QR-koodi on hieno keksintö, jolla on huono nimi.
Emmehän kutsu EAN-koodiakaan lyhenteellä, vaan käytämme siitä yleistermiä viivakoodi. Emme myöskään sano EMV-kortti, vaan sirukortti.
Vastaavasti QR-koodista olisi parempi puhua ruutukoodina. Se olisi helpompi käyttää ja muistaa.
Ruutukoodilla on tosin vasta pari tuoretta Google-osumaa, joten tekemistä vielä on. Sanalla on silti historiaa, sillä jo vuonna 2006 liikenteen kehittämisyhdistys ITS Finland käytti aloitteessaan termiä ruutukoodi.
(Googlasin muuten myös neliökoodin ja pikselikoodin, mutta niillä ei ole osumia lainkaan. Eikä ihme – ne ovat paljon kömpelömpiä termejä.)
Sana ruutukoodi noudattaa teknisen alan yleistä käytäntöä, jossa vanhojen tekniikoiden nimistä muokataan uusien tekniikoiden nimiä:
- lerppu > korppu > romppu
- läppäri > täppäri
- viivakoodi > ruutukoodi
QR-koodille tarvitaan uusi nimi, koska kirjainyhdistelmät eivät jää ihmisten mieleen. Erilaisia koodeja tulee kuluttajan käyttöön tulevaisuudessakin, joten nimien pitää olla kuvaavampia ja yksilöivämpiä.
Innostuitko ruutukoodista?
Jos haluat ryhtyä käyttämään uutta termiä, joudut aloittamaan välivaiheella. Välivaiheen teksteissä näkyy myös selittävä termi:
Esitteessä on ruutukoodimme (QR-koodi).
Vähitellen voit ryhtyä käyttämään ruutukoodi-sanaa sinällään, ilman selitystä.
Ruutukoodihan rupeaa olemaan jo menneisyyden tekniikkaa. Mikähän näppärä nimi keksittäisiin nyt kovasti suosiotaan kasvattaville NFC-tageille?
NFC -tag voisi olla lähilukukoodi.
Sen verran Katleenalle, että näissä nimissä kannattaa kuitenkin muistaa se, että niissä mystisissä kirjaimissa on usein merkittävääkin tietoa. Esimerkiksi EMV-kortti ei ole sama asia kuin sirukortti. EMV on Eurocard-Mastercard-Visa -konsortion speksin mukainen sirukortti.
Samoin matkapuhelimia on muitakin kuin GSM-puhelimia.
Yleiskäsitteiden ja niiden alakäsitteiden väliset erot olisi hyvä pitää tallella jos siksi, että kuluttajat ja loppukäyttäjät eivät ainakaan hyödy siitä jos jokin tietty kaupallinen tuote saa yleiskäsitteen aseman.
Ei mun mielestä sanan ”kännykkä” muuttuminen matkapuhelimen yleistermiksi ole mitenkään paha juttu ollut.
Elias, hyvä tarkennus.
Suosittelen silti aina käyttämään mieluummin helppoa tai tunnettua yleiskäsitettä kuin pitkää tai hankalaa alakäsitettä. Ei siis kannata sanoa, että ”naapurilla on kuparinvärinen lyhytkarvainen mäyräkoira”, ellei väri ja tarkka määritelmä ole oleellista. Sen sijaan riittää hyvin, jos puhuu ”naapurin mäyräkoirasta”.
Useimmiten jonkin palvelun tai laitteen taustatekniikalla ei ole väliä. Kuluttajalle on aivan sama, onko ruutukoodi tekniikkaa X vai tekniikkaa Y. Pääasia on, että hän tunnistaa ruutukoodin (tai viivakoodin tai sirukortin) ja osaa käyttää sitä.
Vasta sitten pitää käyttää tarkkoja termejä, kun merkitysero on olennainen.
