Joidenkin valmennusten jälkeen olen lukenut sentyylisiä palautteita kuin
– ”itse keksimme koko idean, eikä valmentaja osallistunut lainkaan” tai
– ”turha valmennus, opin enemmän kollegoilta kuin valmentajalta”.
Tämä on se tulos, mitä haluankin – vaikkei se juuri itsetuntoa hivele.
Ammattitaitooni kuuluu osata kaksi asiaa:
a) myydä hyvä toimintamalli osallistujille niin, että he itse uskovat keksineensä sen.
b) kehittää ryhmän kanssa hyvä toimintamalli ohjaamalla ryhmää haluttuun suuntaan, jotta yrityksen arvot ja strategia toteutuvat.
Tästä osaamisesta on useita hyötyjä:
1) Itse keksittyyn malliin ihminen sitoutuu paremmin. Osallistujat kehittävät mallia innokkaammin, kun se on ”heidän omansa”.
2) Kehittäminen on yhteistyötä. Jos sanelisin ikuisia totuuksia, toimintamallit voisivat jäädä sinälleen, eikä niitä vietäisi eteenpäin. ”Koska konsultti oli niin kallis, niin sen ideoita ei saa pilata muuttamalla niitä.” Sen sijaan on paljon matalampi kynnys viedä eteenpäin porukan omia ideoita.
3) Sparraajan ja sihteerin roolissa saan kaikkien mielipiteet tasa-arvoisesti esille. Samalla pystyn ulkopuolisesta näkökulmasta perustelemaan, miksi jokin näkemys ei ole paras mahdollinen. Tiimin oma esimies ei useinkaan pysty samaan, sillä hänellä on rasitteenaan tieto tiimin ihmissuhteista, nokkimisjärjestyksestä ja jäsenten työhistoriasta.
Mutta silti minua kirpaisevat alussa mainitut palautteet. Miks ne ei tajuu kuinka fiksu mä oon?
Tämä prosessi on mahdollisesti vielä raivostuttavampaa palkkatyöläisenä, sinä sentään saat kohtuullisen korvauksen työstäsi. Palkkatyössä kun alhaalta ylöspäin tulevat ideat järjestelmällisesti torpataan tai jätetään huomiotta, ainoa vaikutuskeino parantaa firman prosesseja ja toimintaa ylipäätään on myydä kehitysehdotukset tavalla että esimies luulee itse keksineensä kyseisen asian. Kerran olen kuullut torpatusta ehdotuksestani livenä ”Itseasiassa nyt kun ajattelen tämä on se ajatus mitä Kilgore esitti joitain kuukausia sitten, mutta näemmä minulla meni hieman aikaa että keksin sen itse uudestaan.”, mutta muuten ei pahemmin kiitoksia ole sadellut.
Mutta muuten on kyllä toivottaman hidasta tälläinen vaikuttamiskeino, ja työlästä. Ja epämotivoivaa, kun palkitsemista on turha odottaa kun esimiehet eivät itse edes ymmärrä mistä ne ideat on alunperin tulleet. Esimiehen esimiehelle on turha puhua kun se kööri on niin toistensa selkiä hierovaa sisäpiiriä että vastakkainasettelu johtoportaan ja suorittavan työn tekijöiden välillä on niin suuri (johtoporras on aina oikeassa, kysykää vaikka johtoportaalta).
Ja kyllä, työpaikan vaihto on ollut mielessä useammin kuin kerran… Valitettavasti kokemuksieni mukaan Suomessa vain huono esimiestyöskentely näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.