Vetää-verbistä on tullut jokapaikanverbi. Vetäminen tarkoittaa aivan mitä tahansa tekemistä, ja sen tarkoitus on pääteltävissä vain asiayhteydestä.
Voimme nykyään kirjoittaa pitkät pätkät pelkällä vetää-verbillä ja sen johdoksilla:
Ensin mä vedin kavereiden kanssa syömään, ja siellä me vedettiin ihan törkeet satsit makkarasoppaa. Sit mä vetäsin kassalle, ja kassa veti että ”vedäks pankille vai luotolle?” No vedin luotolle niinku aina. Siit vaimo kyl vetää herneet nenään. Sit mä vedin ihan täysillä parkkipaikalle ja autoon. Liikenne veti onneks ihan hyvin. Kotipihas mä vedin auton talliin, oven auki, housut kinttuihin jo eteisessä ja vedin täpöllä vessaan. Mun pidätyskyky veteli viimesiään. No sit mä vedin emalit niin täyteen, ettei kukaan muu oo vetänyt sellasta. Enkä ees vedätä yhtään. Lopuks mä vedin pöntön.
Sama ilmiö on levinnyt jo kaikkialle. Jopa Opettajien ammattijärjestön puheenjohtaja Olli Luukkainen kauhistelee vanhempien ruokailukulttuuria Iltasanomien haastattelussa näin:
Kaupasta ostetaan esimerkiksi pitsaa, jota vedetään kylmänä.
Olli Luukkainen ”vetää” pitsaa, ja siitäkös minä vedän blogipostauksen.
Kyl giltsi vetää aika törkeesti sanoja nettiin. Tollasta vetämistä ei ole pitkään aikaan nähty. Hatustako noita aiheita vedät? Kyl mä vedän raivarit, ku joutuu lukeen koko ajan tollasta vedättämistä.
Kari…
No nyt sä kyl vedit pohjat tolla kehumisel. Kiitokset! Mä vedän tän tunnustuksen kyl nyt kehystettynä mun seinälle.
MC Nikke T:tä lainatakseni, ”kukaan ei voi elää vetämättä”.
Kun lopetin viime viikolla seminaariesitykseni, vieruskaveri totesi: ”Hyvä veto!”. Olin kyllä itse esityksen jälkeen aika vetämättömissä. 🙂
V-sanat valtaavat kielen. Aikaisemmin yleisvälimerkkinä ja nyt myös yleisverbinä.
Ala-asteella muuten innostuimme kaveriporukalla mouhota-verbistä. Ainakin meille se tarkoitti silloin mitä tahansa tekemistä. Me siis vedettiin mouhoten.
Oooh, mäkin muistan mouhoamisen. Tosin meille se tarkoitti raivoamista, mutta kai sen käyttö levisi muihinkin tarkoituksiin.
Partiossa törmäsin ensimmäisen keraan kehuun ”hyvin sä vedät” 🙂
No silloin on homma vedetty ilmeisen hyvin. 🙂
Turun murteellahan ehdotetaan taukoa raskaasta tai vaikeasta työstä sanomalla: ”Verä sä mitä verät, mä verän sauhut.” Varsinais-Suomalaista runollisuutta.