EAN-koodista käytetään ”piireissä” termiä ”enari” 🙂
Teknisesti ottaen EAN-13 on tietynlainen viivakoodi. Muita on esimerkiksi Code 39 tai Interleaved 2/5. EAN-13 koodi sisältää GTIN-13 numeron (Global Trade Item Number), tosin usein tästä käytetään helposti nimitystä ”EAN-numero”.
QR-koodi on sitten taas tietynlainen 2D-koodi. Toinen yleinen on Datamatrix -nimellä kulkeva. Suomalainen Upcode yritti lanseerata sitä samaan käyttöön kuin QR-koodia käytetään jo muutama vuosi sitten. Tarvittiin ilmeisesti Google lainaamaan ideaa jotta tämä levisi kunnolla..
Juu, ”enari” on käytössä kauppojen kassoilla. En silti usko, että se tulee korvaamaan viivakoodi-termiä. 🙂
Ruutukoodeja ja viivakoodeja on tosiaan useampaa tekniikkaa, ja juuri siksi niille on tarpeen yleisnimi.
Olin muuten tänään valmentamassa eräässä elintarvikealan yrityksessä, joka käyttää silloin tällöin markkinoinnissaan viivakoodikampanjoita. Näissä kampanjoissahan kuluttajan pitää leikata viisi viivakoodia talteen, ja niillä hän saa jonkin palkinnon. Valmennuksen osallistujat sanoivat, että jos he yrittäisivät saada kuluttajat leikkaamaan ”EAN-koodeja”, suurin osa ei tajuaisi mitä pitää kerätä. Sen sijaan viivakoodi-termin ymmärtävät kaikki.
Viivakoodi on hyvä termi nimenomaan viivoista muodostetuille koodeille. Insinöörinäkökulmasta hyvää yleisnimeä 2D-koodeille ei oikein ole näkynyt. ”2D-viivakoodi” ja jopa ”3D-viivakoodi” on näkynyt, mutta eihän kyse ole viivoista. Ruutukoodikaan ei ole kattava, etsi vaikka ”High Capacity Color Barcode”, ”ShotCode” tai ”MaxiCode”. Kaksiulotteisia muttei ruutuja 🙂
Noista muista koodeista voisi käyttää vaikkapa kuviokoodi-nimitystä.
Säilyttäisin kuitenkin myös ruutukoodi-termin, koska se kuvailee tehokkaimmin (yleisimmän) standardin.
Kun jouduin itse tekemään QR-koodeja, mietiskelin, miten tekee nimellisen eron sen ja perinteisen viivakoodin välillä. En keksinyt (ongelma on aika marginaalinen). Ruutukoodi on minusta hyvä. Editoin Wikipedian QR-koodista kertoavaa artikkelia sen mukaisesti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/QR-koodi
Katsotaan, säilyykö se siellä. Wikipediaahan saa kuka tahansa muokata. Sehän on koko Wikipedian perusidea.
Hienoa! Kehtaisinko lisätä itseäni lähdeviitteeksi? – Tai ehkä odotan, että joku muukin ryhtyy puhumaan ruutukoodista.
Kas, joku muu ehti jo lisätä viitteen Wikipediaan. 🙂
Kirjoitin Wikipediaan ”QR-koodin suomalaiseksi nimeksi on ehdotettu ruutukoodialähde?, jolla se erottuisi yksiulotteisesta viivakoodista.” Siihen kysyttiin viitettä, jolloin laitoin tämän blogin. Tähänkin keskusteluun osallistuva HarriV oli pyyhkinyt sen pois kommentilla, että ”blogit ja muut samankaltaiset ei ole hyviä lähteit”. Hyvänen aika. Jos joku asia esiintyy juuri kyseisessä blogissa, niin mikä olisi silloin parempi? STT tai puolivirallinen, mutta yleensä asioista perillä oleva Al Ahram?
