Kulutusjuhla vinkkasi Twitterissä omituiseen nettikeskusteluun, jossa joku perheenäiti vaatii, että kaikkien hotellien on oltava lapsiystävällisiä. Hän on suivaantunut mainoksesta, jossa hehkutetaan aikuisille suunnattuja hotelleja.
Miksi ihmeessä? Jos lapsiperheille tarkoitettuja hotelleja on tarpeeksi, miksi kaikkien muidenkin hotellien pitäisi olla lapsiystävällisiä?
Sama ilmiö näkyy muuallakin.
Kaikissa yliopistoissa pitäisi olla tarjolla kaikki ainevaihtoehdot. Kaikki televisiokanavat pitäisi saada omaan kotiin. Jokainen vaateketju pitää saada lähimpään kauppakeskukseen. Kaikki sosiaalisen median sovellukset pitäisi saada heti käyttöön.
Tässä kaikessa on taustalla sama haave: Vaikka saisin valita 70 vaihtoehdosta, haluan vielä 20 vaihtoehtoa lisää.
kato ku jos muut saa jotain mitä mä en saa, niin mua harmittaa kattoo sitä vierestä, kun ne saa jotain mitä mä en
On kuin kuusivuotias keliaakikkolapsi itkisi muiden pullan perään, vaikka omassa kipossa on kahdeksaa sorttia gluteenittomia keksejä.
Liika valinnanvara ei tee ihmistä onnelliseksi.
Kaksplussaa seuranneena voin sanoa, että enää ei ota tolkkua siitä onko siellä ketjun aloittajat tosissaan, vaiko eivät. Valittajaa löytyy jos jonkinmoista ja tämä on vielä siitä kevyimmästä päästä. Toisaalta tuntuu, että monet kyseisellä foorumilla pyörivät tuon tapaiset kaikkitietävät valittajamammat ovat kuin ovatkin sellaisia pirttihirmuja, joita itse en kestäisi päivääkään.
Se on ihan totta, että Kaksplussan keskustelupalsta on aika ankeaa luettavaa. Yleensä eksyn sinne vain, jos joku linkittää varta vasten tiettyyn keskusteluun.
Jos tuo täti olisi ollut yksittäistapaus, en olisikaan jaksanut postata, mutta tuo ylimääräisen valinnanvaran vaatiminen tuntuu olevan yleistymässä. Meille nykyihmisille mikään ei riitä, vaan pitää saada kaikki.
Me ollaan isännän kanssa sitten taas sitä mieltä, että nyt jo on liikaa valinnan varaa. Taas tuli epätoivo esim. leikkelehyllyllä kaupassa. Siinä kestää miljoona vuotta kun seisoo sen hyllyn edessä ja miettii mitä ihmettä sitä tänään ottaisi. Liikaa vaihtoehtoja. Mutta sitten taas olen huomannut, että liian vähänkin vaihtoehtoja ei ole hyväksi nykyään, varsinkin kun on tottunut siihen laajaan valikoimaan. Tämän saa kokea lihahyllyllä klo 19-20, kun se ammottaa puolityhjillään eikä enää olekaan sitä tiettyä lihakimpaletta josta olisi halunnut tehdä sen tietyn ruuan. Tosin, tämäkään ei olisi niin suuri ongelma jos meitä ei olisi jo totutettu siihen, että vaihtoehtoja löytyy, liikaakin. Olisikin mielenkiintoista katsoa miten nämä ”haluan kaiken” ihmiset pärjäisivät jos yhtäkkiä tulisikin pula-aika. Itseäkin se varmasti harmittaisi mutta tuskin tulisi ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi, ellei nyt ihan nälkää näkisi.
Muuten hyvä mutta lopun vertaus hieman ontuu. On nimittäin ilmiselvää, ettei mikään gluteeniton keksi päihitä hyvää vehnäpullaa.