Kaksi lähdettä, sama viesti:
- Vanha hömppäartikkeli on lähtenyt taas kiertämään Facebookissa. Juttu on otsikoitu Pullukka tyttöystävä on parempi kuin laiha. Jutun
kopioijakirjoittaja Mikko Räsänen oli valinnut juttunsa pohjaksi umpiseksistisen lähteen, jota hän ilmeisesti seuraa taajaan. - Heinolan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Timo Ihamäki haluaa hankkia pakolaisia, jotka ovat sopivia hänen kotikaupunkiinsa. Näin Heinola saavuttaisi vaaditun väkiluvun ja saisi oikeuden itse järjestää terveydenhuoltonsa.
Räsäsen hömppäartikkeli ja Ihamäen lausahdukset käsittelevät ihmistä samalla tavalla: kauppatavarana ja hyötyjen näkökulmasta. Sekä pullukat että pakolaiset ovat tilattavissa omaan käyttöön, ja ”niiden” ominaisuuksia pitää punnita rationaalisesti, käytännön kannalta.
Aivan kuin olisi ostamassa tiskikonetta.
Testataanpa. Vaihdan Mikko Räsäsen jutusta ja Timo Ihamäen väittämistä pullukat ja pakolaiset keskenään. Miltä vaikuttaa?
Annetaanpa ensin Mikko Räsäsen kertoa pakolaisista:
Pakolaiset lämmittävät paremmin. Kun syksy viilenee ja talvi saapuu, on mukavaa, kun vieressä on joku, joka lämmittää. Luuta ja nahkaa oleva suomalainen ei todellakaan sovi lämmittäjäksi yhtä hyvin kuin hieman kookkaampi pakolainen, jolla on enemmän lämmittävää pinta-alaa.
Seuraavaksi Timo Ihamäki kertoo, millaisia pullukoita hän toivoo Heinolaan:
Akateemisen koulutuksen saaneet pullukat, jotka ovat saaneet koulutuksen eivätkä ainakaan mitään tuberkuloosia tai sellaista sairasta.
Terveydentilan ja koulutustason ainakin voisi ottaa huomioon, mutta niin kuin sanoin, me emme itse pääse valitsemaan. En tiedä ensinnäkään, että minkälaisia he pullukat ovat, joita on varastossa.
Tietysti olisi parempi, ettei ihan ikäloppuja olisi. Nämä pullukat ovat yleensä suurperheisiä, joka tarkoittaa, että lapsia on aika paljon.
Osta pullukka, saat pakolaisen kaupan päälle.
Erittäin hyvä kannanotto. Miten ihmisestä voidaan puhua, kuin esineestä. Ensi maanantaina 27.1 on Vainojen uhrien muistopäivä ja taas voidaan jeesustella, kuinka pahoja ihmisiä historiassa on ollut. Nykypäivänä löytyy enenevissä määrin sortoa erilaisia ihmisiä kohtaan.
Inkeri Valtonen
Kiitos Inkeri!
Eniten olen ihmeissäni siitä, että Kokoomuksen Timo Ihamäki nauttii yhä paikallisen Kokoomuksen luottamusta. En voi tajuta.
Missä menee raja preferenssien ja kauppatavaraksi muuttumisen välillä? Äkkiseltään tuli näistä mieleen, että samoja asioita voisi ehkä sanoa vaikka puolisostaan, eikä kuulostaisi niin pahalta. Jotain tähän tyyliin: ”Haluan akateemisesti koulutetun vaimon.” tai ”Vaimoni on parempaa ruokailuseuraa.”
Joo, tämä on hyvä kysymys – ja tästä keskustellaan tosi paljon erityisesti treffipalstojen yhteydessä.
Tästähän on löydettävissä hassu jatkumo. Aloitan tavallisesta preferenssistä ja päädyn kauppatavaraluokitteluun:
1) ”Pidän ulkoilusta. Toivottavasti sinäkin”
– On varmasti ihan OK toivoa kumppanilta samaa harrastusta kuin itsellä on.
2) ”Etsin älykästä kumppania.”
– Joo, älykkyys on varmasti haluttu piirre puolison etsinnässä. Tämä on kuitenkin piirre, johon toisen osapuolen on itse vaikeampi vaikuttaa ja jota on vaikea edes tarkasti arvioida.
3) ”Etsin punatukkaista kumppania”
– Hmm, mitä väliä tällä on? Vai onko kysyjällä jokin uskomus punatukkaisista ihmisistä? Käykö värjätty tukka vai pitääkö olla aito punapää?
4) ”Onhan sinulla vähintään 400 FB-kaveria, painoindeksi alle 17, älykkyysosamäärä yli 120 ja tunnet julkkiksia?”
– Tämä menee varmasti jokaisen mielestä jo omituisen kauppatavaramäärittelyn puolelle.
Mutta sitä en osaa sanoa, missä menee järkevän tai sopivan toiminnan raja, jos on etsimässä kumppania (tai kuntaan uusia asukkaita).
Ainakin absurdius kasvaa esimerkkien edessä. Ehkä tuossa viimeisessä olisi jo jotain välinearvon hakemista kumppanissa.
Varmaan raja on täysin tapauskohtainen. Heinolassahan ainakin hyvän maun raja meni kirkkaasti yli.