Olen viime aikoina törmännyt monessa paikassa samaan kummastuneeseen kysymykseen. Kuulen sen aina niiden suusta, jotka eivät ole politiikan tai esiintymisen ammattilaisia:
Mitä väliä esiintyjän (tai poliitikon tai kouluttajan) ulkoasulla on? Eikös se ole sisältö, joka ratkaisee?
Nämä kysymykset ovat vinksahtaneita sen takia, että niissä on pähkäpäinen taustaoletus. Oletuksena on, että ulkoasu ja sisältö ovat toisiinsa sidoksissa: kun toinen parantuu, niin toinen muka väistämättä huonontuu. Aivan kuin ei voisi olla tilannetta, jossa sekä ulkoasu että osaaminen olisivat huippukunnossa yhtä aikaa.
Oikeastihan asia ei mene näin. Asian voi vääntää myös rautalangasta tarinan muotoon:
Olipa kerran kaksi esiintyjää, joilla oli yhtälaiset tiedot ja taidot. Toisella oli suorat housut, kauluspaita ja siisti laukku. Toinen kulki sortseissa, reikäisessä paidassa ja kantoi muovikassia. Mitä luulet, kumpaa uskottiin enemmän?
On itsestään selvää, että ulkoasu vaikuttaa viestin perillemenoon. Mutta miksi jotkut eivät tajua sitä?
Tänään oivalsin ensimmäistä kertaa, miksi jotkut eivät suostu tajuamaan.
Ihminen, joka yrittää kiinnittää huomiota vain sisältöön, luulee olevansa jotenkin puhdassydäminen. Hän kuvittelee, että on jollain tapaa jaloa tai ylevää keskittyä vain sisältöön.
Jalo ihminen suhtautuu siistiin ja tyylikkääseen vaatetukseen kuin dopingiin. Se on epäreilua! Se on epäolennaista! Ei niin saa tehdä!
Nämä valittajat eivät osaa ajatella tilannetta yleisön kannalta. Valtaosa ihmisistä kiinnittää sekä alitajuisesti että tietoisesti huomiotaan esiintyjän ulkomuotoon ja eleisiin.
Niin kauan kuin on mahdollisuus vaikuttaa yleisöön muullakin kuin sisällöllä, joku tekee sen taatusti. Niin kauan kuin meikki ja vaatetus eivät ole laissa kiellettyä dopingia, niitä kannattaa ilman muuta hyödyntää.
Älä aseta ulkoasua ja osaamista vastakkain. Pistä ne toimimaan samaan suuntaan saman asian hyväksi.
Insinöörit ja muut asiantuntijat ovat usein myös sitä mieltä, että tuotteen ulkonäkö on sivuseikka. Myyntipakkauksesta puhumattakaan. Vain ohjelmiston ytimessä rouskuttava kaunis algoritmi on oleellinen.
Esittämäsi kaltainen pinnallinen ajattelu ja kaupallinen hapatus on hard core -asiantuntijan mielestä vain populistista markkinointihörhöjen höpinää.
Juuri näin. Joidenkin mielestä sekä ihmisten vaatteet että tuotteen ulkonäkö ovat turhia juttuja.
Sitten kun tyylikäs kilpailija ajaa kiihdytyskaistaa ohi, jälkeen jäänyt rumilus syyttää ohittajaa, yleisöä ja markkinataloutta. Vika on kaikissa muissa.
Hävinnyt ei kuitenkaan uskalla katsoa peiliin – ei kuvaannollisesti eikä kyllä käytännössäkään.
Valitsin aikoinaan Applen tuotteet pelkästään viimeistellyn ulkonäön takia. Jopa johdotkin ovat kauniimpia kuin muilla. Haluaisimme olla niin demokraattisia. Uskottelemme, että kerjäläinen on yhtä arvokas kuin muodikas virkanainen. Että ei ulkonäöllä väliä. Eihän se kuitenkaan näin mene. Miten naisen uskottavuus miesten joukossa paranisi ilman, että täytyy muuttua miesmäiseksi. Urpilainenkin pukeutuu tylsään, tummaan jakku-housupukuun.
Joskus aikoinaan eräällä suurella tietokonefirmalla vaadittiin pukua tai pikkutakkia kravatin kera. Se on kuulemma kohteliasta ja asiakasta arvostavaa.
Mutta kun asiakas haluttiin vakuuttaa ammattitaidolla, niin paikalle tuotiin se virttyneeseen villapaitaan pukeutunut asiantuntija. Asun painoarvo oli siinä, että hän oli niin arvokas ettei pukukoodia enään tarvittu. Mutta toisaalta, sillä viestittiin sitä että nyt paikalla on todellinen suuri asiantuntija.
Eli kyllä pukeutumisella on merkitystä. Suosittelen kokeilemaan esim. asiakaspalvelutilanteessa. Eli valitsemalla pukeutumisen oikealla tavalla saa aika erilaista palvelua.
Sama koskee myös toista asiaa eli puhekieltä. Itse en jaksa aina oman ammttiryhmän jargonia eli puhun kevyesti ja välittämättä ammattislangista. Ja sen huomaa, että silloin pidetään kevyempänä asiantuntijana (vaikka olenkin lihava).
Eli varsinkin asiantuntijuudessa sekä pukeutuminen että puhuminen oikealla ammatijargonilla on melkoista dopingia.
Kari…
P.S. Näkeehän sen autoissakin. Toyota Aygo on järkiostos, Peugeot 107 on chic ja Citroen C1 on sporttinen vaihtoehto. Ainoa ongelma on vain se, että kaikki ovat yksi ja sama auto hiukan erilaisella designillä.
