Joskus nuorempana kuvittelin olevani kovapintaisempi kuin oikeasti olin. Luulin nähneeni jo kaiken, koska olin selviytynyt muutamasta ikävästä tilanteesta. Hymähtelin äidilleni, joka itki Lassien loppukohtausta.
Vasta kolmekymppisenä olen tajunnut olevani myötätuntoinen. En itse asiassa usko juurikaan muuttuneeni, vaan olen vain aiemmin vaimentanut empaattisuuteni. Nykyään minulla on pala kurkussa tarhan joulujuhlassa, enkä pysty edes ajattelemaan Veljeni Leijonamieltä itkemättä. Lassiessa on itse asiassa aika koskettava loppu, onhan?
Idolsin koelauluihin tuleva nuori kuvittelee osaavansa laulaa. Hänen minäkuvansa osia ovat laulutaito ja tuleva kuuluisuus. Kun totuus paljastuu, useimmat laulajakandidaatit murtuvat. En olekaan sellainen kuin kuvittelin: laulan kuin sorsa, enkä pääse aikuisena julkkikseksi.
Kaikki me murtuisimme, jos edessämme olisi Idols-raati, joka ruotisi luonteenpiirteitämme rehellisesti ja vielä lisäksi tylysti.
”Kuvitteletko olevasi luotettava? Miksi sitten pidit itselläsi sateenvarjon, jonka löysit ravintolan penkiltä? Teetitkö pimeän remontin? Pyöristitkö kilometrikorvauksia eduksesi? Olet säälittävä, tekopyhä luikuri!”
”Oletko todella niin suvaitsevainen kuin uskottelet? Mitä jos naapuriisi aletaan rakentaa alkoholistien asuntolaa? Entä jos tyttäresi menisi naimisiin islaminuskoisen kanssa? Mitä teet, jos homoseksuaali tulee iskemään sinua baarissa? Olet rajoittunut, ummehtunut konservatiivi!”
”Voi sua pientä marttyyriraukkaa! Haaveiletko huomiosta, kun teet muittenkin työt? Yritätkö tehdä itsesi tärkeäksi ahertamalla ja välillä uikuttamalla? Luuletko, että susta pidetään uhrautumisen vuoksi? Ja ketut, ihmiset eivät jaksa sun valitusta ja muka-myötäilyä!”
Ainoa syy, miksi emme tunne itseämme, on luotettavien havaintojen vähyys. Tosielämän Idols-raateja ei ole (onneksi), emmekä kovin helposti saa puolueetonta analyysia sukulaisiltamme tai ystäviltämme. Itse olemme jäävejä ja haluttomia tarkkailemaan omaa toimintaamme ja ajatteluamme.
Siksi minäkin olen tasapainossa itseni ja ympäristön kanssa. Olenhan luotettava, suvaitsevainen ja auttavainen.
—
Tämäpä oli mielenkiintoinen teksti. Monet elämän pettymykset syntyvät varmasti siitä, että tajuaa minäkuvan olevan ristiriidassa totuuden kanssa. Itselläni esimerkiksi yliopistossa ajoittain tuntuu siltä että haluaisin kyseenalaista itselleni antaman fiksun ihmisen leiman. No ahkera en ainakaan ole. 😀 Mistä sitten voisi saada tällaista puolueetonta arviointia omista vahvuuksista ja heikkouksista?
Lassi, kiitos kommentista!Joissain tv-fiktioissa on näitä totuuden torvia: esimerkiksi Housen ja Mentalistin päähenkilöt ovat juuri näitä, jotka kertovat totuuden ääneen. Sellaiseksi ei kuitenkaan kannata ryhtyä tosielämässä, sillä veikkaan, että olisi aika yksinäinen elämä.Ongelmana on, että totuuden kuuleminen on niin kivuliasta, että sanansaattaja ammutaan. Ja toisaalta on turha mennä kertomaan ilkeään sävyyn höystettyjä totuuksia ihmisille, koska ihminen oppii vasta, kun hän on itse valmis siihen.Jos haluaa kehittää itseään ja huomata sokeita pisteitään, kannattaa hankkia elämäntaidon valmentaja. Hän on ihminen, joka toimii rahaa vastaan "kilttinä peilinä". Elämäntaidon valmentajat on koulutettu havainnoimaan ja tukemaan asiakastaan itsensä kehittämisessä. ETV auttaa oivaltamaan itsestä monia asioita, jotka muuten olisivat jääneet huomaamatta.Jotkut käyttävät ETV:tä esimerkiksi työpaikan saamiseen tai tupakanpolton lopettamiseen, mutta jotkut haluavat parantaa elämänlaatuansa laajemminkin. Jos olet kiinnostunut, pystyn suosittelemaan muutamaa nimeä.Itselläni on tosi hyviä kokemuksia ETV:istä, vaikka en ole edes hyödyntänyt heitä systemaattisesti. Tulokset olisivat todennäköisesti upeita, jos kävisin ETV:llä kuukausittain.
**Ongelmana on, että totuuden kuuleminen on niin kivuliasta, että sanansaattaja ammutaan. Ja toisaalta on turha mennä kertomaan ilkeään sävyyn höystettyjä totuuksia ihmisille, koska ihminen oppii vasta, kun hän on itse valmis siihen.**Tämä ongelma tuli hiljakkoin esiin eräässä pienessä, ennen rikkaassa öjyvatiossa. Edellinen talo oli "vain" reilut 800 m korkea, kun suunnitelmia jo ladittiin yli kilometrin korkuisesta. Kun muut "ilkeät" ulkopuoliset valtiot alkoivat kyselemään lainanlyhennyksiä,ilmeni ettei kukaan ollut uskaltanut kertoa sheikille, että hän kuvittelee olevansa varakkaampi kuin onkaan.
Aina kun kuulen jonkun sanovan sanat "minä olen siitä erikoinen, että…" niin nousee niskakarvat pystyyn ja kyseinen ihminen saa lapsellisen leiman otsaansa. Oikeat sanat olisivat: minulla on sellainen tapa/ominaisuus tai jotain vastaavaa.Meitä on täällä kohta 7 miljardia ja kaikki me ollaan omanlaisiamme ja erikoisia. Mutta jos halutaan erikoisuudella brassailla niin sitten on parempi olla jotain Susan Boylea takataskussa, millään heppoisella luonteenpiirteellä ei vaikutusta helposti tehdä.
Kiitos kommenteista!Parrakas, harva diktaattori tai edes lähes-diktaattori osaa arvostaa totuudenpuhujia. 🙂 Kun on tarpeeksi rahaa ja valtaa (ja kun on kiintynyt niihin), ei enää halua lähelleen totta puhuvia peilejä vaan kauniisti vääristäviä huvipuistopeilejä.Janne, muakin rassaa se, että joku mainostaa itseään erikoiseksi. Me jokainen olemme toisaalta erikoisia ja toisaalta äärettömän samanlaisia. Nykyään kukaan ei halua olla tavis vaan julkkis, joten on mainostettava itseään "erikoiseksi".