Jääskeläisen Janne postasi tänään otsikolla Miten vuorokauteen saa 27 tuntia? Allekirjoitan monet Jannen vinkeistä: liikunta on tärkeää, ja liika televisio ja someilu pitää karsia.
Postauksen alussa Janne viittasi minun tehokkuuteeni, joka itse asiassa on mukatehokkuutta. Tehokkuuteni on nimittäin seuraus siitä, että jätän kaikki normaalien ihmisten asiat tekemättä.
Päätin siis jatkaa Jannen ideaa ja listata omat vinkkini ajansäästämiseen. Näistä moni on itse asiassa nolohkoja epävinkkejä.
En seuraa muita aloja. Tunnustan suoraan, että olen yleissivistykseltäni tyhmä. En seuraa lainkaan urheilua, musiikkia, viihdettä, ruokakulttuuria saati Euroopan ulkopuolista politiikkaa. Myös kaunokirjallisuus on jäänyt nolosti vähemmälle, enkä katso televisiosta edes laatusarjoja. Tämä on säästänyt aikaani tärkeämpiin asioihin. Valinta oli aluksi vaikea, mutta lopulta tajusin, etten voi pyrkiä tietämään kaikesta kaikkea. On siis parempi keskittyä.
En siivoa. Suomalainen nainen käyttää päivästään aikaa siivoamiseen ja kotitöihin yli tunnin (pdf). Aivan turhaan. Senkin ajan voi käyttää johonkin tärkeämpään. Siivoamisen sijaan voit valita kahdesta vaihtoehdosta: elä sotkussa tai käytä siivoojaa. (Minä elän sotkussa.)
En seuraa anonyymia verkkokeskustelua – saati osallistu siihen. Olen haksahtanut joskus tähän harhaan. On helppo jäädä koukkuun, kun trollit, purnaajat, ääripääihmiset ja marttyyrit ottavat yhteen. Se on kuin saippuasarjaa seuraisi. Samalla on helppo käydä kertomassa oma kantansa – aivan kuin se vaikuttaisi yhtään mihinkään. Mutta Suomi24, Vauva.fi ja muut yleispalstat syövät aikaa ja tunne-energiaa enemmän kuin ne antavat. Ajansäästön takia ne kannattaa jättää pois ja korvata oikeilla ihmiskontakteilla.
Minulla on rastat. Hahaa, ei puolen tunnin hiustenlaittoa aamuisin. Ihanan kätevää. Jos et halua rastoja, ota kalju tai itse ajeltava siili. Tai syvälle vedetty pipo.
En soittele kuulumisia kavereille. Tämä johtuu itse asiassa huonosta kuullunhahmottamiskyvystäni. En ole hyvä puhelimessa: joudun pinnistelemään jotta ymmärtäisin puhutun, ja ympäristön visuaalinen häly vie huomioni helpommin kuin korvalla oleva luuri. Vaihdan siis kuulumiset Facebookissa, Twitterissä tai nokikkain. Kontakteihini taitaa kuulua vain kolme ihmistä, joiden kanssa puhun tunnin puheluita. (Btw, Janne on yksi heistä.)
En käy kylässä. Tapaan töissä ja harrastuksissa niin paljon ihmisiä, että vapaailloille emme yleensä sovi mitään. Kyläilyvaje voisi olla tuhoisaa sosiaalisten suhteiden kannalta, mutta onneksi kaverimme tuntevat tilanteen ja ymmärtävät sen. Treffaamme kyllä säännöllisesti, mutta varmasti harvemmin kuin moni muu.
En shoppaile. Tämä on kuulemma monen ihannepuuhaa, mutta itse en jaksa juosta kaupoissa. Useimmiten ostan uudet vaatteet kiireessä siksi, että edellisten päälle valui ketsuppia, ja seuraava asiakastapaaminen on vartin päästä.
En pyöri unettomana sängyssä. (Tämä vinkki on lisätty tekstiin 21.10.2014 klo 17.10.) Yleensä nukun hyvin, mutta jos jokin keskeneräinen käsikirjoitus valvotuttaa, nousen suosiolla ylös kirjoittamaan. On hyödytöntä pyöriä sängyssä unettomana kaksi tuntia, kun voi kirjoittaa tunnin tai pari, painua väsyneenä uudelleen pehkuihin ja nukahtaa välittömästi.
En yritä harrastaa kaikkea. (Tämä vinkki on lisätty tekstiin 21.10.2014 klo 17.10.) Olisi ihanaa oppia laulamaan, puhumaan ranskaa ja soittamaan rumpuja. Olisi myös upeaa tanssia, askarrella ja maalata. En kuitenkaan tee niitä, koska ne eivät ole ykkösprioriteettejani. Käytän sen ajan mieluumin perheeseen ja muiden haaveiden saavuttamiseen. Kun valitsee vain muutaman ydinhaaveen, ne on helpompi saavuttaa.
