Pakohuoneterkkuja Helsingistä: Nightshift at the Museum ja Behind the Freaky Circus Show

Spoiler alert: Pakohuonearvosteluni eivät sisällä nopeuttavia tietoja, valokuvia huoneista eikä tehtävien ratkaisuja. Arvosteluni eivät siis auta huoneiden ratkomisessa – mutta toki ne väkisinkin kertovat huoneesta jotain yleistä. Postaukset usein esimerkiksi paljastavat, onko huone useampiosainen tai millaista rekvisiittaa siellä on. Jos et halua tietää huoneesta yhtään mitään (siis yhtään mitään), älä lue tätä postausta. Joskus saan huoneet ilmaisena näytteenä, joten kerron aina hintatiedon kohdalla, mitä olen maksanut huoneesta.

* * *

Tuplasin arvostelukriteereitteni määrän näihin teksteihin, koska kaksi kriteeriä ei tuntunut enää riittävän.

21) Nightshift at the Museum, Helsinki, Insideout Escape Games

• Tarina: Herra Karhu on juopotellut työpaikallaan luonnontieteellisessä museossa. Saatko siivottua pois hänen jättämänsä todistusaineiston?
• Milloin: Marraskuussa 2017.
• Ryhmä: Kaksi aikuista ja kaksi lasta (10- ja 12-vuotiaat).
• Tulos: Pääsimme ulos, ja aikaa jäi noin 8 minuuttia.
• Käytetyt vinkit: Kolme.
• Vaikeusaste palveluntarjoajan mukaan: 3/5. Ennätysajat pyörivät noin 40 minuutin huitteilla.
• Hinta: neljältä hengeltä listahinta on 110 euroa. Me saimme huoneen ilmaiseksi, koska tekijä on sama kuin tulevassa pakojunassa.
• Pulmien arvosana: 8,5.
• Huoneen visuaalisuuden arvosana: 7.
• Tarinan arvosana: 8+.
• Huoneen ulkoisten fasiliteettien ja toimintojen arvosana: 6.
• Perustelut: Huone oli moniosainen, eikä oven sijainti onneksi ollut mitenkään ilmiselvä. Mukana oli hauskoja gadgetteja, joissa vaadittiin välillä näppäryyttä ja välillä yhteistoimintaa. Lyhytpinnaisina tyyppeinä turhauduimme ajoittain vihjeiden kestoon, koska varsin moni niistä tuli videopätkinä. Olimme puusilmiä ja hyppäsimme vahingossa yhden hauskan vihjeen yli ja avasimme koodilukon brute forcella. Oli iso harmi, että tilassa ei ollut kelloa näyttämässä jäljellä olevaa aikaa; kello nimittäin nostaa sykettä tosi hyvin ja auttaa arvioimaan vihjeen tarvetta. Väliaikakuulutukset tulivat kahdesti: puoli tuntia jäljellä ja vartti jäljellä. Tykkäsimme siitä, että mikään koodi ei seissyt valmiina löydettäväksi, vaan kaikki piti päätellä paloista ja vihjeistä. Paikka paikoin homma meni penkomiseksi, koska tavaraa oli hieman liikaa. Miinusta tuli puitteista: yrityksessä ei ollut odottelutiloja, joten seisoimme tuulessa lasten kanssa, ennen kuin pääsimme sisälle. Emme myöskään oikein osanneet suhtautua siihen, että pelin ohjaaja oli ikään kuin näyttelijä, joka eläytyi tarinaan jo etukäteen. Olo oli hieman kuin aikuisella lasten satunäytelmässä. Lisäksi huoneessa oli jokin laite, joka piti kimeää vinguntaa. Seurueen herkkäkorvaisin kärsi metelistä ja suoritti huoneen kulmat kurtussa. Kaiken kaikkiaan silti kiva huone, joka kannattaa käydä testaamassa – mutta ei ehkä ihan aloittelijaporukalla.

