Joku voisi kertoa minusta tällaisen faktan:
Katleena Kortesuo on tukistanut lapsia partioleirillä.
Väite on täysin totta. Tosin kyse oli näytelmätreeneistä, joissa harjoittelimme teatteritukistusta. Opetin partiolapsille, mitä pitää tehdä, jotta tukistus on uskottavan näköinen mutta kivuton. Harjoittelimme myös aidolta vaikuttavaa avokämmenlyöntiä suoraan kasvoihin. Tuloksena oli hurjia videoita.
Mutta totuus on vale silloin, kun jättää oleellista kertomatta. Tuo yllä oleva väite on toki totta, mutta jos kirjoittaja ei kerro teatterikontekstista, hän syyllistyy tahalliseen väärän kuvan antamiseen. Ja se on tismalleen sama asia kuin valehtelu.
Tänään petyin Ylen uutiseen, joka oli peräisin kokeneen politiikan toimittajan Pekka Ervastin kynästä. Uutinen käsitteli puolustusministeriön kansliapäällikön nimityskohua.
Uutisen mukaan Jussi Niinistö ilmoitti Rädylle kylmästi tekstarilla, että tämän työsuhde ei jatku:
Ervasti jätti mainitsematta, että Räty oli varta vasten pyytänyt tekstiviesti-ilmoitusta.
Artikkeli siis maalaa tarkoituksellisesti kuvan Niinistöstä kylmänä kommunikoijana ja huonona henkilöstöjohtajana. Tätä en pidä kovin neutraalina uutisointina.
Katleena tukistaa lapsia, ja Niinistö päättää työsuhteita tekstareilla. Paitsi että ei.
Ohhoh! Ennen blogikirjoituksesi lukua ehdin ajatella juuri noin kuin kuvasit: Että Niinistö on kylmä kommunikoija ja huono henkilöstöjohtaja.
Eevastiina, minulle kävi tismalleen samoin. Luin ensin Ylen uutisen, ja Twitterissä minua valistettiin asioiden oikealla laidalla.
Viestinässä minusta kaksi asiaa ratkaisee: mitä kerrot ja miten kerrot.
Niin tapahtui tässäkin. Ei kerrottu kaikkea ja sopivalla sävyllä maalattiin ministerille sarvet päähän.
Tismalleen. En pidä toimittajan menettelytapaa kovin vastuullisena.
Joo ja JSN:n puheenjohtaja on todennut, että meidän pitää sietää huonoa journalismia…