Aaargh. Sain eilen illalla EOT:n lukijalta mehukkaan skuuppivinkin. Hän lähetti aiheesta kuvakaappauksia, ja minä pyysin yöllä lisää näytteitä. Näin homma eteni tänään:
- 12.15 sain lukijalta loput kuvakaappaukset. Loistoaihe postattavaksi heti kun olisi aikaa.
- 13.00 toimittaja soitti haastattelua toisesta aiheesta.
- 13.30 tein ruokaa, koska vatsa mourusi.
- 13.40 kuopus tuli koulusta.
- 13.50 jatkoin ensin kesken jääneen Huawei-postauksen loppuun.
- 14.30 perhe autoon ja hakemaan esikoista koulusta.
- 15.30 Ikeaan ja sukulaisvierailulle.
- 19.30 kohti kotia.
- 20.30 kotona; ensin tsekataan lasten läksyt.
- 21.20 vihdoinkin kirjoittamaan! Tästä tulee skuuppi! Ensin hyvä otsikko ja sitt-
- 21.28 Hesari julkaisee uutisen.
- 21.29 poistan skuuppiraakileeni.
Saako nyt purra nyrkkiään?
No, tällä kerralla hesari teki sulle ehkä palveluksen. Tuo asia kun ei ole ihan yksiselitteinen. Paremman jutun saat, kun otat puheeksi sen, miksi pitäisi hakea sukupuolirajojen yli jos tarve kuitenkin on miehelle TAI naiselle (ihan kummin vain). Harvemmin bikinimalleiksikaan miehiä haetaan. Jos tarkoitus olisi kuitenkin lopulta palkata mies (syystä tai toisesta), on silkkaa kiusantekoa edes tarjota haettavaksi naiselle (tai naista haettaessa miehelle).
Ymmärrän tasa-arvoasian kun ei tosiaan ole mitään väliä kumpaa sukupuolta olevaa haetaan (niinkuin nyt vaikka timpuriksi, maalariksi, sairaanhoitajaksi tai toimitusjohtajaksi). Joskus – JOSKUS – nyt vaan on tarvetta tehtävän luonteen tai vaikkapa ryhmädynamiikan vuoksi hakea jompaakumpaa sukupuolta olevaa työntekijää.
(tästä ei tartte kenenkään minua ristiinnaulita, puolustaisin yhtä kiivaasti jos tehtävään olisi haettu naista)
…ja tosta skuupista. Netissä on semmoinen blogi kun eioototta.fi, siellä puhutaan paljon viestinnästä ja vaikkapa siitä, miten skuuppi on skuuppi nykyisen nopean tiedonvälityksen aikana lyhyemmän ajan mitä vie kahvinkeitto ja sen juominen kommenttia kirjoittaessa.
Se, että ”meillä nyt on meidän mielestä tämmöinen tarve” ei vain valitettavasti ole lain kannalta hyväksyttävä syy rajata hakua vain miehiin tai naisiin – varsinkaan ”ryhmädynamiikan” tai muun hämärän ja täysin mielivaltaisen syynvuoksi.
Sen sijaan tehtävän luonne voikin olla sellainen syy, jonka perusteella voidaan suosia jotain sukupuolta, esimerkiksi ruumiintarkastuksia jne. tekemässä pitää lähtökohtaisesti olla samaa sukupuolta oleva henkilö. Samoin jos henkilön ulkonäkö ja/tai sukupuoli on merkittävä osa työsuoritusta (esim. näyttelijät), henkilön voi valita tällä perusteella.
Yksi keino kuitenkin on siihen, että yritys voi työpaikkailmoittelussaan suosia jotain tiettyä sukupuolta. Tällöin yrityksellä täytyy olla tasa-arvolain (609/1986) mukainen tasa-arvosuunnitelma, jossa on todettu, että yrityksessä on yliedustus jompaa kumpaa sukupuolta, jolloin rekrytoinnissa voidaan suosia vastakkaista sukupuolta.
Nyt viestintätoimistolla ei selvästikään tällaista ole (tai ainakaan juristi ei ole heitä prepannut :D), koska muuten vastaus toimittajan tiedusteluihin olisi ollut ”Kyllä, rekrytointi-ilmoituksemme perustuu tasa-arvosuunnitelmaamme”.
Jep, jos joku asia ei sovi omaan selitykseen se kannattaa tuomita ”hämäräksi ja täysin mielivaltaiseksi” joka noin lähtökohtaisesti määritelmänä selittää itse itsensä.
En edes yritä väittää, ettetkö tietäisi mistä puhut. Joudun tietysti myös sanomaan, että olet lakitekstissäkin oikeassa. Mutta eipähän ole ensimmäinen laki, mitä joku pitää huonosti rakennettuna.
On nyt kuitenkin ihan ensimmäisiä hyvän johtamiskoulutuksen osia opetella miten ryhmä toimii ja miten ryhmässä toimitaan. >siispä ryhmädynamiikka. Joskus sopivaan ryhmään tarvitaan sekä miehiä että naisia, joskus vain naisia ja joskus – herra paratkoon – vain miehiä.
Tartuit nyt yhteen osaan kommenttiani ja aika näyttävästi hylkäsit minun MIELIPITEENI siitä, että tasa-arvo ei toteudu tällä tavoin kumpaankaan suuntaan. Mutta kuten aina, se nyt on vain minun mielipiteeni asiasta.
