Kodin Terralta tuli asiakastyytyväisyyskysely. Sen oli laatinut IRO Research.
En vakuuttunut laadusta ollenkaan, mutta ajattelin, että huonosta tutkimuksesta voi oppia. Niinpä koostin asiasta diaesityksen Slideshareen. Kannattaa katsoa se koko näytön kokoisena.
Ah, mikään ei ole ihanampaa kuin keksiä korviketoimintoja sille, että kirjan käsikirjoituksen pitäisi olla valmiina perjantaina.
Hyvää asiaa. Monet tutkimusfirmat tekevät aivan luokattomia kyselyitä. Vaan syvä huokaus minulta silti pääsi…. Syvähaastatteluilla ja laajoilla kyselyillä haetaan vastauksia erilaisiin kysymyksiin. Ne eivät useinkaan ole vaihtoehtoja toisilleen, vaan täydentävät ymmärrystä tutkitusta asiasta eri näkökulmista.
Kiitos Antti!
Totta: syvähaastattelut ja laajat kyselyt tuottavat erilaisia tuloksia, mutta silti kannatan ensiksi mainittuja. Laajat nettikyselyt tuottavat nimittäin niin paljon tauhkaa, että tuloksiin ei voi luottaa. Mitä pitempi kysely, sitä valtavampi virhemarginaali.
Olen antanut kertoa itselleni, että samaa asiaa kysytään useampaan kertaan testimielessä. Näin pyritään saamaan selville, lätkiikö vastaaja rasteja ruutuun päättömästi vai ajatteleeko hän oikeasti, mitä vastaa.
Venla, olet aivan oikeassa. Tuota tarkistusta käytetään psykologisissa testeissä esimerkiksi työnhaussa ja ihmisten profiloinneissa.
Sen sijaan asiakastutkimuksissa sitä ei yleensä käytetä, koska vastaajalla on ”oikeus” ruksia mitä sattuu, eikä hänen tarvitse keskittyä. Jokainen ylimääräinen kysymysrivi vain heikentää hänen keskittymistään.
Lomakkeen pituus on tuskin tutkimuslaitoksen syytä. Olen itse tutkijana taistellut liian pitkiä lomakkeita vastaan, usein aika huonolla menestyksellä. Varsinkin tutkimuksia vähän käyttävät yritykset haluavat mahduttaa yhteen kyselyyn kaiken mahdollisen. Tutkijana ei voi kuin varoittaa, että tulosten taso heikentyy. Mutta asiakas päättää…
Tarmo, pelkään samaa kuin sinäkin. Kun tilaaja jyrää tutkimustalon yli, tulos on tällaista.
Miten nämä yritykset ovat perustelleet tätä? Voisiko tutkija konkreettisesti avata yritysten silmät, vaikkapa käyttämällä tätä loistavaa Katleenan esitystä? On vaikeaa taistella vastaan, mutta jos tulevaisuudessa asennoituu siihen ”ei-taisteluna” vaan ”otan kädestä kiinni ja ohjaan oikeaan suuntaan”. Voiko tutkija olla konsultti joka ei taivu asiakkaan tahtoon? Halusin herättää keskustelua tästä näkökulmasta. Itse haluan kenties naiivisti uskoa, että käännän asiakkaan pään. Välilä olen onnistunutkin 😀
Muutamia käytettävyyshuomioita kyselystä (itse kyselyä näkemättä, vain Katleenan screenshotin perusteella)
– Kysymyssivun kysymykset oli tasattu oikealle. Tämä hidastaa lukemista ja tekee selaamisen vaikeammaksi. Lisäksi kysymyksiä on vaikea erottaa toisistaanm jos samalla kysymys on pidempi kuin yksi rivi.
– Taustaväri ei ylety kysymyksiin, vain vastauksiin. Nyt on vaikeampaa pysyä rivillä.
– Vastaukset (taulukon yläreunassa) eivät ole edes vastauksia kysymyksiin! ”Hyvät valikoimat lemmikkieläintarvikkeita ja -ruokia” ja vastaus ”Todella erinomaisesti”? Jos kysymys oli jotain ”kuinka hyvin seuraavat väitteet pätevät kauppaan X”, niin kysymys olisi pitänyt toistaa joka sivulla. Varsinkin, jos tämä oli neljäs sivu!
