Yrittäjät voi jakaa kahteen ryhmään: itsensätyöllistäjiin ja toistentyöllistäjiin.
Itsensätyöllistäjät hankkivat ensin osaamisen
Itsensätyöllistäjät ovat niitä, joita Palveluyrittäjä taannoin paheksui. Heillä on jokin osaaminen, ammatti tai tutkinto, ja he työllistävät itsensä ryhtymällä yrittäjiksi.
Itsensätyöllistäjiä on helppo väheksyä. Hehän eivät pyri työllistämään muita, eivätkä he edes yritä vaurastua. Itsensätyöllistäjien yritys on vain oman osaamisen ja oman alan menekin varassa, joten heillä on suurempi riski joutua työttömäksi.
Itse en näe siinä mitään pahaa. Päinvastoin, on hienoa ottaa vastuu omasta elämästä ja riski omasta toimeentulosta. Rikastuminen ei saisi olla kenenkään päämäärä, koska raha on vain väline. Itsensätyöllistäjät ovat onnellisia, koska he tekevät sitä, mitä rakastavat.
Heidän toimeentulonsa riippuu tietenkin omasta osaamisalasta. Kampaajan palkkiot ovat väistämättä pienemmät kuin vaikkapa Kiinan-kaupan konsultin. Ruokakauppiaalla on aina kysyntää, mutta taidekauppiaalla voi olla laman aikana ahtaampaa.
Itsensätyöllistäjä saattaa kyllä palkata työntekijöitä, mutta hän tekee itse samaa työtä kuin muutkin. Hän ei koskaan vetäydy kokonaan johtajanpöydän taakse, vaan hän tarvittaessa hankkii toimitusjohtajan.
Väittäisin, että suurin osa suomalaisista yrittäjistä ovat tätä ryhmää.
Suomalaisia itsensätyöllistäjiä ovat esimerkiksi ohjaaja Timo Koivusalo, filosofi Esa Saarinen ja dokumentaristi Virpi Suutari.
Toistentyöllistäjät haluavat olla yrittäjiä
Toistentyöllistäjät ovat aivan yhtä arvokkaita. He haluavat ensisijaisesti olla yrittäjiä. Kun he löytävät bisnesidean, he pistävät firman pystyyn ja hankkivat osaamisen kouluttautumalla tai värväämällä alihankkijoita. Tarvittaessa he vaihtavat toimialaa, jos taantuma iskee.
Toistentyöllistäjien päämäärä on päästä eroon ”varsinaisista” töistä ja siirtyä toimitusjohtajaksi, koska he rakastavat yrittäjyyttä.
Toistentyöllistäjiä on helppo halveksua. Hehän ovat materialistisia kapitalisteja, jotka kääntävät takkia tuulensuunnan mukaan. He jättävät likaiset työt duunareille.
Harva halveksuja ymmärtää, että toistentyöllistäjät ovat aivan yhtä onnellisia osaamisestaan ja tekemisestään kuin itsensätyöllistäjät. Heidän osaamisensa on yrittäjyydessä – ei kampaamisessa, maalaamisessa tai tietotekniikassa. Bonuksena toistentyöllistäjät saattavat saada paremmat tulot, ja lisäksi he luovat työpaikkoja.
Suomalaisia toistentyöllistäjiä ovat yrittäjä Lenita Airisto, yrittäjä Hjallis Harkimo, ja yrittäjä Jari Parantainen.
Huomaatko eron? Toistentyöllistäjille voi kirjoittaa ammattinimikkeeksi yrittäjän, mutta itsensätyöllistäjien ammattinimike syntyy luontevammin jostain muusta osaamisesta.
Mikäs minä sitten olen?
Olen ammatiltani ensisijaisesti tietokirjailija, bloggaaja, vapaa kirjoittaja ja kouluttaja.
Huomaan kyllä itsessäni taipumusta toistentyöllistäjyyteen, koska olen kilpailuhenkinen ja melko innovatiivinen. Siitä huolimatta kirjoittaminen on ainakin toistaiseksi mennyt johtamisen ja paperitöiden edelle.
Mitä pitää ymmärtää?
Jokaisen yrittäjän pitää ymmärtää, mihin omat nykyiset taipumukset viittaavat.
