Kun ihmiseltä kysyy hänen huonoja ja hyviä puoliaan, saa kahdenlaisia vastauksia: uskottavia ja epäuskottavia.
Epäuskottavia vastauksia ovat ne, jotka kuulostavat ulkoa opetelluilta tai kategorisoiduilta. Esimerkiksi kaikki Iltatytöt ovat aina ”temperamenttisia ja itsepäisiä”. Heidänhän kuuluu olla sellaisia.
Epäuskottavia ovat myös ne vastaukset, joissa huonot puolet ovat pinnallisia. ”Olen huumorintajuinen, pitkäjänteinen, nopea oppimaan ja älykäs, mutta en osaa kokata ja unohtelen asioita. Lisäksi minulla on kynsissä uria.”
Uskottavia vastauksia ovat ne, joissa sama piirre heijastuu sekä hyvänä että huonona. Tällöin ihminen on oivaltanut jotain aika oleellista itsestään. Sama piirre on nimittäin tietyssä tilanteessa hyödyllinen lahja ja toisessa tilanteessa onneton ominaisuus.
Otetaanpa vaikka itsepäisyys. Joskus on hienoa olla päämäärätietoinen ja näkemykseltään vahva: ihminen ei ole heiluteltavissa miten päin tahansa. Toisaalta joskus itsepäisyys kääntyy jääräpäisyydeksi. Ihminen pitää kiinni käsityksestään eikä anna periksi, vaikka olisi ollut järkevää ja rakentavaa muuttaa mieltään jo aikaa sitten. Pahimmillaan jääräpäisyydestä kärsivät sekä työkaverit että perhe.
Vastaava piirre on oma hyvähuono ominaisuuteni, esiintymishalu ja -taito. Sen hyvä puoli on, että en jää varjoon ja osallistujat jaksavat olla aktiivisesti mukana koko koulutuspäivän. Esiintymistaidon etu on myös muitten ihmisten ilahduttaminen: kaverit pyytävät minua tekemään ohjelmaa häihin, ja viihdyttäminen sujuu keskiaikatapahtumissakin. Ominaisuuden Iso Haitta kuitenkin on, etten aina osaa pysyä sivussa vaikka pitäisi ja minun on joskus vaikea hyväksyä sitä, että joku toinen on valokeilassa. Noloa ja pikkumaista.
Niinpä yritän harjoitella pitämään esiintymishaluni kurissa. Jos olen seminaarissa yleisön joukossa, en avaa suutani ensimmäisenä, kun on kysymysten aika. Välttämättä en avaa sitä ollenkaan. Kun joku muu esiintyy tai puhuu jossain tapahtumassa, seuraan keskittyneesti enkä supata esityksen aikana.
Ei siis ole olemassa hyviä tai huonoja ominaisuuksia. On vain ominaisuuksia, jotka toimivat eri tilanteissa joko hyvin tai huonosti. Jos luulee omia vahvuuksiaan vain vahvuuksiksi, ei todennäköisesti huomaa, mitä haittaa kyseisestä luonteenpiirteestä on joissain tilanteissa.
Mahtava kirjoitus Katleena 🙂 Ja erityinen hymynvire nousi tunnisteesta: "Bugi Katleenassa" :DOlen kuullut sanottavan, että menestyneillä ihmisillä on vahvoja vahvuuksia, mutta myös vahvoja heikkouksia. Ja se pitänee varsin hyvin paikkansa 🙂 Joskus jopa se vahvuus on heikkous, kuten sanoit!Eräässä keskustelussa viime syksynä pohdimme tätä samaa asiaa, vahvuuksien tilannesidonnaisuutta. Mielestäni se pitäisi huomioida omassa elämässä paljon näkyvämmin. Työhönottotilanteissahan kysytään aina: "Mitä vahvuuksia sinulla on?" Ja silloin pitäisi kysyä vastakysymys: "Niin missä tilanteessa?" ;)Kiitos tästä aamun ajatuseväästä!
Juuso, kiitos kommentista! Tosi kiva kuulla, että postaus kiinnosti.Mä olen monesti miettinyt noista rekrytointitilanteita. Nykyään kun neuvottelen uuden yhteistyökumppanin kanssa, ilmoitan heti ne puoleni, joista tulee olemaan haittaa tai hyötyä kirja- tai koulutusprojektissa. (Esimerkiksi että en ole pitkäjänteinen, joten minua on turha ottaa projektiin, joka kestää kuukausia. Toisaalta koska olen lyhytjänteinen, olen myös nopea ja aikaansaava.)Aina kun olen käyttänyt tätä tekniikkaa uuden tahon kanssa – siis neljästi – olen päässyt soppariin, joten ehkä tätä kannattaa laajentaa työpaikkahaastatteluihinkin. Kun kertoo rohkeasti omien piirteidensä huonot puolet, niin potentiaalisen työnantajan on helpompi päättää, ovatko heikkoudet kestämättömiä vai sellaisia, että niiden kanssa voidaan elää.Toisaalta jos oma heikkous on vaikkapa pakonomainen aggressiivinen käytös tai kontrolloimaton huumeidenkäyttö, niin ehkä sitten työnsaantimahdollisuudet voivat olla aika heikot. 😀
Todella hyvä pointti. Useissa työhaastatteluissa on tullut vastaan juuri tuo ympäripyöreä kysymys "mitkä ovat heikkoutesi?" Tähän on sitten helppo vastata jotain yhtä ympäripyöreää, kuten pikkutarkkuus/jääräpäisyys/suurpiirteisyys mikä sitten sattuukin sopimaan parhaiten haettavan työn luonteeseen.Eräässä työhaastattelussa kysymykset olivatkin paljon fiksumpia ja tarkemmin rajattuja, kuten: "millä tavalla johdit tiimiäsi edellisessä työpaikassasi? Millaisia haasteita siihen liittyi?"Varmasti jälkimmäisellä keinolla saa paljon enemmän irti hakijasta kuin vain käskemällä häntä luettelemaan itseä kuvaavia adjektiiveja. Monesti rekrytoijat vain tuntuvat toistavan samoja aiemmin opittuja kysymyksiä sen enempää asiaa ajattelematta. Hyviä tuloksia saa harvoin sillä, että menee aina sieltä missä aita on matalin…