– Kieli on kankeaa: ”Tuotteiden saatavuus kunnossa, ei puutteita hyllyssä”. Ei puutteita hyllyssä? Ehkä ei, mutta ei se kerro mitään tuotteista! Tilalle ”Valikoima on riittävän laaja” tai ”Tuotteita on aina saatavilla”
– Kyselyn vastaukset menevät väärään suuntaan: vasemmalla on ”paljon” (Todella erinoimaisetsi, 5) ja oikealla on ”vähän” (Heikosti, 1). Suomessa ja muissa vasemalta oikealle lukevissa kulttuureissa ihmiset mieltävät oikealla olevan ”enemmän” ja vasemmalla ”vähemmän” (yrittäkääpä etsiä esimerkiksi vaakasuuntainen voimakkuudensäädin, joka on täysillä silloin kun se on vasemmalla). Lisäksi olisi perusteltua laittaa ”En osaa sanoa” keskelle, kun sitä voi pitää keskikohtana, josta sitten mennään positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan. Nyt selkeää keskikohtaa ei olekaan.
Ja vielä bonuksena yksi siitä niiden lähettämästä sähköpostista: ”Kyseessä on noin 10 minuuttia kestävä kysely (hah!) riippuen vastauksistasi”. Riippuen vastauksistani? Eli jos vastaan väärin, minua rangaistaan vieläkin pidemmällä kyselyllä? Miten vastaukseni voivat vaikuttaa kyselyn pituuteen? Ja vaikka voisikin, lause on kankea ja sanajärjestys outo (Katleena tosin jo kommentoi tätä).
No vielä on pakko sanoa: ”mielipiteesi on arvokas!”. Paskan marjat. Jos se olisi oikeasti arvokas, olisivat he nähneet vaivaa, että tekisivät sellaisen kyselyn, jossa mielipide oikeasti tulee esiin. Nyt lähinnä näyttää siltä, että yksittäisten vastausten lukumäärä on heille arvokas asia.
Aapo, kiitos mahtavasta jatkoanalyysistä! Täydensit ajatukseni. Mennäänkö naimisiin?
Mennään!
(tarvitsin vaan hiukan harkinta-aikaa, mutta sukkahousuepisodi vei sydämeni)
Kommentoin vielä tähänkin:
”Lisäksi olisi perusteltua laittaa ”En osaa sanoa” keskelle, kun sitä voi pitää keskikohtana, josta sitten mennään positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan. Nyt selkeää keskikohtaa ei olekaan.”
Tämä on aina ongelmallista, enkä itsekään aina tiedä mikä olisi parhaaksi. Yleensä annan en osaa sanoa vastauksen VAIN kun on mahdollisuus, ettei vastaaja oikeasti osaa arvioida. Minusta ”en osaa arvioida” on jopa parempi kuin eos.
Yleensä asteikko menee minulla näin 5=erittäin hyvin 4= melko hyvin 3=ei hyvin eikä huonosti 2=melko huonosti 1=erittäin huonosti 0=en osaa arvioida
Mitä mieltä te olette? Olisi mukavaa kuulla, onko tuolla keskikohdalla jotain eroa eos-vaihtoehtoon?
OIkeasti inhoan vastata asteikkokysymyksiin, mutta tutkimuksissa niitä vain on..
Jos vastaisin tuollaiseen kyselyyn, jossa olisi sekä ”ei hyvin eikä huonosti”- että ”en osaa arvioida”- vaihtoehdot, niin ymmärtäisin sen niin, että valitsisin keskikohdan silloin, kun minulla on kokemusta asiasta, mutta sillä ei ole sen suurempaa merkitystä minulle. Viimeisen valitsisin silloin, kun minulla ei ole mitään kokemusta tai mielikuvaa kysyttävästä aiheesta. Silloin tosin ”en pysty arvioimaan” tai ”en osaa sanoa” olisivat kuvaavammat vaihtoehdot.
Loistava analyysi, kiitoksia. On masentavaa mitä roskaa alalla tehdään. Toki syynä voi olla tyhmä asiakas mutta tutkimusfirmat saavat paremmat perusteet laskulleen kun tulee paksu raportti.
Olen saman ärtymyksen puuskassa tehnyt www-sivut kolmen kysymyksen menetelmästä. ideana on ettei kyselyssä saa olla kolmea kysymystä enempää. Toimii muuten todella hyvin.
Menetelmä on kuvattu täällä http://3qsm.wordpress.com/ (Ei vaadi rekisteröintiä eikä myy mitään)
Aale, kiitos kiinnostavasta linkistä! Kolmen kysymyksen metodi toimii aivan taatusti – toisin kuin miljoonan kysymyksen metodi.
