Hankin ensimmäisen pankkikorttini joskus 1990-luvun puolivälissä. Tarkalleen ottaen se ei ollut pankkikortti vaan käteisnostokortti. Sillä ei siis voinut maksaa kassalla, mutta sillä sai rahaa seinästä.

Tunnuslukukuoren avaaminen jännitti. Olen niin huithapeli (olin jo silloin), että pelkäsin tunnusluvun olevan jokin vaikea muistettava.

Kädet tärisivät. Avasin kuoren.

PIN-koodi oli 1111.

Selkeä osoitus siitä, että korkeampia voimia on olemassa.

4 kommenttia

  1. Minulla oli joskus vuosia sitten PIN-koodina 1234. Vähän nauratti kun sain tietää sen, mutta sitten hirvitti: mitä jos kortti varastettaisiin ja joku neropatti kokeilisi sitä juuri tuolla tunnusluvulla? No, onneksi ei varastettu, mutta onneksi nykyinen koodini on jotain ihan muuta. 🙂

    Vastaa

    1. Argh, tuo on muuten aivan totta. Jos ihmiset lottoavat numerosarjalla 1, 2, 3, 4, 5, 6 ja 7, niin aivan varmasti näiden lottoajien pitkäkyntiset sukulaiset kokeilevat PIN-koodiksi sarjaa 1234.
      Tuolla tunnusluvulla kannattaisi kuollettaa korttinsa saman tien ja tilata uusi. 🙂

      Vastaa

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.