* * *
Tällä metodilla saa kirjoitettua 5–6 kirjaa vuodessa, pidettyä kolme kuukautta lomaa ja lisäksi hoidettua perhettä, parisuhdetta ja yritystä.
Kaupan päälle saa huonon omantunnon epäsiististä kodista, pitkästä kyläilyvelasta ja surkeasta yleissivistyksestä. Ja voi hylätä haaveet tyylikkäästä ulkoasusta, jotka on kruunattu kiiltäväksi föönatulla tukalla.
Hyvät ajankäyttövinkit! Kukin käyttäköön aikansa niin kuin parhaaksi näkee.
Se vaan tuli mieleen, että miksi kirjoitat 5-6 kirjaa vuodessa? Eikö olisi ihanaa keskittyä kirjaan ajan kanssa, makustella ja tunnustella ja kirjoittaa vaikka ”vain” yksi?
Jotkut ei vaan ole makustelijoita. 🙂 Jotkut on sellasia turboahdettuja moottoreita, jotka ei jää kirjoihin lepäämään. Nopeus ja vauhti eivät millään tavalla korreloi laatuun, vaikka meillä Suomessa usein niin ajatellaankin. ”Hiljaa hyvä tulee” on ihan sanonko mistä hajatelmana. Itsekin teen kaiken ripeästi ja nopeasti enkä miljoona kertaan hinkkaamalla, se on vain mulle ominainen toimintatapa.
Tiina, sä tunnet mut liian hyvin!
Niin – kolmen kuukauden loma kuulostaa minun korvaani siltä, että arki on niin kuluttavaa, että se vaatii pitkän palautumisen! 😉 Saatan tulkita väärin. Tai sitten olen vain kateellinen, kun palkollisena minulla ei ole mahdollisuus lomailla 3 kuukautta. 😉 Tähtään siihen, että arki on yhtä mielekästä kuin loma ja minun tapauksessani se tarkoittaa monen sinänsä ihan mukavan – mutta hiukan kuormittavan – asian karsimista.
Heh, taisit tosiaan tulkita väärin. Haluan ensisijaisesti kolmen kuukauden loman, jotta voin matkustella, partioida ja keskiaikailla.
(Btw, tämän vuoden kesäloman jälkeen olin tosi uupunut, koska keskiaikailin vähän liikaa. Loma ei siis ole toipumista töistä, mutta joskus työt ovat toipumista lomasta.)
Mitä tulee kirjantekotahtiin, niin Tiina vastasi puolestani oikein. Kirjoittaminen on ammattini, joten olen siinä tehokas. Käsikirjoitukset eivät parane vetkuttelulla, vaan päinvastoin: sisältö vanhenee, jos se on kirjoituspöydälläni tekeillä vuoden.
Kun lomailee oikein arki tuntuu paljon paremmalta. Aina kun ressaa ja väsyttää voi ajatella että voisi sitä olla paljon huonomminkin, olla esimerkiksi lomalla.
Arki on yhtä juhlaa sudarileirillä vietetyn loman jälkeen (ei sillä että sudareiden kanssa olisi kurjaa, mutta niiden kanssa voi olla vähän raskasta. Hyvällä tavalla)
Hahaa, sudenpentureissu on tosiaan sellaista antilomaa. Hauskaa, mutta väsyttävää.
Tajusin muuten tässä yhtenä päivänä, että olen vetänyt partioryhmiä 14-vuotiaasta asti, siis yli 24 vuotta. (Välissä oli tosin kolme ryhmätöntä vuotta, kun omat muksut olivat pieniä.) Mahtavaa aikaa, kaiken kaikkiaan.
Hyviä ja hauskoja vinkkejä! Noudatan itsekin ykkösvinkkiäsi: Seuraan vain niitä aloja ja asioita, joista olen oikeasti kiinnostunut. Esimerkiksi eläin- ja kasvituntemukseni on häpeällisen alhaisella tasolla, mutta en välitä siitä. En myöskään tee juuri mitään siksi, että niin ”kuuluisi” tehdä.
Tuosta kirjojen kirjoittamisesta on pakko sanoa, että riippuuhan se myös siitä, minkälaisia kirjoja kirjoittaa. Esimerkiksi Vesa Sirenin Kapellimestarit-kirjaa ei olisi kukaan pystynyt kirjoittamaan parissa kuukaudessa, niin massiivinen ja järkelemäinen, valtaisaa perehtymistä vaatinut teos se on.
Samoin jos kirjoittaa laajaa, tutkimukseen pohjautuvaa kirjaa, on mahdotonta tehtailla 5-6 kirjaa vuodessa.
Toki myönnän, että Katleena on myös tehokas! Ei kuka tahansa pystyisi tuollaiseen julkaisuvauhtiin.
Kolme ässää tunnetusti syövät ihmisen ajan: shoppailu, siivous ja sohva. Ne kun jättää, on aikaa kolmelle teelle: tenaville, työlle ja tekemiselle.