Jokainen loukkaantuu joskus, mutta kenenkään aikuisen ei tarvitse loukkaantua kaikesta. Niinpä olen kehittänyt vuokaavion, jonka perusteella voit kätevästi tarkistaa, kannattaako sinun loukkaantua tai edes kokea pahaa mieltä.
Blogini lukijoissa on ainakin yksi sokea: supernainen Ronja (jota muuten kannattaa seurata Twitterissä). Niinpä tämä vuokaavio on sanallinen. Tästä saa piirtää toki myös kuvallisen version; lupaan etten pahastu.
No niin, mennään asiaan: milloin kannattaa tai tarvitsee loukkaantua?
1. kriteeri: Toimiko loukkaaja tahallisesti loukkauksensa kanssa?
- Ei, hän toimi tietämättömyyttään. (-> Älä siis loukkaannu. Ihmiset toimivat usein ajattelematta tai vahingossa. Jos nyt välttämättä haluat korjata hänen käytöstään, älä tee sitä julkisesti vaan kahden kesken tai privaviestillä. Kukaan ei nimittäin tosissaan korjaa toimintaansa, jos häntä paimennetaan julkisesti.)
- En tiedä, oliko loukkaus tahallinen. (-> Älä siis loukkaannu. Voitat kaksinkertaisesti, sillä jos tyyppi halusi loukata, häntä sapettaa kun hänen tavoitteensa ei toteutunut.)
- Kyllä, hän toimi tahallisesti ja halusi loukata. (-> Jatka seuraavaan kysymykseen.)
2. kriteeri: Oliko loukkaaja anonyymi, pseudonyymi tai valenimi?
- Kyllä oli. (-> Älä välitä. Kyseessä todennäköisesti oli trolli, joka haluaa vain häiritä keskustelua. Jos loukkaannut, hän on saanut tahtonsa läpi. Sitä paitsi nimimerkeillä aika harvoin on laaja yleisö, joten heidän pörähdyksensä jää useimmiten omaan arvoonsa.)
- Ei ollut, vaan tunnistettava yksilö. (-> Jatka seuraavaan kysymykseen.)
3. kriteeri: Kohdistuiko loukkaus sinuun yksilönä tai edustamaasi ihmisryhmään?
- Se kohdistui edustamaani ihmisryhmään, johon olen hakeutunut esimerkiksi koulutuksen myötä. (-> Älä loukkaannu. Kyseessä oli sarkastinen yleistys, etkä sinä välttämättä edusta kyseistä stereotypiaa. Jos joku haukkuu poliiseja, poliitikkoja tai päivänkakkaroiden kerääjiä, anna hänen haukkua.)
- Se kohdistui edustamaani ihmisryhmään, johon olen syntynyt. (-> Älä silti loukkaannu. Etnisten ryhmien ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen pilkkaajat voi jättää omaan arvoonsa: solvaajien ”vitsit” ovat yleensä alakoulutasoa.)
- Se kohdistui kaveriini tai hänen edustamaansa ihmisryhmään. (-> Älä puolestaloukkaannu. Toki voit varoittaa kaveriasi asiasta, jos loukkaus on kohdistunut juuri häneen yksilönä.)
- Se kohdistui tekemääni taiteeseen tai valmistamiini tuotteisiin tai tuottamiini palveluihin tai johtamaani organisaatioon. (-> Älä loukkaannu. Sinun sielusi ei saa olla sinun työssäsi kiinni. Kuluttaja tai asiakas saa kritisoida työtäsi, ja sinä voit joko olla samaa mieltä kriitikon kanssa tai sitten et.)
- Se kohdistui juuri minuun. (-> No nyt voit harkita loukkaantumista. Muista kuitenkin, että juuri se on loukkaajan tavoite. Jos pystyt pysymään loukkaantumisen yläpuolella ja sen sijaan haastamaan loukkaajan keskusteluun tai tarvittaessa tekemään rikosilmoituksen, olet askeleen edellä.)
Annan vielä esimerkkejä, niin saat kiinni neuvostani.
”Jos nuo homot saavat mennä naimisiin, se loukkaa meitä aitoja kristittyjä.” -> Pötypuhetta. Mitään loukkaamista ei ole kohdistettu kristittyihin. Niinpä on turha loukkaantua siitä, että toiset saavat tehdä samaa kuin sinä.
”Noi matut puhuvat outoa kieltä ja naureskelevat bussissa varmaan juuri mulle.” -> Anna olla. Jos et tiedä, mistä he puhuvat, anna heidän puhua. On varsin epätodennäköistä, että he nauravat juuri sinulle – ja jos hihittelevät, niin ei siinä ole mitään kummaa. Me ihmiset usein hymähdämme hyväntahtoisesti vieraiden kulttuureiden hauskoille piirteille. Sinäkin teet todennäköisesti samaa lomamatkoillasi.
