Venähtikö bloggaustauko liian pitkäksi? Onko edellinen postauksesi toissavuoden pääsiäiseltä? Nolottaako palata linjoille kuukausien tauon jälkeen?
Ei hätää. Näillä vinkeillä teet tyylikkään comebackin menettämättä kasvojasi.
Disclaimer: Nämä vinkit on suunnattu ammatti- ja harrastusbloggaajille, mutta ne eivät sovellu päiväkirja- tai omaelämäbloggaajille. Omaelämäbloggaajille tauon syy on luonteva osa blogia, ja lukijat ovat kiinnostuneita siitä.
1) Älä aloita postausta viittaamalla pitkään taukoon.
Hups, edellisestä postauksesta onkin jo kulunut aikaa, joten päätin vihdoin palata kirjoittamaan.
Tällainen kiinnostaa kuin kilo korppuja. Mene mieluummin postauksen alussa suoraan asiaan (niin kuin toivottavasti yleensäkin teet).
2) Älä tee tikusta asiaa.
Minun on ollut jo pitkään vaikeaa löytää kirjoittamisen aiheita, joten kirjoitan nyt siitä, kuinka vaikeaa on löytää kirjoittamisen aiheita.
Minulla on ollut kovin kiire, joten kerron nyt siitä, millaista on kova kiire.
Jos aiheet ovat näin vähissä, jätä tämäkin postaus kirjoittamatta.
3) Älä tee ”olen elossa” -postausta
Tämän postauksen ainoa viesti on se, että olen yhä elossa. Muuta asiaa minulla ei ole.
Tällaisen elonmerkin voit antaa myös kommenteissa. Älä kirjoita postausta, joka on hyödytön lukijalle.
4) Älä lupaa pikaista jatkopostausta.
Jatkossa postaan ihan taatusti useammin, joten stay tuned!
Mitä todennäköisimmin taukosi jatkuu väliaikapostauksenkin jälkeen. On turha luvata lukijoille seuraavaa postausta, jos sitä väkertäessä vierähtää toiset kuusi kuukautta.
5) Kirjoita kuin et olisi taukoa pitänytkään.
Kirjoita postaus samaan tyyliin kuin ennenkin ja siitä aiheesta, mistä olisit muutenkin kirjoittanut.
Älä mainitse taukoa lainkaan, koska se ei liity blogisi aiheeseen. Jos lukija haluaa tietää siitä enemmän, hän voi halutessaan kysyä asiasta kommenteissa.
Tämä postauksesi oli hieno paradoksi. Se kertoi siitä mitä ihmisten ei tulisi tehdä kun he tulevat tauolta. Sait omat neuvosi kuulostamaan siltä kuin ne olisivat tauolta palanneen ihmisen tyhjää sanahelinää, jotka kolisevat kivinä laaksoon. Hiukan siis kuin konsultti, joka koki ikäänkuin velvollisuudekseen postata jotain, myös näin aaton jälkeen. No vastaavasti minä koin velvollisuudekseni kommentoida tätä, kun kukaan muu ei näytä sitä tekevän.
Kuka muuten määrittelee mikä yleensä on tauko? Onko tauko katsojan silmässä? Onko jokaisella – lukijalla ja kirjoittajalla – siitä oma näkemyksensä? Entä jos postaa useita kertoja päivässä ja on puoli päivää väliä ilman postia – onko sekin ”tauko”? Niinpä. Tällaista tämä on tämä internetissä vellovan sosiaalisen median maailma. Konsultit ja sosiaalisen median eksperteiksi itsensä julistaneet ottavat termejä (joskus jopa keksivät niitä parempien puutteessa) ja antavat niille omat määritelmänsä. On olemassa faktoja ja sitten ihania faktoja. Tämä minä opin tässä ihan muutama päivä sitten. Ihana fakta ei ole tosiasia, mutta fakta ilmeisesti on. Eikö olekin ihanan sekavaa, vai olenko se vain minä? Ja tottakai tätä tekevät sitten hiukan vähemmässä ekspertti- tai auktoriteettiasemassa olevat idoleitaan jäljitellen. Seurauksena on suuri digitaalinen kakofonia, josta vain poikkeavimmat äänet erottuvat, mutta kuka määrittelee mikä on poikkeava ääni? Niinpä.