Hyvä aihe.
Liian usein käy niin, että yhdellä tutkimuksella pyritään selvittämään neljän tutkimuksen asiat. Tämä johtaa harvoin siihen, että asiakas olisi varauksettoman tyytyväinen tutkimukseen. Puhumattakaan siitä, että minä tutkijana olisin intoa piukassa menossa esittelemään tuloksia.
Tämä yhtälö ei ole pidemmän päälle hyvä asiakassuhteen (tai koko toimialan) tulevaisuutta ajatellen.
Kirjoitin taannoin Tutkimustoimisto Puosin blogiin kirjoituksen otsikolla ”Huono lomake = huono tutkimus”. Blogista löytyy myös muita alaa kritisoivia kirjoituksia. Samassa blogissa kehun tietysti estoitta itse eniten käyttämääni menetelmää, silmänliiketutkimusta.
Tarmon kommentti oli muuten täyttä asiaa. Voimia taisteluun. Ja painokkaampia sanoja asiakkaan suuntaan.
Mikko, kiitos kommentista ja tervetuloa EOT-blogiin!
Tuo tiivistyksesi oli osuva; yhdellä tutkimuksell halutaan neljän tutkimuksen tiedot. Tuloksena on tyhjänpäiväistä ja epävalidia dataa.
Olen itse ollut joskus tiedekeskus Heurekassa kokeilemassa silmänliikekameraa, ja se on tosiaan pahuksenmoisen hyvä vekotin. Jos analysoitavana on visuaalinen materiaali, silmänliiketutkimus kertoo väistämättä, mikä herättää huomion, missä kohdassa viivytään ja mitä ei edes noteerata.
Hyvää analyysiä! Mutta tosiaan: kyselyillä ja syvähaastatteluilla on eri funktiot. Paras tulos tässä saataisiin todennäköisesti niin, että ensin olisi lyhyt, esimerkiksi 1 – 2 sivun mittainen selkeä ja napakka kysely ja sen JÄLKEEN joidenkin kyselyyn vastanneiden syvähaastattelu.
Kyselyllä pyritään saamaan laajan joukon näkemys, joka tosin tässä vesittyy huonon kyselyn vuoksi. Hyvällä kyselyllä saadaan yleistettävää tietoa ja parhaimmillaan tilastollisesti merkitseviä tuloksia. Syvähaastattelujen tuloksia ei pääsääntöisesti voida yleistää ja tässä on varmaan syy, miksi firmat käyttävät mieluummin kyselyjä. Siitä huolimatta, että syvähaastattelujen kautta voidaan saada sen tasoista täsmätietoa esimerkiksi kuluttajan motiiveista tai ostopäätösten taustoista, joista kyselytutkimuksen tekijät voivat vain haaveilla.
Eevastiina, olet ihan oikeassa tuon eri funktion suhteen. Yhdistelmänä lyhyt nettikysely ja sitten tehty valikoitu syvähaastattelu toimisi ehdottomasti paremmin kuin ylilaaja nettikysely.
Tuli mieleeni myös sekin, että mitä jos tekisi ensin syvähaastattelun halutulle asiakasprofiilille (esim. 20 työikäiselle kanta-asiakkaalle)? Sitten voisi lyhyillä täsmäkyselyillä netissä varmistaa, ovatko esiin nousseet ilmiöt yleisiä.
Käytännössä siis jos syvähaastattelussa yksi ihminen 20:stä sanoo, että tuotteen toimitusaika venyi turhan pitkäksi, tästä voisi olla verkkokaupan yhteydessä lyhyt kysely. Jos muutkin sanovat, että toimitusaika on liian pitkä, asialle on tehtävä jotain.
Tämän metodin ansiosta lyhyitä kyselyitä ei ”tuhlattaisi” niihin aihepiireihin, jotka ovat jo kunnossa, vaan niillä löydettäisiin pullonkauloja ja kehityskohteita. (Toki tämän lisäksi yrityksessä pitää olla toiminto sitä varten, että tehdään sellaisia tuoteinnovaatioita ja kehitysaskeleita, joita asiakas ei edes osaa pyytää. Näin tullaan entistäkin paremmaksi huippualueilla.)
Ehdottomasti myös menetelmien käyttö noin päin olisi myös tosi hyvä ja tarpeellinen!