”Tuo lapsi käyttää päiväkodin naamiaisissa sulkapäähinettä, ja se loukkaa aitoja alkuperäiskansoja.” -> Anna toisen pitää sulkiaan. Lapsi ja hänen vanhempansa eivät ole tehneet mitään tahallaan. Sitä paitsi Pohjois-Amerikan kansat eivät edes tiedä, että Suomessa juuri nyt joku lapsi käyttää sulkapäähinettä.
”Se sanoi, että ’yrittäjät ovat ahneita porvarisikoja!’ Tuli paha mieli.” -> Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Siinä puhuu aate, eikä yksilö. Lisäksi kyseessä on sellainen yleistys, että voit kohauttaa sille olkiasi.
”Tuo haukkui kirjoittamani kirjan ilman mitään perusteluita!” -> Lukijalla on oikeus mielipiteeseensä. Voit joko kirjoittaa hänelle vastineen tai jättää kritiikin omaan arvoonsa. Älä kuitenkaan loukkaannu, koska siitä ei seuraa mitään hyvää.
”Pomoni sanoi minua idiootiksi pässiksi ja kouri samalla takapuolesta.” -> No nyt voi jo loukkaantua. Mene puhumaan hänen esimiehelleen asiasta ja etsi itsellesi parempi työpaikka. Tee heti rikosilmoitus.
* * *
Kuten huomaat, kyse ei ole mistään poliittisesta suuntauksesta, koska kaikilla tahoilla osataan kyllä loukkaantua turhaan. Ylenpalttinen loukkaantuminen alkaa jo menettää merkityksensä, kun joku pahastuu jopa isänpäivän vietosta tai näkemästään burkhasta. (Erityisen kiinnostavaa on, että nämä pintaloukkaantujat nauravat toisten reaktioille mutteivät omilleen. Burkhasta loukkaantuja naureskelee, miten kukaan voi loukkaantua isänpäivän vietosta ja vice versa. Itse taas toivoisin molemmille suhteellisuudentajua.)
Kaikki tämä paasaukseni tähtää tietenkin omien tunteiden hallintaan. Aikuinen ihminen pystyy päättämään tunteistaan ja toimimaan rationaalisesti. Jos antaudumme negatiivisten tunteiden valtaan, emme enää toimi järkevästi, vaan ärtyneesti, harkitsemattomasti ja usein liian isolla volyymilla tilanteeseen nähden.
Sama pätee tietenkin lasten kasvatukseen. Lapsen kanssa pitää jutella siitä, mistä tunteet syntyvät, miltä ne tuntuvat ja mitä niille voisi tehdä. Jokainen tunne on oikea, mutta jokaisen tunteen voi myös vaihtaa toiseen yhtä oikeaan, joskin rakentavampaan.
* * *
No entä mitä pitää tehdä, jos kaikki loukkauksen kriteerit todella täyttyvät? Mitä jos loukkaukset jo vaikuttavat omaan elämään ja läheisiin? Miten kannattaa toimia, ettei menetä yöuniaan?
Neuvoni ovat yksinkertaiset:
- Jos epäilet rikoskynnyksen ylittyneen, tee rikosilmoitus.
- Jos loukkaaja toimii työnantajansa edustajana ja sinä olet asiakas tai työntekijä, tee reklamaatio tai valitus.
- Jos loukkaus on esitetty somessa, tee ilmoitus ylläpitäjälle. Usein asiattomia viestejä voi poistaa.
- Juttele läheistesi kanssa. Jos he ovat sinusta huolissaan, sopikaa yhdessä, miten toimitte loukkausten tullessa.
- Puhu ilmiöstä luotettavien neutraalien ystävien kanssa tai juttele terapeutille. Keskustelu helpottaa ja auttaa asettamaan asiat mittasuhteisiin. (Tässä kohtaa ei auta sellainen läheinen, joka itsekin kokee itsensä loukatuksi samassa tilanteessa. Tarvitaan ulkopuolinen näkökanta.)
- Jos olet julkisessa virassa tai arkaluontoisessa tehtävässä, salaa puhelinnumerosi ja osoitteesi.
- Jos haluat muuttaa yhteiskuntaa, älä tee sitä loukkaantumisilla ja mielenpahoittamisilla. Silloin asetat itsesi uhrin asemaan, eikä sieltä käsin pysty tekemään yhtään mitään. Ehdota mieluummin ratkaisuja, ota yhteyttä päättäjiin ja mielipidevaikuttajiin, lähde politiikkaan, ryhdy pitämään blogia, tee mielipidekirjoituksia, rustaa pamfletti tai kirjoita kirja. Ja pysy aina ratkaisuissa, älä epäkohdissa.