22) Behind the Freaky Circus Show, Helsinki, Insideout Escape Games

• Tarina: Omituiseen sirkukseen katoaa ihmisiä. Mitä heille on tapahtunut?
• Milloin: Marraskuussa 2017.
• Ryhmä: Kaksi aikuista ja kaksi lasta (10- ja 12-vuotiaat).
• Tulos: Pääsimme ulos ajassa 50.30.
• Käytetyt vinkit: Neljä.
• Vaikeusaste palveluntarjoajan mukaan: 3/5. Ennätysajat pyörivät 40 minuutissa.
• Hinta: neljältä hengeltä listahinta on 110 euroa. Me saimme huoneen ilmaiseksi, koska tekijä on sama kuin tulevassa pakojunassa. Suuret kiitokset Insideoutille!
• Pulmien arvosana: 9-.
• Huoneen visuaalisuuden arvosana: 10.
• Tarinan arvosana: 9,5.
• Huoneen ulkoisten fasiliteettien ja toimintojen arvosana: 6.
• Perustelut: Huone oli moniosainen, ja välioven sijainti oli erinomaisesti piilossa. Mukana oli runsaasti gadgetteja ja magneettiovia ja -luukkuja. Kaksi vihjettä ohitimme vahingossa, sillä löysimme ratkaisut tajuamatta, että niihin olisi ollut vihjekin. Jälleen kerran oli iso harmi, ettei tilassa ollut kelloa näyttämässä kuluvaa aikaa. Se nostaisi adrenaliinia ja auttaisi arvioimaan vihjeen tarvetta. Väliaikakuulutukset tulivat samaan tahtiin kuin museohuoneessakin. Tykkäsimme yhä siitä, että mikään koodi ei seissyt valmiina löydettäväksi, vaan ne piti koota osista ja päätellä vihjeistä. Välillä homma meni penkomiseksi: tavaraa oli hieman liikaa, joskaan ei niin paljoa kuin edellisen arvostelun museohuoneessa. Huoneessa oli eräs hajujen tunnistamiseen perustuva tehtävä, ja me olimme täysin polvillamme, koska kukaan ei tietänyt, miltä laventeli käryää. Siinäkin kohtaa menimme lopulta brute forcella läpi. Miinusta tuli fasiliteeteista, sillä yrityksessä ei ollut odottelutiloja, mistä äskeisessä arvostelussa jo kirjoitin. Emme myöskään osanneet suhtautua luontevasti siihen, että pelin ohjaaja oli vähän kuin näyttelijä, joka eläytyi tarinaan jo briiffissä. Sama tilanne kuin edellisessäkin huoneessa: olo oli kuin konsultilla kotileikissä. Huone oli kyllä upea, värikäs, mielikuvituksellinen ja vinksahtanut, ja äänimaailma tuki tarinaa loistavasti. Sisustus oli mietitty vimpan päälle, ja kaikki gadgetit upposivat tarinaan hyvin. Tänne huoneeseen kannattaa tulla fiilistelemään pelkkien lavasteiden takia. Ongelmana oli, että viereisessä huoneessa oli jokin laite, joka piti kimeää vinguntaa. Seurueemme herkkäkorvaisimmalla alkoi särkeä päätä, ja hän joutui poistumaan huoneesta kymmenen minuuttia ennen muita. Tärkeä vinkki: huoneeseen kannattaa ottaa mukaan joku keskimittaa pitempi tyyppi.

Tällä viikolla käymme vielä Tampereella yhdessä huoneessa. Kahden viikon päästä kokeilen ensimmäistä kertaa kauhuhuonetta, ja sen jälkeen jäljellä pitäisi olla enää pakojuna ennen joulua.

Myös pakohuonekirjani puksuttaa hyvää vauhtia eteenpäin. Suunnittelemme juuri kantta. Käsikirjoitus on valmis helmikuussa, jolloin se pitäisi tyrkätä eteenpäin Karistolle tsekattavaksi. Ehkä siihenkin pitäisi ripotella pulmia ihan vain fiilistä nostattamaan.