Maanantaina alkoi Huawei Suomen markkinointikampanja nimeltä HuaweiTwitterLiiga.
Kamppis yhdistää pelillisyyden ja sosiaalisen median varsin ovelalla tavalla. Pelaajaksi eli manageriksi voi ryhtyä kuka tahansa; ei tarvitse olla itse Twitter-käyttäjä. Pelinappuloiksi liigaan on valittu sata suomalaista twitteristiä.
Managerin tehtävänä on luoda itselleen joukkue seitsemästä pelinappulasta. Manageri kerää päivittäin itselleen pisteitä sillä perusteella, kuinka aktiivisia hänen pelinappulansa ovat Twitterissä. Joukkuetta saa muokata joka päivä, ja kaikki pelinappulat on hinnoiteltu markkina-arvonsa mukaan. Pelinappuloiden hinnat päivittyvät aina aamuisin.
Viikoittain paras manageri saa pienen tuotepalkinnon. Lisäksi koko kisan voittaja saa Huawei-älypuhelimen, jota ei vielä ole saatavilla Suomen markkinoilla.
Käsittämättömän hieno oivallus. Kampanjassa sitoutetaan ihmisiä uudenlaisella tavalla, eikä omaa tuotetta tyrkytetä liikaa.
Päätin ruotia hieman kampanjan plussia ja paskuuksia.
Kampanjan plussat
- Pelimäisyys ja pitkäjänteisyys osallistaa kuluttajia tehokkaammin kuin arvonnat ja tykkäyskisat.
- Maija tai Matti Meikäläinen pääsee halutessaan julkkiksen manageriksi: ”Mun tallissa on Arman!” Tämä on omalla tavallaan koukuttava tunne.
- Twitter-näkyvyys on taattu. Pirautin tänään Huawei Suomen marketing managerille Sofia Lehtimäelle. Hän kertoi, että aloituspäivänä hashtag #HuaweiTwitterLiiga oli päässyt Suomessa viiden eniten puhutun aiheen joukkoon.
- Kampanjan pelinappulat ovat yleisön ehdottamia. Seassa on sekä julkkiksia että taviksia, ja pelinappulat edustavat eri aloja.
- Peli on oikeasti vaikea, eikä mikään näennäispeli. Pelaajan pitää tasapainoilla budjetin ja optimaalisten pelaajien välillä. Käytännössä tilastoja on seurattava joka päivä. Tätä kisaa ei voiteta tuurilla.
- Pelaajalle ei tungeta Huaweita silmille. Kamppis ei tyrkytä, eikä pelaajan tarvitse alkaa spämmätä omaa verkostoaan Huawein mainoksilla.
- Huawein tunnettuus puhelinvalmistajana todennäköisesti voimistuu. Ja sehän se kamppiksen perimmäinen tarkoitus todennäköisesti on.
Kampanjan paskuudet
- Pisterankingissa pelinappula tuottaa managerilleen erityisen rutkasti pisteitä, jos hän käyttää Twitterissä hashtagia #HuaweiTwitterLiiga. Pisteytys on painotettu niin voimakkaasti, että joku pelinappula voi innoissaan saastuttaa oman Twitter-tilinsä hashtagin liikakäytöllä. Tämä ei toki ole haitta Huaweille, mutta se voi vähentää twitteristin seuraajia.
- Huawein olisi kannattanut kertoa pelinappuloille, että he ovat mukana pelaaja-aineksena. Itsekin huomasin asian sattumalta vasta tiistaina. Tästä olisi saatu lisäbuustia, kun pelinappulat olisivat kohisseet asiasta enemmän.
- Käytännössä pelaaja ei voi voittaa pääpalkintoa, jos hän ryhtyy kisaan liian myöhään. Tämä voi vähentää uusien kuluttajien osallistumista kamppiksen loppuvaiheessa.
Kaiken kaikkiaan kampanja nousee silti selkeästi plussalle. Tästähän voisi tehdä vuosittaisen perinteen.
PS. Jos haluat hienon puhelimen, kannattaa koota oma joukkue. Pelinappulaksi suosittelen erityisesti hämeenlinnalaisia perheenäitejä.
Hmmm….
Saako jonkun ihmisen naamaa ja nimeä käyttää omassa markkinointikampanjassaan ilman asianomaisen lupaa? Mielestäni ei.
Päivystävä lakimies iskee:
Eli, kuten Katleena sanoikin, Huawei on ongelman ratkaissut kilpailussaan siten, että käyttää vain julkista dataa (jonka julkisuus perustuu käyttäjän ja Twitterin väliseen sopimukseen; Huawein sääntöjen viimeinen kohta: http://huaweitwitterliiga.fi/saannot).
Muuten kyse olisi tietysti lainvastaisesta toiminnasta, kuten tuore oikeustapaus KKO:1982-II-36 vuodelta 1982 osoittaa (http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1982/19820036t):
Tapauksessa henkilöä oli kuvattu sinällään luvallisesti, mutta tämän kuvaa oli käytetty markkinoinnissa luvatta. Korkein oikeus päätyi toteamaan, että vaikka tämä ei loukannut henkilön yksityiselämää (!), kyseisen valokuvan ”luvattomasta käytöstä” oli markkinoija kuitenkin velvollinen maksamaan kuvatulle henkilölle korvausta 2000 markkaa.
Tai ”lainvastainen” on ehkä huono termi, koska KKO ei tuomiossaan (tai ainakaan sen tiivistelmässä) ilmoita mitenkään, mihin lainkohtaan tämä tuomio perustuu… Joka tapauksessa tilanne on lähtökohtaisesti sellainen, että toisen naamaa ei saa markkinoinnissa käyttää ilman lupaa.