Tästä on itse asiassa tehty erittäin mielenkiintoinen tutkimus.
Jenkkiläisessä yliopistossa kuvattiin professoreita, kun he antoivat luentoja. Tämän jälkeen ihmisiä, koeryhmää, jotka eivät olleet aikaisemmin professoreiden luentoja kokeneet, pyydettiin arvioimaan professoreiden ammattitaitoa kuvamateriaalista.
Tvisti oli siinä, että koeryhmä ei saanut kuulla, mitä professori sanoi. Heidän täytyi arvioida ammattitaito ainoastaan näkemänsä perusteella. Voitte arvata kuinka kävi.
Kahden minuutin pätkässä erot olivat selkeät. Hyvin pukeutuneet, siistit ja miellyttävän näköiset professorit arvioitiin ammattitaitoisemmiksi kuin nuhjuuntuneet kollegansa.
Sama tulos saatiin vaikka kohderyhmä näki vain 5 sekunnin mittaisen pätkän professorista!
Ja mikä tietysti parasta oli tämä: kun kohderyhmä lopulta pääsi itse luonnoille kuulemaan professoreita, oli heidän mielikuvansa jäänyt niin sanotusti päälle. Kohderyhmän mielipide ei enää muuttunut ensinäkemästään, eikä professoreiden oikeilla kyvyillä ollut väliä.
Kun arvioiden aika tuli kurssin päätyttyä, nuhjuiset professorit saivat keskimäärin heikomman arvosanan osaamisestaan – pelkän ensivaikutelman perusteella.
Tosi kiinnostava tutkimus, ja juuri näinhän se menee.
Ilahduttavaa asiassa on, että meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa ulkoasuumme. Riittää kun on siistit, tilanteeseen sopivat vaatteet, hyvä ryhti ja viestintää tukeva kehon kieli. Niillä pääsee jo pahuksen pitkälle.
Vakuuttamiseen ei onneksi vaadita tonnien hintaista vaatekertaa, kasvojen kiristystä tai missin kasvonpiirteitä. Jämäkkyys ja tilannetaju riittävät mainiosti.
Moi! Törmäsin tähän ikivanhaan blogiin. Mutta mitä sitten tehdään, jos kehonkieli onkin erilaista johtuen vaikka nepsytaustasta? Epäilen itse että se voi aiheuttaa väärintulkintoja taidoistani…. kun niitä pitää minua ennestään tuntemattolle esitellä….. Onkohan esim rekrytoijat tietoisia tästä ilmiöstä?
Ehkäpä asian voisi tiivistää, että ”viestinnässä ratkaisee kaikki”…
Kaikilla noilla oheisjutuillahan me esiintyjän yleisönä yritämme tulkita, että onko esittäjä uskottava ja voiko esiintyjän sanomisiin luottaa ja millainen on hänen statuksensa meihin verrattuna. Että ostammeko hänen sanomansa, tuota Jarin myyntipakkausajatusta vähän laajentaen. Sitten jos yleisöä on enemmän, niin todennäköisesti vähän vilkuillaan myös ympäriltä vahvistusta, että miten ne muut esiintyjään suhtautuvat.
Katsokaa vaikka, millaiseen viestinnälliseen myyntipakkaukseen Björn Wahlroos on itsensä pukenut. Hjallis Harkimo on puolestaan suoraan sanonut, että hän on jättänyt yhden johtajakandidaatin siltä seisomalta palkkaamatta sen ihmisen kenkien takia. Kenkien, ei ammattitaidon.
Kansainvälisessä bisneksessä tätä vaatetusta ja sen ilmaisemaa statusta ja samalla sen ihmisen sanomisten painoarvoa tulkitaan muuten paljon tarkemmin kuin täällä.
Ltiilika, osuit jälleen kerran naulan kantaan. Ulkoasu ja esiintymistaidot (siis oheisviestintä) kertoo ihmisen statuksesta ja luotettavuudesta.
Hyvä puoli asiassa on se, että jokainen meistä pystyy itse vaikuttamaan siihen, mitä ulkoasullaan viestii. Jos haluaa hönkäillä arvovaltaa, pukeutuu liituraitaan. Jos haluaa vaikuttaa taiteelliselta, valitsee erikoisemmat vaatteet.
Graafikoilla on muuten usein mustasankaiset lasit, musta asukokonaisuus ja yksi kirkasvärinen asuste. 🙂
Rapakon takana ollaan tosiaan meitä edellä tässä hommassa. Meillä kulkee yhä kulahtaneessa villapaidassa kansanedustajia, jotka ihan vilpittömästi ihmettelevät, mikseivät he ole vakuuttavia.
Rapakkojen takana on vain toisenlaisia, paljon hierarkkisempia yhteiskuntia, jossa pomo on pomo ja alaiset käskyläisiä. Pomon statuksen kuuluu näkyä (vaatteet, kengät, kello/asusteet, auto, asuinpaikka…) ja käskyläisten kuuluu tietää, ketä kuuluu kuunnella. Toisinpäin ajateltuna Suomi on tasa-arvoisuudessa niin paljon edellä, että johtajakin voi (ainakin teoriassa) olla kuin kuka tahansa villapaidassaan ja silti hänet tunnetaan ja häntä kuunnellaan. Tämä ilmiö tosin katoaa samaa vauhtia kuin Suomi kaupungistuu.
Noista mustista vaatteista ja asusteista joku muuten on sanonut, että ne ovat taikkilaisten ensimmäisen vuosikurssin univormu.