Ihmetyttää ylipäätään, miten voi olla mahdollista, että kyselylomakkeet ovat melkein järjestäen niin epäonnistuneita. Luulisi, että ammattitaitoisesta porukasta ei olisi pulaa.
Täytin muuten eilen THL:n lähettämän laajan kyselyn, aihepiirinä siinä olivat hyvinvointi, terveyserot jne. Missään kohdassa ei vain tullut esille / saanut kuvata elämäntilannettaan. Pienen vauvan äitinä olo vaikutti ainakin puoleen vastauksistani, mutta kyseistä seikkaa ei tule missään esille. Sitten saavat tutkijat ihmetellä esimerkiksi sitä, miksi en mielestäni saa juuri koskaan riittävästi unta, vaikka olen tyytyväinen elämääni ja sinänsä hyvinkin terve yksilö. Avovastaustilaa tai mahdollisuutta palautteeseen, tarkentaviin huomautuksiin jne. ei ollut ollenkaan.
Eevastiina, tuo oli hyvä esimerkki huonosti laaditusta kyselystä. Todennäköisesti vastauksesi luokitellaan kategoriaan ”epäselvät tapaukset”, koska ne näyttävät täysin epäloogisilta raportissa.
Monet EU-rahoitteiset projektit ovat tällaisten kyselyjen aarreaitta. Tuloksia kun arvioidaan saadun datan kvantiteetti- ei kvaliteettimittareilla.
Eittämättä mieleen tulee myös Guggenheimin ”markkinatutkimukset”, joita tehtiin jo vuonna 2011 ja sattuneesta syystä jatkettiin viime kesänä. Tuloksien mukaan museoon olisi jatkuva jono, suurin osa suomalaisista kannattaa hurraa huutaen museon tuloa Helsinkiin ja museo tuottaisi riihikuivaa rahaa 42 miljoonaa valtion ja Helsingin kaupungin kassaan joka vuosi valmistumisvuodesta ikuisuuteen.
Pakkohan sen on pitää paikkaansa, käytettiinhän siihen rahaa yli 2 miljoonaa euroa ja tulosket analysoitiin ”standardien mukaisesti”. Sen paremmin kyselyistä kuin tuloksista ei missään ole näkynyt mitään yksityiskohtaisempaa tietoa. Haluaisin enemmän kuin mielelläni nähdä tutkimiksissa käytetyt kyselylomakkeet.
Timo, loistoesimerkki.
Minua ihmetyttävät kovasti nuo Gugge-selvitykset. Minkä ihmeen takia säätiö ei rakenna superrahantekomuseotaan omilla rahoillaan, jos kerran museo tuottaisi riihikuivaa miljoonittain?
Minäkin suhtaudun tosi epäilevästi näihin selvityksiin. Olisi kiva nähdä kysymykset, joilla asiaa on tiedusteltu ihmisiltä.
Tämä kaikki on niin totta!
Kehnojen kyselyiden heikkouksiin kuuluu myös se, että mukana on paljon vastaajan kannalta järjettömiä ja epäkiinnostavia kysymyksiä. Kysymyksiä on selvästi rakennettu vain kyselyn tilaajan näkökulmasta, eikä ole otettu huomioon vastaajan eli asiakkaan kokemusta. Asiakkaan kannalta tärkeät ja ylipäätään hahmottamisen arvoiset asiat eivät välttämättä noudattele samoja kaavoja kuin kyselyä tilaavan organisaation käytännöt.
Esimerkkinä juuri tällaiset kaameat kauppakyselyt: kysytään jokaisen osaston edullisuutta tai ostamisen helppoutta erikseen. Kaupan itsensä kannalta osastojako saattaa olla olennainen, mutta asiakkaan ei tarvitse olla siitä kiinnostunut.
Vaikea uskoa, että monellakaan on ajatuksia siitä, että kauppa X on esimerkiksi remontointituotteissa edullinen mutta rakennustarvikkeissa ei niinkään; hedelmiä on helppo ostaa mutta lemmikkieläintarvikkeita ei. Luulisi, että ajatukset hintatasosta tai helppoudesta ovat pääosin koko kauppaa koskevia eivätkä osastoittain jäsenneltyjä. Jokin osasto voi toki olla asiakkaan mielessä kaupan vahvuus tai heikkous, mutta tällaista tietoa pitäisi pystyä tiedustelemaan niin, että vastaaja ei turhaudu.
Aahoo, kiitos kommentista ja tervetuloa EOT-blogiin!