Jos sinulla on tyhjä valkoinen paperi ja piirrät siihen mustan täplän, niin onko valkoisella paperilla musta täplä, vai onko musta täplä valkoisen ympäröimä?
Tuosta ”ihanasta faktasta”, josta näytät olevan ymmälläsi: etkö oikeasti ymmärtänyt, että käyttäessään ihana-sanaa Katleena vain lisäsi sanan eteen sitä määrittelevän adjektiivin? Vähän niin kuin ”aggressiivinen koira” on eri asia kuin ”rauhallinen koira”, vaikka itse koira-sana tarkoittaa edelleen koiraa. Olisit varmasti ymmärtänyt, jos Katleenan edellisen postauksen ”ihana fakta” -lause olisi muotoiltu toisin: ”Tämä pysyy tosiasiana, vaikka emme siitä pitäisikään.” Tätähän Katleena ymmärtääkseni tarkoitti.
Ihan ammatillisesta uteliaisuudesta kysyn, oletko Tolle äidinkieleltäsi suomenkielinen?
Virkku, hyvän korjauksen teit. Olin ilmaisussani epätarkka, mutta muotoilit asian paremmin kuin minä.
Tolle on varmasti suomenkielinen, mutta hän kulkee ristiretkellä kouluttajia ja konsultteja vastaan. Se on äärimmäisen hyvä asia, sillä höttöpuhetta on Suomessa liikaa.
Oi, samaa mieltä viimeisen lauseesi kanssa: aivan liian paljon joutuu nykyään katselemaan hölönpölöä ja diibadaabaa. Ristiretkeläiset taas ovat huomattavasti vakuuttavampia, jos tähtäävät kunnolla kohteeseen eivätkä huiski sinne tänne.
Noh, toisaalta lienee aivan sama minkä mittainen kirjoitusväli on tauko, kun sen tauon jälkeen joka tapauksessa pitäisi kirjoittaa niin kuin sitä ei olisi ollutkaan.
Tunnustan, että olen tainnut joskus aloittaa tekstini huomioimalla pitkän tauon: ”Tulin juuri tauolta jne.”, mutta onhan sellainen nyt aivan turhaa.
Pinatapai, juuri näin.
Vaikka omassa mielessä päällimmäisenä on pitkä tauko ja sen syyt, niin eivät ne lukijaa välttämättä kiinnosta.
Jatkaminen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, on hyvä neuvo. Lisäisin vielä sen, että jos on vaikea ylläpitää säännöllistä aikataulua blogipostituksille, kannattaa miettiä blogin säätämistä niin, että kirjoituksen yhteydessä ei näy päivämäärä.
Jos aiheesi ovat yhtään pitkäikäisiä tai muuten yleispäteviä, vältyt tällä tavoin helposti ohjaamasta turhaa huomiota taukoihin tai muuten pitkäksi venähtäneisiin postausväleihin.
Hyvä neuvo!
Tosin omiin rutiineihini kuuluu se, että kun löydän uuden kiinnostavan blogin, tsekkaan ensimmäisenä arkistot: koska blogi on aloitettu ja kuinka usein kirjoittaja postaa. Kuulun siis siihen ryhmään, jota ärsyttää päivämäärien puute. Oletan kyllä olevani tässä vähemmistöä, joten suurin osa lukijoista ei ehkä välitä päiväyksistä.
Enpä ole pitään aikaan mitään kommentoinut, joten nyt kommentoin ihan vain kertoakseni että on elossa. On välillä hirveän vaikea tosiaan keksiä mitään kommentoitavaa; kiire on ollut. No, lupaan kommenoida jatkossa enemmän, joten stay tunfisked.
Muhahhaa!
Muista vielä se, että olet kiitollinen kaikista lukijoista, jotka jaksavat odotella seuraavaa kommenttiasi.
Hui kamala, täällähän kommentoi vaan fiksut ihmiset ja minä.
Kaikesta huolimatta, taijjan alkaa lueskeleen näit sun kirjotelmii, näyttää tää pääkoppa kääntävän kielen suoraa mun murteelle. 😀
Mukavaa alkavaa vuotta sulle!!
Tervetuloa mukaan – ja iloista uutta vuotta!
Kirjoitan kahteen blogiin, toinen on vakavampi yhteisblogi, siinä noudatan em. sääntöjä. Omassa blogissani olen syyllistynyt noihin kaikkiin, syyllistynen jatkossakin. En ota sitä niin kovin vakavasti.