- Viestinnällinen vinkki: älä kerro miltä tuntuu, vaan kerro, mitkä ovat huonon toiminnan seuraukset ja miten sen voi korjata tai ratkaista. (Ja hyväksy sekin, että kaikki eivät ole samaa mieltä kanssasi.)
- Älä kuitenkaan ryhdy tunnekylmäksi. Jos saat toimintaasi kohdistuvaa kritiikkiä, pohdi aina sen asiallisuutta ja tarpeellisuutta ilman loukkaantumista. Sitten joko muuta toimintaasi tai jatka linjallasi, mutta perustellusti.
PS. Jos olet eri mieltä tästä kaikesta, en loukkaannu lainkaan.
Hmm. Tekstisi voi tulkita,niin, että syrjintään tai epäasiallisesti käytökseen ei pidä puuttua, koska se on ”puolestaloukkaantumista”. Yhtenä esimerkkinä nyt vaikka Tuntemattoman sotilaan miesnäyttelijöiden yhteinen kannanotto Paula Vesalan kohtelusta.
Riitta, tuo on sinun tulkintasi, eikä tekstini sano mitään tuohon suuntaan.
Et kai lue tekstiäni tahallisesti väärin ja ilkeillen? Tunnet kyllä minut yhteisen harrastuksemme kautta, ja tiedät hyvin, että puutun epäasialliseen käytökseen helpostikin.
Kuten huomaat, kirjoitin aktiivisesta ratkaisemisesta. Julkinen kannanotto on aktiivista ratkaisemista, joka on tosi hyvä juttu. Samoin rikokseen puuttuminen on ilman muuta tärkeä teko.
En minä nyt ainakaan tarkoituksella ilkeile, ei tarvitse loukkaantua. 😉
Tuo esimerkkinä on varsin selvä tapaus, mutta se oikea kysymys tässä taustalla on, että missä menee raja, mikä on aiheellista puuttumista epäasialliseen käytökseen, mikä puolestloukkaantumista. Tällaisen tilanteen ratkomiseen ei vuokaaviosta (vielä) löydy vastausta.
Lupasin, etten loukkaannu. Sen sijaan ihmettelin kyllä perusteetonta käsitystäsi siitä, ettei minun mielestäni syrjintään tulisi puuttua.
Se on selvää, että vuokaavio ei anna vastauksia rajanvetoihin – niin kuin ei mikään vuokaavio. Siihen tarvitaan avuksi ihmisen moraalia.
Ehkä selkein ero on kuitenkin siinä, että loukkaantuminen on tunne, mutta puolustaminen on teko. Puolestaloukkaantuminen on hyödytöntä, mutta tekoja tarvitaan varsin usein.
Kyllä minua ihmetyttää usein tämä ihmisten herkkähipiäisyys. Kaikki mielipiteet muuttuu helposti aivan tyhjänpäiväiseksi, jos jokaista sanaa täytyy harkita, voiko siitä joku loukkaantua. Eri asia on tietysti tahallinen loukkaus.
Tuo sinun aiemmin kertoma hotelli huoneeseen toimitettu sukkahousu/laastari pakkauskin on sellainen, että siitä olisi moni vetänyt herneen syvälle nenään ja loukkaantunut kovastikin. Sinä sen sijaan pidit sitä hyvänä tilannehuumorina. Nykymaailmassa suurin osa ihmisistä olisi jättänyt tuon toteuttamatta, ihan vaan sen takia, ettei vaan tule sanomista.
Joskus olimme Tallinnassa ravintolassa syömässä. Paikka oli hyvin keskiaikaistyylinen niin kalustukseltaan, kuin myös tarjoilijan asuja myöten. Suomessa tuskin onnistuisi tehdä vastaava. Osa asiakkaista olisi ihmeissään, jos tarjoilijoilla ei olisikaan perinteisiä ”siistejä” asuja. Ja ammattiyhdistykset puuttuisivat heti asiaan, jos miestarjoilijoilta edellytettäisiin pukeutumista mekkoon ja sukkahousuihin.
Ei tämä nyt vain mene niin sujuvasti, kuin vuokaaviossasi esität. Se perustuu kaikkinensa turhan positiiviseen olettamukseen ihmisistä. On myös vahvasti tulkinnanvaraisia kohtia.