Hyvää lisäanalyysiä teit. Jos joka halvatun tuoteryhmää tiedustelee kohta kohdalta – ja jokaista vielä erikseen hinnan, siisteyden ja helppuden osalta – niin metsään mennään. Asiakas turhautuu rastittamaan tuoteryhmiä varsinkin siksi, että hän ei välttämättä edes käytä muuta kuin yhtä osastoa, saati että näistä olisi mitään mielikuvaa.
Huonosti laaditut kysymykset eivät myöskään anna kyselyn teettäjälle mitään tietoa. Vastasin itse lapsen ruokailu- ja ulkoilutottumuksia kartoittavaan kyselyyn ja kysymykset oli laadittu niin, että vastauksen merkitys riippui täysin tulkitsijasta. En enää muista kysymysten muotoa, mutta esim. halutessani kertoa lapseni syövän ”roskaruokaa” harvemmin kuin kerran viikossa, jouduin rastittamaan kohdan, jonka pystyi tulkitsemaan myös niin, että hän syö roskaruokaa lähes päivittäin. Vastaavia monitulkintaisia kysymyksiä oli kysely täynnä. Mielenkiintoista olisi saada tietää, millaisia johtopäätöksiä kyselyn perusteella on tehty.
Saija, hyvä esimerkki.
Itse mietin usein, mitä tarkoittaa ”säännöllisesti”. Onko se ”säännöllisesti kerran kuussa” vai ”säännöllisesti joka päivä”?
Parhaan tuloksen kyselytutkimuksella saa tyyliin: ”Mitkä seuraavista kuvauksista sopivat mielestäsi näihin tuotteisiin? Merkitse kaikki ominaisuudet, jotka sopivat tuotteeseen.” Vastaaja ei pääse eteenpäin, ennen kuin on valinnut vähintään yhden annetuista positiivisista ominaisuuksista (trendikäs, pirteä, virkistävä…) jokaiselle tuotteelle. Tuossa on toki se vaara, että vastaaja lopettaa kyselyn kesken, kun vaihtoehdot tuntuvat niin teennäisiltä.
Oli myös mielenkiintoista vastata kyselyyn, jossa näytettiin mainos ja kysyttiin sen jälkeen, miten mainos vastaa mielikuvaani kyseisestä tuotteesta. Missään vaiheessa ei kuitenkaan kysytty, millainen mielikuvani siitä on.
Tuo diaesityksessäsi mainittu 50 euron lahjakortti oli muuten paljon houkuttelevampi kuin monista kyselyistä saatavat palkintopisteet. Parhaimpana esimerkkinä yritys, joka ilmoitti, että kuulumalla kohderyhmään ja vastaamalla kyselyyn loppuun asti, ansaitsee 200 pistettä. Kyselystä sai 30 pistettä, jos ei kuulunut kohderyhmään. Kerättyään 10 000 pistettä, niillä pystyi tekemään jotain.
Reetta, hyviä lisäyksiä! Kuvaamasi tutkimustapa johtaa vastaajan infernaaliseen tuskaan.
Olisi hauska tehdä jokin sarkastinen pilailututkimus, johon olisi koottu kaikki nämä huippumokat. Sitten pitäisi videoida vastaajien epätoivoiset reaktiot, kun he repivät hiuksiaan ja yrittävät tappaa itseään nielemällä näppäimistönsä.
Siihen pitäisi ehdottomasti sisällyttää se, ettei vastaajalta kysytä aluksi, onko hänellä mitään kokemusta kyseisestä aiheesta tai jos kysytäänkin, niin vastauksesta ei välitetä (viimeiseksi vaihtoehdoksi ”harvemmin tai ei koskaan”). Toki esimerkiksi absolutisti-kasvissyöjällä on paljon mielikuvia eri liha- tai alkoholituotteista ja hän haluaa jakaa niitä vähintään 10 minuuttia. Puhumattakaan siitä hyödystä, jonka valmistaja noista vastauksista saa.
Ah, viimeinen niitti. Korsi joka katkaisi kamelin selän.
Eiku pahus, lisäksi unohtui epäselvä kieli:
”Onko hedelmä- ja vihannesosastomme tuotevalikoiman laajuuden muutosvaihteluiden hallintatason kehitysprosessi näkynyt päivittäisissä kauppa-asioinneissasi mielestäsi ilman vakavia puutoksia? Vastaa asteikolla 1-5.”