Jos olet luonteeltasi toistentyöllistäjä, on turha yrittää käyttää aikaa korjattavan auton alla. Siirry johtajapöydän ääreen. Ehkä olit nuoruudessasi itsensätyöllistäjä, mutta kenties et enää.
Jos olet luonteeltasi itsensätyöllistäjä, ei kannata pohtia yrityksen laajentamista ketjuksi. Nauti siitä mitä teet. Jos kyllästyt paperinpyöritykseen ja suunnittelemiseen, mene takaisin tekemisen ääreen.
No ei ihan näinkään ole,yrittäjä on se, jolla on pelissä omat rahat, maine ja vastuu. Yhtään ei kunniaa kohota se, että työllistääkö yrittäjä muita vai ei. Usein pyrkimys lienee työllistää, jolloin vastuu vain kasvaa eksponentiaalisesti ja riskit lisääntyvät huimasti.Yrittäjällä on usein visio, jota on hankala saada muiden ymmärtämäksi (esim. rahoittajat, sukulaiset, perhe, ystävät). Silti yrittäjä lähtee tekemään haluamaansa, riskeistä välittämättä. (Jep, kaikki eivät ole laskentatoimen tai muun yritystoiminnan ammattilaisia.) Tulokset tekemisistä vaihtelevat hyvin paljon, kuten tiedossamme on.
Yrittäjä on kuitenkin semmoinen elikko, joka yrittää ansaita elantonsa omalla osaamisellaan, olkoon se vaikka luuttuaminen. Lisää gloriaa ei touhuun tuo tippaakaan halu / tarve työllistää muita. Toisten henkilöiden työllistäminen on täysin kiinni liiketoiminnan luonteesta ja mahdollisesta kasvusta; lisää väkeä tarvitaan tai ei tarvita. Yrittäjyys on luonteenpiirre ja asenne olla oma-aloitteinen elämässä. Postauksesi on täysin asiaton ja asiantuntematon.
Montako kielioppivirhettä löysit minun viestistäni? t. essi
Essi, lämmin kiitos kommentistasi!
Oletko itsekin yrittäjä? Ainakin tekstini vaikutti sinuun niin paljon, että sinulla lienee kokemusta yrittäjyydestä.
Nyt kannattaa muistaa, että meitä yrittäjiä on monenlaisia. Itse et nähtävästi kuulu toistentyöllistäjiin, koska toteat, että ”Yrittäjä on kuitenkin semmoinen elikko, joka yrittää ansaita elantonsa omalla osaamisellaan, olkoon se vaikka luuttuaminen. Lisää gloriaa ei touhuun tuo tippaakaan halu / tarve työllistää muita.”
Joku toinen yrittäjä voi saada runsaastikin mielihyvää siitä, että pystyy tarjoamaan työpaikkoja. Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että yrittäjä haluaa ansaita rahaa osaamisellaan. Toistentyöllistäjien osaaminen on juuri yrittäjyydessä (bisnesidean löytämisessä sekä yrityksen kehittämisessä ja laajentamisessa). Heille paras motivaattori on yrityksen kasvaminen – myös työntekijämäärän näkökulmasta.
Jostain syystä kirjoitukseni vaikutti sinuun voimakkaasti, koska sanoit tekstiäni asiattomaksi ja asiantuntemattomaksi. Lisäksi epäilit minun etsivän kommentoijien teksteistä kirjoitusvirheitä.
Essi-hyvä, minua saat solvata niin paljon kuin haluat, mutta sanon tämän varan vuoksi: en halua blogiini vihakommentteja, varsinkaan anonyymejä. Jos suuntaat arvostelusi muihin keskustelijoihin, joudun jatkossa poistamaan kommenttisi.
Essille:
Syyt yrittäjäksi ryhtymiseen vaihtelevat kunkin yrittäjän kohdalla ja mieleeni tulee nyt jokusen vuoden takainen tutkimus, jossa yrittäjät listasivat omia syitään siitä, miksi ryhtyivät yrittäjiksi ja yksi suurimmista syistä oli nimenomaan muiden työllistäminen.
Toisekseen, kasvun osalta sekoitit puurot ja vellit, sillä ensisijaisesti kasvu on kiinni valitusta kasvustrategiasta ja vasta sen jälkeen "lisää väkeä tarvitaan tai ei tarvita".
