Valmentajan tehtävä on viedä käytäntöön jokin tietty toimintamalli.
Minulla on se rooli, että perustelen, oivallutan, sitoutan, kerron teoriataustoja, avaan bisnesnäkökulmaa ja viime kädessä edellytän.
Kun ajattelen työmenetelmiäni kuusi tai kahdeksan vuotta taaksepäin, toimintani perustui enemmän luennointiin. Luentoni olivat kyllä aktivoivia, asiantuntevia ja varmasti viihdyttäviäkin, mutta olen varma, että kaikki oppini eivät menneet käytäntöön.
Sain tuohon aikaan loistavia palautteita osallistujilta. Heidän oli helppo kehua, kun ei tarvinnut laittaa itseään likoon. Luennosta on kuulijalle se iso hyöty, että hänen ei tarvitse tunnustaa omia virheitään tai epärakentavia toimintamallejaan ääneen.
Pahinta on, että myös mukana olleet esimiehet pitivät kovasti tavoistani. Hekin nimittäin pääsivät helpolla, koska heidän ei tarvinnut muuttaa johtamistapojaan, ja he pystyivät myöhemmin viittaamaan oppeihin: ”muistatkos mitä valmentaja sanoi”?
Vallitsi juujuu-ilmapiiri. Minä ehdotin muutosta, kaikki sanoivat juujuu, mutta mitään ei todennäköisesti tapahtunut valmennusten jälkeen. Luultavimmin myös tilaaja-maksaja oli tyytyväinen, koska juujuu-luento on juuri sitä, mistä suomalaiset yritykset ovat tottuneet maksamaan: hauska, napakka ja täyttä asiaa, mutta mikään ei muutu.
Olen nykyään parempi valmentaja. Kommunikoin enemmän ja syvemmälle osallistujien kanssa, ja uskallan ottaa esille epätoivottuja toimintamalleja. Palaute on yhä hyvää, mutta ei niin loistavaa. Kaikkia ei nimittäin miellytä se, että menemme niin henkilökohtaiselle tasolle.
Yhä minua kuitenkin mietityttää se, miten esimiehet vievät asioita käytäntöön. Ymmärtävätkö esimiehet, että toimintatapojen muutos vaatii johtamisen muutosta? Ymmärtävätkö esimiehet, että johtamisessa joutuu tekemään ei-kivoja ratkaisuja: jätän tarjotun Levin-reissun väliin ja keskityn tiimiini, ihmisiini ja heidän tekemiseensä?
Jos tehtäväni konsulttina ja valmentajana on viedä käytäntöön jokin tietty toimintamalli, onnistunko siinä?
Tämä oli rohkaisevaa luettavaa. Sattumukset ja tapahtumat on aina hauskaa luettavaa, mutta tämä osoittaa ammatillista osaamista.Meillä on menossa vastaavaan ajatusmalliin nojaava talevn kestävä projekti. Itse siihen valitsin ohjaavaksi konsultisi henkilön, josta aisti, ettei hän päästä meitä helpolla, hoitaa homman niin, että käyttäytymiskulttuuritkin muuttuu.Tähän projektiin liittyen väitin eräässä toisessa kommentissa, että puhelu välittää muutakin tietoa, kuin sanotun, toisin kuin tekstiviesti. Asiaa on sivuttu usein, liittyen henkilökohtaiseen myyntivalmennukseen. Koska hoidan myyntivaiheen asiakasrajapinnan lähes kokonaan, ei ole sama, mille kuullostan puhelimessa.
Parrakas, kiitokset kommentista!Hyvä juttu, että ette ole halunneet päästää itseänne helpolla. Kyllä konsultilla pitää olla tiettyä tinkimättömyyttä, jotta asiakas saa rahoilleen parhaan vastineen.Mitä tulee puhelimen käyttöön, niin olet aivan oikeassa äänensävyn merkityksestä. Ei ole aivan sama, miltä puhelimessa kuulostaa: positiivinen puheääni on kymmenen kertaa miellyttävämpi kuin narisevan tympeällä äänellä sanottu ”kiiiitooos”.
Kuten selväksi kävi, niin konsultti/kouluttaja/valmentaja varmaan saa viestin menemään perille, mutta sitten tuleekin se hankala paikka kun asiaa pitäisi oikeasti tehdä omassa arkipäivässä.Asia ei tule käytäntöön jos lähiesimies ei ole valmentavaa sorttia ja sitoutunut asiaan. Degeneroituminen tapahtuu todella nopeasti, jos ei muuten niin muiden painostaman viimeistään. On nimittäin aivan sama että minkälaista kahdeksikkoa siellä edessä omppii, jos lähiesimies ei jatka (tue) konsultin tekemää työtä tai konsultti ei ole joka viikko paikalla sparraamassa yksittäisiä henkilöitä.Olen nähnyt omalla ja muiden kohdalla tämän niin monta kertaa. No milläs sen lähiesimiehen saa sitten tekemään edes jotain? Lähiesimiehen lähiesimieshän pitää olla hommassa myös aktiivisesti mukana. Eli sitouttamista ja vahtaamista pitää oleman.Ja kyllä… osa ottaa opikseen jotain heti mutta vain pieni osa. Se on vain esimiehelle niin helppoa ulkoistaa oma tehtävä jollekulle toiselle, varsinkin jos omaa osaamista ei ole, eikä aidosti kehitetä.
Kiitos jälleen kommentista!Esimiestyö on tosiaan valmennuksen jatke: koska ulkopuolinen valmentaja ei voi olla organisaation arjessa jatkuvasti, on esimiehen työ viedä sovitut asiat käytäntöön.Kirjoitan tästä aiheesta postauksen vielä tänään, koska aihe oli juuri äskettäin meilläkin tapetilla.