Varmaan ässä-ryhmässäkin blogiasi seurataan. Olen nimittäin saanut tässä viikon-parin aikana heiltä kyselytutkimuksia meiliini, ja ihan selvästi ne on huomattavasti, siis todella huomattavasti parempia kuin sinun esittelemäsi tutkimus.
Timo, kiitos kommentista ja tervetuloa EOT-blogiin!
Jes, S-ryhmässä seurataan kyllä EOT:ta, koska siellä on asiakkaitani jonkin verran. Ryhmä on kuitenkin niin valtavan iso, että esimerkiksi Terrassa tuskin on kuultu minusta. (Tosin tämän postauksen jälkeen Terran tutkimusvastaavaparka on aivan taatusti tietoinen mielipiteestäni.)
Aivan mahtavaa, että tutkimukset ovat parantuneet. Onko asialla yhä IRO vai jokin muu firma? Haluaisitko välittää minulle yhden kutsumeilin näytteeksi? Osoite on katleena A eioototta.fi.
Laitoin meilillä sinulle yhden tuommoisen kyselymeilin. Linkki siinä tietty antaa vastauksen, että kyselyyn olen jo vastannut, eli tuskin pääset tarkastelemaan itse tutkimusta.
Kiitos, perille tuli.
Saate oli tosiaan parempi, mutta se saattoi johtua siitä, että kysely ei ollut IRO:n tekemä. 🙂 Varsinaiseen kyselyyn en tietenkään enää päässyt, joten kyselyn laatija jäi selvittämättä.
Usein nettikyselyissä on pitkä lista Likert-asteikolla vastattavia kysymyksiä, joista jokaisen kohdalla on valmiina oletusvastauksena esimerkiksi viitonen. Vastajaa ei jaksa lukea kaikkia kysymyksiä saati vastata niihin, vaan eteenpäin päästäkseen vain napsauttaa ”seuraava”, ja parin viikon päästä saadaan taas lukea kuinka asiakastyytyväisyys on *niin* korkealla…
Uaaah, viimeinen naula epäpätevien tutkimusten arkkuun. 🙂
On se ihme kun etsin hyvää matskua koulutukseen törmään aina jotenkin suhun :). Kiitos siis tästäkin – tähän sivuun tutustutaan Helmessä keväällä.
#17 ehdotit syvähaastattelujen ja kvanttitutkimusten yhdistämistä. Tehtiin sitä olleessani tutkijana Qualitemsissä useille asiakasyrityksillemme ja se vaan toimi…kun kvalilla löydetään ne oikeat ongelmakohdat, niin niitä voidaan arvioida kyselytutkimuksen avulla.
Toinen, vähän vähemmän käytetty menetelmä on havainnoinnin (taustana etnografisia ajatuksia vähän kevyemmin) hyödyntäminen tutkimuksessa. Esim. uusien ravintoloiden kehittämisessä tehtiin havainnointeja paikan päällä asiakkaiden asiakkaiden asioinnista ja haasteista, jonka jälkeen haastateltiin asiakkaita. Ja ei, nämä tutkimukset eivät olleet edes kovin kalliita. Uskon kuitenkin, että asiakkaamme saivat paljon enemmän irti asiakkaiden kokemuksista kun jos oltaisiin tehty esim. raskas lomakekysely.
Mut pointtina edellisessä – on myös muitakin tapoja saada tietoa asiakkaista kuin raskaat lomake/nettitutkimukset…(jotka tietysti toimivat monissa tilanteissa).
Upeaa päivää!
Kiitos Mirjami hyvästä yhteenvedosta!
Näinhän se on: jostain syystä pitkiä lomaketutkimuksia pidetään usein perusoletusarvona, vaikka paljon muitakin tehokkaita menetelmiä olisi olemassa.
Saa nähdä onko tulevaisuudessa isoissa marketeissa lasiseinän takana joukko tutkijoita tarkkailemassa asiakkaita 🙂
Tuli niin elävästi ratkaisuehdotuksistasi mieleen Oulun Yilopiston Lastu ( tutkimuspäiväkoti) miten tutkija saisi paljon kiinnostavampaa dataa myymälän valvontatallenteilta!
Saa nähdä onko tulevaisuudessa isoissa marketeissa lasiseinän takana joukko tutkijoita tarkkailemassa asiakkaita 🙂
Ratkaisuehdotuksestasi, miten tutkija saisi paljon kiinnostavampaa dataa myymälän valvontatallenteilta, tuli minulle niin elävästi mieleen Oulun Yliopiston Lastu ( tutkimuspäiväkoti).
Kiitos blogistasi!