Bisnes, kiitos tarkennuksista!
Olin itse asiassa hieman yllättynyt Essin purkauksesta, koska mielestäni postaukseni oli hyvinkin neutraali. En tehnyt mitään muuta kuin jaoin yrittäjät kahteen yhtä hyvään ryhmään.
Yrittäminen on joillekin kuuma peruna – jopa silloin kun siitä keskustellaan puolueettomasti ja ilman ennakkoasenteita.
Katleena: Veikkaan, että tuo rastojesi värinen kappale innosti Essiä kirjoittamaan.
Noita yrittäjätyyppejä taidetaan käsitellä enemmän johtaja- ja työntekijätyyppisinä, mutta samat ryhmät ja idea takana kuitenkin.Itse kirjoitin miksi yrittäjä epäonnistuu ja se ehkä liittyy tuohon Essin näkemykseen.
[Katleenan edit kommenttiin 26.10.2022 klo 10.11: vanhan blogipohjan muotoilut ovat vuosien saatossa kadonneet, mutta ilmeisesti kursivoitu tekstikappale on ollut punaisella.]
En siis viitannut aiempaan kommenttiini, vaan omalle sivulleni kirjoitin aiheesta.
Voi tosiaan olla, että Essiä harmitti se korostamani osuus. Yritin vain tehdä eroa kahden yrittäjätyypin välille, enkä pidä kumpaakaan yrittäjätyyppiä huonompana.
En usko, että ohjaaja Timo Koivusalo, filosofi Esa Saarinen ja dokumentaristi Virpi Suutari loukkaantuvat siitä, etten kutsu heitä yrittäjiksi.
Sivuillasi oli muuten hyviä kirjoituksia. Pistin niistä vielä erikseen meiliä matkaan.
Hei,kiitos palauttesta kommenttiini.
Ensiksikin, jotta kannattaa ruveta jostain asiasta asiantuntijana esiintymään, niin kannattaa ensin kouluttautua hyvin. Yrittäjän koulu on se oikein kova paikka, kun rahaa ei tule mistään eikä aikoihin, kaikki raha menee kuluihin. Ei niin mistään tule rahnua itselle.. Tämä on kokemisen arvoinen tilanne, tätä ei opeteta yliopistoissa!
Toiseksi, johtaminen ja toisten opastaminen on myös vaativaa, oma taiteenlajinsa siis sekin. Voi olla että joku syntyy osaten, monella muulla tämä kulkee oppimisen ja urakehityksen kautta. Siksi en usko, että jotkut wannabe- ihmiset ovat saaneet niin hyvät aamumurot, että kannattaa uran alussa ihan konkareille neuvojaksi ruveta. Joku muukinhan saattaa tietää jo jotain, kommentoida aina voi mutta tietäjyys vaatii oikeaa osaamista.
Kolmanneksi, kaikkea osaamista saa tänään ostopalveluna verkoittuneilta osaajilta (eli yrittäjiltä), aloittavan yrittäjän ei enää nykyään tarvitse palkata väkeä sen vuoksi. (Hölmö olisikin jos palkkaisi, ei siitä pelkästään vahingossa muiden mukana palkatusta wannabe-jengistä pääse millään eroon, vaikka miten olisi rekryosaamista ja lakitieto hallussa). Strategia on pienyrittäjälle vieras sana, lisävoimaa palkataan jos itse ei kykene kaikkea työtä tekemään tai himo johtamaan on liian suuri. (Tosin silloin ei yleensä lopussa hyvin käy.) Muuten yrittäjä ei työllistä tasan ketään, jos järki on päässä.
Neljänneksi, en ymmärrä tarvetta korostaa ja nostaa omaa profiiliasi muiden työllistäjänä. Mihin hommiin, milloin ja millä palkalla olet suunnitellut itsellesi työntekijöitä palkata? t. essi
Oli tosiaan mukavaa saada palautetta. Kiitokset vain. Vastasinkin siihen jo.
Taustat Essin kommenttiin pitäisi mielestäni ottaa huomioon. Veikkaan, että Essi on yrittäjä joka näkee paljon vaivaa elantonsa eteen ja koki ettei saa ansaitsemaansa arvostusta.