Jura, minun on vaikea kuvitella, että *ryhmädynamiikka* vaatisi miestä tai naista. Sen ymmärrän, jos ryhmädynamiikka vaatii vaikkapa aikaansaajaa ja toimeenpanijaa. Hänet voi kuitenkin löytää sekä miehistä että naisista.
En ymmärrä ajatusta, jossa jokin luonteenpiirre tai toimintatapa kuuluu jommallekummalle sukupuolelle, ja että sitä ei löytyisi vastakkaisesta sukupuolesta ollenkaan.
Puolustuksen puheenvuoro. En yritä väittää, että joku ominaisuus tai luonteenpiirre kuuluisi vain toiselle sukupuolelle. Miten tän nyt selittäisi: Ihmiset on ihmisiä ja joskus pelkästään se, että naisvaltaisessa työryhmässä on miehiä (tai toisinpäin) muuttaa ryhmän toimintatapoja.
Edelleen: ryhmädynamiikka on paljon enemmän kuin vain taitoja, ominaisuuksia tai osaamista, se on vaikkapa – paremman sanan puutteessa – kemiaa. Pääosin yhdestä sukupuolesta koostuvan ryhmän toiminteet muuttuvat – tavalla tai toisella – vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan jäsenen liittyessä mukaan. Yleensä toiminta muuttuu positiivisesti. Olen itse nähnyt tällaisen muutoksen jokaisella mahdollisella tavalla ja aina muutos on ollut positiivinen.
Pitää kyllä kompata Juraa. Itse (mies) olen ollut töissä esimerkiksi sairaaloissa ja naisvaltaisina paikkoina sinne kyllä naisilta kysyttäessä haluttaisi palkata seuraavat n ihmistä miehiä. Ihan vain koska. Ei siksi, että tarvittaisi voimaa (sitä löytyy kyllä naisiltakin), tai partaa, tai jotain muuta. Vaan siksi, että naiset ovat kyllästyneet pelkkiin naisiin. Diversiteettiä. Eikä ole mitään tasa-arvosuunnitelmia tai mitään. Näkisit kaikkien ilmeet, kun huomaavat, että uusi tulokas olikin mies. Sitä auringonpaistetta.
En siis itsekään heti ensikädeltä lähtisi tuomitsemaan työpaikkaheittoa feispuukissa pelkän sukupuolen mainitsemisen takia. Heitto. Feispuukissa. Ja mietitty että tietynikäinen mies sopisi hommaan. Roviolle!
Miksei tässä muuten kukaan takertunut ikäsyrjintään? Eikö sekin ole kauheaa?
Menee aiheen ohi, mutta täytyy kiittää tuota sukunimi-etunimikaimaa siitä, että me maalliset kaduntallajat saamme hyvää informaatiota ymmärrettävässä muodossa.
Kari…
Kannatan! Jussi Kari on kultainen.
Pörssiyhtiöiden ja valtioiden hallituksissa sukupuolella on kuulemma kovastikin väliä.*
*Ei omistajien mielipide.
Btw, mä vastustan naiskiintiöitä.
Mutta jos joku valitsee johonkin seminaariin tai hallitukseen epäpätevän kokonaisuuden omien ennakkoluulojensa siivittämänä (esim. ”vain miehet osaavat johtaa” tai ”naisista ei ole puhujiksi”), niin siitä nostan kyllä metelin. Mutta silloin minulla on ehdottaa parempi tilalle.
Ketään naista ei saa palkata mihinkään tehtävään siksi, että hän on nainen. Sen sijaan hänet kannattaa palkata siksi, että hän on pirun pätevä.
Mutta sä oletkin fiksu ja tehnyt asioita ilman kiintiöitä. Helppohan sun on sanoa…
Vähintään 100 % toista sukupuolta on muuten myös kiintiö.
Hohoo, kiitokset!
Olen kyllä samaa mieltä jälkimmäisen kommenttisi kanssa: jos jonkun oletusarvona on, että ”tähän duuniin tulee 100 % miehiä / naisia”, se on kiintiö sekin.
Voi ei! Toivottavasti tää seuraava kommentti ei ole liian tyly tämän blogin fanilta: Tuossa listassa oli monia kohtia, joita olisi voinut skipata tai myöhentää tai tiivistää, jotta olisit saanut tuon skuuppipostauksen tehtyä. Skuupeissa noin monen tunnin kämmäys muihin – sinänsä ehkä tarpeellisiksi sillä hetkellä nähtyihin toimintoihin – on vaan yksinkertaisesti liikaa.
Joo, totta puhut. Helpoin vaihtoehto olisi ollut ottaa läppäri Tampereelle ja postata matkalla. Mutta kun en tajunnut, niin en tajunnut.
Transsukupuolisena töitä hakeneena jostain kumman syystä työhaastattelun jälkeen ei kuulu enää koskaan mitään hakemastani paikasta. Johtunee siitä, että naama, ääni ja nimi ei sovi yhteen millään lailla työnantajien mielestä. Ei toki saa syrjiä, mutta…
Veera, mua alkoi ketuttaa sun puolestasi. Toivottavasti löydät työnantajan, joka valitsee työntekijät näiden osaamisen perusteella eikä omien ennakkoluulojensa perusteella.
Mutta mitä enemmän ennakkoluuloiset kohtaavat erilaisia ihmisiä ja kuulevat vastaavia tarinoita, ehkä he vähitellen oppivat ymmärtämään ja arvostamaan persoonallisuuksien koko kirjoa. Ehkä.