Huomenna Viestintäpäällikön koulutusohjelma -kurssimme suuntaa Berliiniin. Tutustumme EU-viestintään, saksalaiseen kulttuuriin ja shoppailumahdollisuuksiin paikallisiin organisaatioihin.
Olen lukenut aikanaan kaksi vuotta saksaa enkä osaa sitä juuri lainkaan. Passiivinen kielitaitoni on sentään jonkinlainen: ymmärrän germaaneja auttavasti. Sen sijaan kykyni puhua saksaa on yhtä surkea kuin kykyni pitää suuni kiinni seminaarissa.
Niinpä ei uskoisi, että olen onnistunut vuonna 2002
- ensinnäkin keksimään vitsin saksaksi
- viestittämään sen saksalaiselle
- saamaan saksalaisen kierimään maassa naurusta.
Tämä väitteeni vaatinee tarinan tuekseen:
Syksyllä 2002 olimme kaverini Ellun kanssa vaeltamassa Karhunkierroksella Kuusamossa. Matkalta löysimme nälkiintyneen leipzigilaisen sairaanhoitajan Marcuksen, joka puhui vain saksaa.
Marcus ei ollut pystynyt kokkaamaan itselleen ruokaa, koska tulli oli takavarikoinut hänen retkikeittimensä. Niinpä Marcuksesta tuli lemmikkimme viiden päivän ajaksi. Kokkasimme hänelle ruoat ja lopuksi vielä saunotimmekin hänet.
Karhunkierroksella erään päivämatkan päätteeksi huomasimme, että polun yli oli kaatunut puu. Runko oli jäänyt oksien varaan noin metrin korkeudelle maankamarasta.
Pitkäsääriset seuralaiseni astuivat puunrungon yli. Minäkin yritin, mutta jäin haaruksistani roikkumaan puun päälle. Jalat eivät yltäneet maahan.
Ja siinä tilanteessa keksin elämäni ainoan saksankielisen vitsin:
Lügen haben kurze beine. Und ich auch.
Marcus kieri maassa vähintään viisi minuuttia. Loppumatkan hän hoki vitsiäni.
Jos joskus joudun laatimaan CV:n, aion lisätä tämän tarinan Kielitaito-otsikon alle.
tervetuloa Saksaan Katleena! 5 vuotta täällä asuneena saksan kielen kanssa (karhun-)painia painineena annan yhden vinkin : teitittele varmuuden vuoksi aina ja kaikkia! Unohda (ainakin alkuun) sinuttelu TÄYSIN. Haben Sie..ja können Sie..kehiin. Voi olla, että asia on sulle tuttu ja VAIN minä olin niin tyhmä, etten moista asiaa saksan tunneilla mieleeni painanut. Sinutteluun sortumisesta saa kärsiä ja kauan – jos nyt niin hassusti sattuu lipsahtamaan, että du-sanaa käyttää. Itse osasin tänne tullessani yhden lauseen ”Entschuldigen Sie, aber welche Abteilung ist es eigentlich?” – JOS pääset kuitenkin shoppailemaan, tää lause voi olla tarpeen : ) . GUTE REISE!
Saksassa ja Itävallassa asuneena ja saksaa kotikielenä puhuvana en voi muuta kuin kompata Raijaa. Teitittely on vielä tehty helpoksi, koska verbi on aina perusmuodossa. Ei siis tarvitse muistella hankalia taivutusmuotoja. Ja lopuksi: muista tervehtiä ja hyvästellä aina ja kaikkialla, myös tuntemattomia ja myös hississä!
Ehkä törmäät Marcukseen, joka paikallisessa kievarissa kertoilee legendaa Lapin-matkoiltaan ja ihanista suomalaisista naisista.
Minä muuten luin ns. pitkän saksan eli seiskalta aina abivuoteen asti, enkä ikinä oppinut sitä puhumaan. (Ainoa toimiva fraasini on ”Was hast du eigenlich gegen mich?” jolla ei ole mitään käyttöä, toivottavasti.) Vika ei tietenkään ole meissä vaan muinaisissa opetusmetodeissa. Tiedän tämän siitä, että tyttäreni aloitti saksan neljännen luokan syksyllä ja päihitti minut jouluun mennessä.
Ehkä Marcus kertoo vitsiäni Leipzigissa potilailleen. Raukat kuolevat halvaukseen.
Oh no,
Itse luin lukiossa saksaa, mutta sen jäljiltä oleva passiivinen kielitaito ei riitä edes ymmärrykseen. Uskon, että vitsisi on hauska. ainakin se näyttää sille
Kun itse aikoinani oli koulussa, kannusti rehtorimme meitä lukemaan saksaa, koska ”saksaa puhuville löytyy aina töitä”. Ehkä näin on vieläkin, en tiedä. Mutta, nykyisin kieli ei tunnu kovinkaan monia kiinnostavan, mikä on aika kummallista. Saksa on Suomelle tärkeä vientimarkkina-alue ja Saksaan pitää myydä saksaksi. Ostaminen sieltä onnistuu englanniksikin.
Viel Spaß!
Ulmissa pari vuotta asuneena ja useamman kerran Berliinissä notkuneena utelen, mahtuisiko pieneen käsilaukkuusi pienen pientä seuralaista?
Harmi vain, että ehdin jo lentää tänne Berliiniin. Ensi kerralla varaan sulle paikan laukussa. Sinähän tunnetusti olet niin lyhyt, että mahdut helposti johonkin pikkukassiin. 🙂
Jee, kiitos vinkeistä! Teitittely olikin hallussa, sillä sitä lukion saksan tunnilla jankutettiin oikein kunnolla.
Sen sijaan hississä en tajunnut tervehtiä, ja siitä sain palkaksi mulkaisun. Jatkossa muistan kyllä tervehdyksen. 🙂
Täällä pärjää liian hyvin englannilla, joten vaihdan helposti siihen. Tavoitteenani on kuitenkin puhua saksaa mahdollisimman paljon.
Viel Glück !
Minä luin saksaa toisena pitkänä kielenä, ja kielitaitoni on myös lähinnä passiivinen – erityisesti ala-asteen surkean opetuksen takia. Käydessäni Itävallassa tosin alkoi aktiivinenkin kielitaito heräämään, kun useimmat vastasivat englannin kieliseen kysymykseen joko saksalla tai huitomalla käsiään hämmentyneesti… Viimeisinä päivinä aloin puhumaan ainakin lähes ymmärrettävää saksaa. (Ai niin – Itävallassa Grüss Gott! oli tavallisin tervehdys, vaikka lukion saksanope väitti sitkeästi ettei sitä kukaan käytä yhtään missään ikinä).