Itsensä työllistäjät voidaan perustellusti nähdä ”varsinaisina” yrittäjinä, kuin myös ”työntekijöinä”. Varsinaisina siksi, että nämä panostavat ensisijaisesti itsensä peliin ja työntekijöiksi siksi, että monesti tämä on käytännön tilanne suhteessa tilaajaan, vaikka juridisesti työsuhdetta ei olisikaan.
Essille: Strategia on varsin yksinkertainen asia ja jotain mitä toteutetaan pitkällä aikavälillä. Jos kasvustrategiaa ei ole, kasvu tapahtuu lähinnä onnenkauppana.
Ensimmäinen askel kasvustrategiassa on se, että päätetään halutaanko kasvaa vai ei.
Tapahtuuko kasvu tuotolla vai lainalla? Mihin halutaan kasvaa, uusiin tuotteisiin vai hintavampiin palveluihin? Vai tähdätäänkö suuremmille markkinoille?
Kiitos jälleen kommenteista!
Essi, kuten itse sanoin postauksessani, kuulun itsensätyöllistäjiin. (Tämän vuoksi määrittelin itseni ensisijaisesti kirjailijaksi ja kouluttajaksi, en yrittäjäksi.) Minulla ei siis näillä näkymin ole aikeita palkata työntekijöitä tai alihankkijoita, vaan olen ensisijaisesti tietokirjailija ja kouluttaja.
En tiedä, miksi luulit minun olevan toistentyöllistäjä. Kunnioitan toistentyöllistäjiä suuresti – työllistivät he sitten työntekijöitä tai alihankkijoita – mutta en itse kuulu tuohon joukkoon, ainakaan vielä.
Mitä kokemukseen tulee, olen ollut yrittäjänä (itsensätyöllistäjänä) vuodesta 2000. Jossain vaiheessa luulin, että kaikkien yrittäjien pitää olla toistentyöllistäjiä, mutta nyt olen sisäistänyt paremmin oman lahjakkuuteni. Olen kirjoittaja, en esimies. Ehkä joskus myöhemmin tilanne muuttuu, mutta toistaiseksi se on tämä.
Kuten jo totesin, yrittäjiä on moneen junaan. Kaikkien päämääränä on työllistyä itse, mutta jotkut työllistävät myös muita. Molemmat tavat ovat yhtä hyviä ja arvokkaita.
Mitä strategiaan tulee, niin siihen on aivan jokaisella yrittäjällä mahdollisuus. Omaan strategiaani kuuluu tämän blogin pitäminen, oman osaamisen laajentaminen, itsensä kehittäminen sekä asioiden tekeminen uudella tavalla. Omaa strategiaa kannattaa pohtia, sillä muuten on tuuliajolla.
Nostan hattua jokaiselle yrittäjälle – niin itselleni kuin sinulle – sairauslomat kustannamme itse ja otamme vastuun omasta toimeentulostamme.
Heipä hei,strategiasta vielä pari sanaa, sen kun tuntuu olevan nyt muotia. ”Yrityksemme strategia on tarjota parasta mahdollista *palvelua toimintalueemme* asiakkaille. Toteutamme tämän tekemällä **ja antamalla** etc.” (Tämä on oikeasti konsulttien kanssa kirjoittamaani tekstiä ja näkyvillä jossain. P***an marjat.
Taktiikka on se asia, jolla peli voitetaan. (Kausi voidaan hoitaa strategialla.) Ottamalla asiakkaan asian omaksesi voitat, tarjoamalla konseptikamaa häviät viimeistään silloin, kun asiakas saa oikeaa (itselleen kuuluvaa) kohtelua. Aina löytyy kilpailija, joka tarjoaa parempaa hintaa, parempaa sijaintia, bonuksia jne.
Tarjoa jotain, joka muistetaan hyvällä ja pitkään. Niin toimijoita on muuten harvassa…Ihmisen tarpeiden huomiointi eri tavalla eri tilanteissa ei ole strategiaa, se on pelkkää taktiikkaa ja tilanneälyä. Taktiikan osaajat pärjäävät arkielämässä.
