiltä puuttuu velvollisuudentunto ottaa asioista selvää.
Jos minulta tullaan kadulla kysymään, kenen pitäisi voittaa formulat ensi kaudella, vastaan että ihan sama. Sen sijaan jos minulta kysytään, pitäisikö Suomen liittyä Natoon, en uskalla sanoa ihan sama, koska näin iso asia ei saa olla ”ihan sama”. (Ja haastattelija voisi pitää minua tyhmänä.) Niinpä velvollisuudentunnosta sanon juu tai ei, mutta mielipiteeni on tempaistu hämärän rajamailta. Jos perehtyisin oikeasti asiaan, voisin itse asiassa olla vastakkaista mieltä.
3) Vastaaja on kiireinen, joten hän heittää lonkalta jonkin kommentin kuuntelematta kysymystä kunnolla.
4) Tutkimustulosten lukijat eivät osaa tulkita tuloksia oikein.
Se, mitä mieltä enemmistö näyttää olevan, ei ole välttämättä paras, oikea, saati perustelluin ratkaisu. Mielipidemittaus ei ole järkevyysmittaus tai oikeellisuusmittaus.
5) Mielipide syntyy jokin epämääräisen yleiskuvan perusteella, eikä sitä ole välttämättä lainkaan pohdittu.
Asiasta mainitsee Jari Parantainen laadukkaassa blogissaan Pölli tästä: tuloksiin vaikuttaa myös haloilmiö.
”Matkustaminen ja vieraat maat on kivoja, niin me voitas hyvin liittyy Natoon.”
6) Kielelliseltä kannalta tuloksiin vaikuttaa myös kysymyksissä oleva presuppositio eli taustaoletus.
On todettu, että jos ihminen on epävarma mielipiteestään, hän menee presupposition suuntaan. Niinpä kadunkulmassa peräkkäin olevat haastattelijat voivat saada eri kysymyksiin samalta ihmiseltä saman vastauksen:
Pitäisikö Suomen liittyä Natoon? Joo.
Pitäisikö Suomen jättäytyä Natosta pois? Joo.
Kyselyiden ainoa hyöty on siinä, että ne työllistävät mukavasti tutkimusyrityksiä. Onhan sekin kai hyvä juttu.
Joku voisi myös joskus tutkia tutkimustilannetta ja tutkijoita. Väistämättä kommentit ”Öö, emmä oikein oo seurannu, mutta vastaan joo, pitäisi.” joita näkee TV-uutisten välivideoissa joita näytetään jonkin mielipidemittauksen yhteydessä, monesti asettavat koko mittauksen tuloksen [ainakin minun silmissäni] kyseenalaiseksi, sen sijaan että tukisivat uutisointia – voi tietysti olla, että juuri tätä efektiä uutisoinnissa on johdattelevasti haettu ja se taas asettaa uutispäällikoiden etiikan hieman kyseenalaiseksi.Mielipidemittaukset voivat olla monesti jopa vaarallisia, ensinnäkin siksi, ettei tiedä kuka ne on teettänyt ja mihin tarkoitukseen, sekä siksi, että ne voivat pönkittää haluttua reaktiota. Kamalaa oli seurata miten uutisoitiin ja mitattiin ihmisten reaktioita Israelin hyökätessä Gazaan.Ihmiset jotka eivät tiedä tilanteen taustoja [ja joiden yleinen kommentti takahuoneissa on ”Antaa niiden siellä vaan tappaa toisensa”] päästelevät suustaan mitäsattuita kansallisissa uutisissa.Mutta olen vahvasti sitä mieltä, että kun valtiossa asiat ovat tavallisen hyvin [tietty epäkohtia löytyy meiltä näistä vanhoista tutuista mm. hoiva-alalta, vanhushuollosta jne.] ja ihmisten suurin valittamisenaihe yleisönosastolla on koirankakat puistossa, niin tämä on suoranaisessa yhteydessä yhteiskunnalliseen valveutuneisuuteen. En väitä tässä suhteessa olevani yhtään sen parempi kuin muutkaan. Pitäisi varmasti lukea enemmän Tolstoita sen sijaan, että laittaisin rahani Microsoftille ja pelaisin Xboxilla.
Hyvä pointti tuo tutkimustilanteiden tarkastelu.Kun vastaaja epäröi ja haparoi pitkään ja lopulta vastaa myönteisesti, olisiko tutkijan pitänyt sittenkin tehdä kirjaus kohtaan ”ei osaa sanoa”?Tai voisiko mielipidetutkimukseen liittää perusteluiden kysymisen: ”Miksi vastasit myönteisesti tähän kysymykseen?” Jos vastaajalla on selkeä perustelu, hänen joo-vastauksensa voisi saada tutkimustuloksissa enemmän painoarvoa kuin perustelematon joo-kanta.