Istun jälleen Hämeenlinnan Huviretkessä kirjoittamassa. Viereiseen pöytään on tullut perhe viettämään vapaapäivää. Pöydässä on äiti, isä ja kaksi kouluikäistä tyttöä.

Keskustelu menee jotensakin näin:

Äiti toiselle lapselle: "Miltä maistuu?"

Isä puhelimeen: "Meidän kuusivaiheinen asteikko on aivan liian vaikea asiakkaalle."

Lapsi äidille: "Ihan hyvää."

Isä puhelimeen: "Jos se on viiskyt tonnii, niin asiakas laskee nopeasti siitä sen kappalehinnan."

Äiti toiselle lapselle: "Mitä sä tilasit?"

Isä puhelimeen: "Jos se on tonni kakssataa kuussa, niin se on viistoista tonnii vuodessa."

Toinen lapsi äidille: "Kanavartaan."

Jokainen vetäköön oman johtopäätöksensä perheen yhteisestä hetkestä.

2 kommenttia

    1. Onneksi puheluita oli vain yksi, mutta lisäksi isä tekstaili ja meilaili kännykällään muutamaan otteeseen.

      Jos puhelu oli tärkeä, perheen isä olisi aivan hyvin voinut poistua pöydästä sen ajaksi. Nyt hän opetti lapsilleen, että on OK puhua ruokapöydässä kännykkään toisia huomioimatta.

      Vastaa

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.