On siis ihan turhaa päristellä strategiasta, tutkinnoista (on niitä täälläkin), hulppeasta ulkonäöstä, kuulusta sukunimestä, hyvästä supliikista, loma-asunnosta rantakoivikossa tai kauniista jälkikasvusta jne. Palveluyrittämisessä pärjääminen (kas kummaa, sielläkin) ratkaistaan palvelusisällöllä ja asenteella, viisastelu ei ainakaan johda kaupantekoon. Sieltä kaupankäynnistä se raha kuitenkin tulee yrittäjälle.
Vain 30 v -kokemuksella
essi
Essi: Täsmennähän tuota ”mahdollista”. Mitä reunaehtoja siihen sisältyy? Ilman reunaehtoja se on vain tyhjää sanahelinää. Verrattavissa ”Yrityksemme on tarkoitus tuottaa voittoa”.
Strategian sijaan voidaan puhua myös tavoitteista tai suunnitelmasta, jos se tuntuu yhtään mukavammalta. Taktiikan suhteen olet kyllä oikeassa, mutta strategian tarkoituksena on toimia ylätasolla ja ohjata mihin suuntaan itse yritys kulkee ja taktiikan tarkoituksena taas olla konkreettisia toimia miten strategia saadaan toteutettua. Idea nyt on siinä, että ilman strategiaa yritys on tuuliajolla ja sattumalla on suuri rooli.
Kiitos jälleen kommenteista!
Vedän yhteen keskustelun ja samalla panen sille pisteen.Pohdinta on nyt mennyt semanttiselle tasolle. Lienemme kaikki yhtä mieltä siitä, että suunnitelmallisuutta tarvitaan. Jokainen kutsukoon sitä strategiaksi, taktiikaksi, tavoitteiksi tai fantasiaksi, jos niin haluaa. Pääasia on, että yrittäminen ei ole sattumanvaraista, vaan siinä on jokin toimintamalli.
Essin esimerkkistrategiasta olen samaa mieltä sen suhteen, että löpölöpöstrategialla ei ole merkitystä, jos se ei ole aito ja jos se on ulkopuolisten keksimä. Sen sijaan jos strategia on hyvä, se auttaa yrityksen kehittymistä. Tämä on tutkimuksissakin huomattu.
Sitä en vieläkään ymmärrä, miksi Essi loukkaantui postauksestani. Jaoin yrittäjät kahteen ryhmään, erittelin niiden hyviä ja huonoja puolia ja korostin niiden olevan yhtä hyviä. Jokaisella on tietenkin oikeus loukkaantua ihan siitä mistä haluaa, joten ei siitä sen enempää.
Ehkä tämä keskustelu on nyt käyty loppuun. Postasin juuri uudesta aiheesta, josta myös riittää varmasti ruodittavaa.
Mitä sopisi myydä kun on yrittäjä? Mitä tavaraa yleensä on yrittäjänä ollessa? Monet yrittäjyyden ammattitutkinnot maksavat siinä 500 euroa. Pääsisiköhän yrittäjäksi ilman yrittäjyyden koulutusta?
Kiitos Hannu kommentista ja tervetuloa EOT-blogiin!
Vastaan kysymyksiisi järjestyksessä:
1) Mitä sopisi myydä kun on yrittäjä?
V: Mitä tahansa laillista, kunhan siihen on a) asiakkaalla tarve ja b) myyjällä osaamista. Yrittäjän myymät asiat voivat olla käsittelemätöntä raaka-ainetta, jalostettua tuotetta, digitaalista koodia, taitavaa palvelua tai vaikkapa tuottavaa konsultointia.
2) Mitä tavaraa yleensä on yrittäjänä ollessa?
V: Tätä kysymystä en ihan ymmärrä. Jos pohdit sitä, mitä tavaraa yrittäjä voi myydä, niin mahdollisuudet ovat rajattomat. Yrittäjä myy sitä, mitä asiakas tarvitsee.
3) Pääsisiköhän yrittäjäksi ilman yrittäjyyden koulutusta?
V: Kyllä pääsee. Yrittäjäksi ei ole mitään tutkintovaatimusta, ja itsekin olin yrittäjänä kymmenen vuotta, ennen kuin tein yrittäjän erikoisammattitutkinnon. (Toki jos et suorita tutkintoa ensin, kannattaa opiskella yrittämisen perusteet ilmaiseksi verkosta.)