Ensimmäinen kompastuskivi tulee jo siinä, että joku arvioi sen loukkauksen olleen vain vahinko, kun taas toinen pitää sitä tahallisena. Absoluuttista arviointia ei näin ollen voi tehdä, arvio perustuu sille, kuinka hyväntahtoisesti loukkaajaan jo etukäteen suhtautuu. Loukkaajan pään sisälle ei voi mennä eikä kaikilla olisi haluakaan.
Toiseksi: Miksi pitäisi jättää tahattomat loukkaukset omaan arvoonsa tai olla nimenomaan yksityisviestillä yhteyksissä? Tuossa on oletuksena se, että loukkaaja on loukatun kanssa hyvin samalla tasolla ja he keskustelevat sitten asiat keskenään. On julkisia virkoja ja muita näkyviä toimia, joissa se julkinen reitti on loukatulle luontevin ja varmistaa sen, että saa edes jonkinlaisen vastauksen. Ja jos loukkaus on ollut julkinen, niin anteeksipyynnönkin pitäisi olla sitä. Miksi julkinen asian käsittely oletusarvoisesti tarkoittaisi, ettei loukkaaja oikeasti ota opikseen?
Kolmanneksi: Miksi tässä vuokaaviossasi on umpioitu yhteiskunnallinen ja poliittinen toiminta joksikin yleväksi, järkiperäiseksi toiminnaksi, jossa esimerkiksi ei voisi loukkaantua ihmisryhmään kohdistuvasta vihapuheesta ja sen pohjalta ensinnäkin moittia loukkaajaa (varsinkin toista poliitikkoa) julkisesti, tehdä jopa rikosilmoituksen (jälleen jonkun toisen puolesta) ja todellakin vaatia julkista selvitystä asiasta? Joskus tarvitaan riittävän vahva vastareaktio. Ei yhteiskunnallinen keskustelu vain mene niin, että joku tai jotkut saavat sanoa mitä tahansa ja muut keskittyvät kirkasotsaisesti asemakaavojen viilaamiseen. Tunteetkin kuuluvat yhteiskunnalliseen keskusteluun ja ovat itse asiassa joskus sen suola.
Voisinpa melkein epäillä, että tämä vuokaaviosi on laadittu muutaman päivän vanhan keskustelun pohjalta. Jos näin on, niin en ole loukkaantunut. Haluan kuitenkin näin maaseudulta kotoisin olevana cityvihreänä todeta, että minusta keskustelu on ollut erittäin hyödyllistä ja on toivottavasti lisännyt sydämen sivistystä osassa puoluettani. Ei omankaan maan syntyperäisistä ihmisistä saa kirjoitella edes tuhannelle lähimmälleen ihan mitä päähän pälkähtää. Ihmisillä on tosiaan ne tunteet eikä tietoa mistään vuokaavoista tai haluakaan niiden käyttämiseen, mikä on aina otettava huomioon.
Kyllä, vuokaavio on aina yksinkertaistus.
Ja mitä tulee järkiperäiseen toimintaan, niin se oikeasti on fiksumpaa kuin tunneperäinen toiminta, jos haluamme muuttaa yhteiskuntaa ja puhua faktoista. Tunnepitoinen möyhääminen ei mene läpi eikä ole rakentavaa – vaikka me jokainen taatusti syyllistymme siihen ajoittain.
Jos alamme perustella valtavia negatiivisia tunneaaltoja niiden tarpeellisuudella, silloin saamme myös varautua valtaviin negatiivisiin tunneaaltoihin joka suunnasta ja erityisesti vastapuolelta. Ja se taas ei kuulosta kivalta yhteiskunnalta.
Joskus keskustelimme tuloslaskelmasta ja taseesta. Hienoa oivaltaa, että olet vienyt tämän ”ihmissuhde” tasolle +++.
Kirjoitus oli huippu. Kiitos siitä. Ja aina voi loukkaantua jos haluaa. Epäoikeudenmukaisuuteen toki pitää puuttua. Kiitos sinulle kirjoituksesta. Jokainen saa tulkita asiat niin kuin haluaa. On sitä meikäläinenkin loukkaantunut jonninjoutavista ja joutunut perääntymään. Varmaan tulen jatkossakin loukkaantumaan ihan suotta, olenhan minä ihminen ja joskus turhan nopea reagoimaan. Heerkkähipiäinenkin olen välillä, itse asiassa aika usein. Minusta kirjoituksen viesti oli hyvä, hauska ja mukava lukea. Kiitos sinulle
Kiitos! Kiva että tykkäsit.
Juurikin justiinsa näinnikäin. Tiivistäisin vuokaavion, enkä loukkaannu, jos jonkun mielestä tiivistän päin helvettiä: live and let live.