Hei Heli,
Ja tervehdys kampanjan taustalla olevasta mainostoimistosta! Tässä poiminta kampanjan säännöistä. Kysyimme siis luvan Twitterilta, joka omistaa oikeudet profiilikuviin ja siellä käytettyihin nimiin:
Huawei Twitterliiga on toteutettu yhteistyössä Twitterin kanssa, joka omistaa oikeudet käyttöehdot hyväksyneiden Twitter-tilien omistajien luomaan sisältöön. Koska liigassa käytetään ainoastaan draft-listalla olevien henkilöiden julkisia twiittejä, ei heidän suostumustaan draft-listalle sijoittamisesta ole tarvinnut kysyä.
Mikäli tulee mitään muuta kysyttävää kampanjaan liittyen, vastailemme mielellämme 🙂
Terveisin,
Isobarin tiimi
”ei ole tarvinnut kysyä” tarkoittaa siis, että laki ei sitä vaadi.
Nettimaailmassa on kuitenkin muitakin koodeja kuin laki. Niiden miettimisen voi aloittaa ihmisten moraalisista oikeuksia omaan nimeensä ja naamaansa.
Seuraavaksi voi miettiä eri palvelujen tapaa esittää sääntönsä käyttäjilleen ja miten eettisen toimijan pitäisi suhtautua nähdessään sellaisia ”sopimuksia”. Jne…
Asiantuntijat arvelevat, että vain lakikirjan vaatimuksi katsomalla ei synny hyvää bisnestä ja sitä kuuluisaa brändiä.
Tämä Twitterliigahan on muunnelma jo vanhasta kaavasta. Ennestään tällaisia pelejä on tehty lähinnä urheilun piiristä, mutta nyt odottamaton aihepiiri tuo siihen tuoreutta ja hyväntahtoista huumoriakin.
En jaksa millään uskoa, että esimerkiksi Liigapörssi tai erilaiset jalkapallomaailman ”manageripelit” kyselevät jokaiselta urheilijalta suostumusta. Silti niillä on vahva brändi ja niiden pitkästä historiasta päätellen ne tuottavat myös tulosta.
Jos urheilija tai twittersankari ryhtyisi äänekkäästi kritisoimaan kilpailun etiikkaa, yleisö olisi hämillään. Kävisi ”#halpuuttaminen ja PAM”. Närkästymistä pidettäisiin pikkumaisuutena itsekorostuksena. Katsojan silmästä lieventävänä asianhaarana toimii sekin, että valtaosa twitteristeistä on enemmän tai vähemmän julkisuuden henkilöitä.
Tämä on oikeastaan tarinallinen luonnonlaki, sillä kyseessä on useimpien käyttäjien näkökulmasta hyväntahtoinen hupailu, jossa tarkoitus on pitää hauskaa. Siksi kritisoija saa otsaansa ilonpilaavan marisijan leiman. Positiivisuuden haloilmiö peittää alleen pienet säröt.
Asian eettisyydestä ja siitä, kuinka ”pitäisi olla” voi olla montaa mieltä. Totuus on kuitenkin se, että asia häiritsee vain marginaalista osaa kohderyhmästä.
Terveisin,
Lauri Hilliaho
Ilmiön kaava
Jee, kiitos kaikille kommenteista!
Itse asiassa kävin tismalleen samanlaisen keskustelun itseni kanssa eilen. Se meni näin:
Minä: ”Onkohan kaikista kivaa joutua markkinoinnin välineeksi yllättäen?”
Minä: ”Mutta Twitterin sääntöjen mukaan se on kyllä mahdollista.”
Minä: ”Mutta onko se silti järkevää? Joku voi vetää herneet nenään.”
Minä: ”Ei kukaan kehtaa. Julkkikset ovat tottuneet tällaiseen, ja se tuo näkyvyyttä. Ja me tavikset emme kehtaa suuttua, kun eivät julkkiksetkaan.”
Annoin vielä itseni pohtia näin: ”Kisaan päätyminen on itse asiassa samalla kehu. Eikä kukaan raaski sanoa lahjan antajalle, että ’en mä huoli sun lahjaa’.”
Jee, ostin sut heti!
Oijoi, mahtavaa! Nyt jännittää, kuinka käy.
Havahduin tähän vasta tänään. Tunnistan samoja fiiliksiä kuin noissa kuvaamisssasi pohdinnoissa. Mutta tästä olen eri mieltä:
”Huawein olisi kannattanut kertoa pelinappuloille, että he ovat mukana pelaaja-aineksena. — Tästä olisi saatu lisäbuustia, kun pelinappulat olisivat kohisseet asiasta enemmän.”
Luulenpa että Huawein kannatti olla kertomatta, saati kysymättä lupaa, koska kieltäytyminen olis aiheuttanut heille vaivaa (kustannuksia). Itselle tästä jää vähän tylsä maku. En ole aiemmin näin häikäilemättömästi ja aivan kirjaimellisesti joutunut pelinappulaksi. En tykkää, mutta en myöskään paheksu niin voimakkaasti että soisin kampanjalle sen ilon että mainitsisin siitä Twitterissä, edes negatiiviseen sävyyn.
Tällä en kuitenkaan halua yhtään dissata niitä, joista on hauska tarttua tähän peliin. Osallistumalla oppii eniten. Itselleni markkinoinnin oppiminen entistä syvemmin ei vaan ole painopistealue.
Tuija, hyvä pointti! Tässä olisi ollut Huaweilla vielä keskitienkin mahdollisuus: se olisi voinut ottaa yhteyttä vain niihin pelinappuloihin, joiden se uskoo buustaavan pelin tunnettuutta. Moni nappulahan on innoissaan sijoituksestaan taulukossa ja markkinoi peliä aktiivisesti.