Jos Wikipedian muokkaaja on sitä mieltä, että maininta ehdotuksesta ei sovi artikkeliin, niin pyyhkiköön sen pois. En minä välitä, tosin ei se kovasti innosta kirjoittamaan jatkossa. Sen sijaan en ymmärrä sitä, miksei tämä blogi käy lähteeksi, koska
a) se juuri on tämän tiedon lähde
b) tämän blogin huonona lähteenä pitävä varmasti tietää jälkien johtavan juuri tälle sylttytehtaalle, onhan hän osana keskustelua.
Hoh! Jaa blogit eivät sovi lähteiksi? Tästä tulee ilman muuta uusi postaus.
Mielenkiintoista. Jos ”QR-koodin suomalaiseksi nimeksi on ehdotettu ruutukoodia” Katleenan blogissa, niin eikö kyseinen blogi olisi loogisesti paras lähde tälle tiedolle? Mitä tekemistä ”luotettavuudella” tai ”laadulla” silloin edes on koko asian kanssa?
Juuri näin. Jos Johanna Tukiainen olisi ehdottanut blogissaan ruutukoodi-termiä, silloin viittaisimme hänen blogiinsa. Lukijan tehtävänä on sitten pohtia, onko hän ehdottajan kannalla vai ei.
Termejä ruutukoodi ja kuviokoodi on ehdotettu käyttöön ainakin Tietotekniikan termitalkoissa. Termisuositus kuviokoodi on julkaistu jo vuoden 2012 alussa, ja sen yhteydessä mainitaan myös ruutukoodi, joten ehkäpä se sopisi Wikipediaan lähdeviitteeksi?
http://www.tsk.fi/tsk/termitalkoot/, pikahakukenttään ”kuviokoodi” tai pelkkä ”koodi”
Annetut englanninkieliset termit eivät ole samoja, joita Wikipediassa on käytetty, mutta olennaista lienevät suomenkieliset termit ja suomenkielinen määritelmä plus muut tiedot. Tässä ote tiedoista:
kuviokoodi
määritelmä
optisesti luettavista kuvioista koostuva koodimerkintä, joka sisältää kohteeseen liittyvää tietoa tai linkin verkkosivulle
huomautus
Kuviokoodi voi olla yksiulotteinen (perinteinen viivakoodi) tai kaksiulotteinen (esimerkiksi ruutukoodi). Yksiulotteinen kuviokoodi sisältää informaatiota vain vaakasuunnassa, kun taas kaksiulotteinen sisältää informaatiota sekä vaaka- että pystysuunnassa.
Lähde: Tietotekniikan termitalkoot, 2012-01-10
Hyvä linkki – kiitokset! Tämä kelpaisi varmasti Wikipediaan.
”Ruutukoodi” tarkoittaa muuten tuossa ITS Finlandin sivulla nimenomaan Data matrix -koodia, ei QR -koodia. Tietenkään näillä ei ole tavallisen tallaajan kannalta merkitystä, mutta ajattelinpa nyt tuoda asian esille kun on omien töiden kannalta varsin merkittävä asia.
Eipä ole todellakaan merkitystä. Tavallinen (siis ei-insinööri 🙂 ) ihminen näkee jossain pisteistä muodostuvan läiskän ja tietää, että kun sitä tähtää puhelimella tai muulla lukulaitteella, jotain tapahtuu. Häntä ei pätkääkään kiinnosta, mikä tekniikka tai standardi on taustalla.
Sirukortti on siitä huono sana, että sillä viitataan tiettyyn tekniikkaan ihan turhaan ja harhaanjohtavasti. Voisiko puhua vaikka maksukortista? Kun asiakas tökkäisee korttinsa kaupan maksulaitteeseen, häntä ei kiinnosta, onko kortissa jokin siru vai ei. Oleellista on ainoastaan, että kortilla voi maksaa. Toisaalta siru on myös matkakortissa, kirjastokortissa jne. Kuitenkaan niillä ei voi maksaa kaupassa. Entä EMV? Oleellista on, voinko maksaa tällä kortilla tässä kaupassa. Ihan sama, mitkä luottokorttiyhtiöt ovat luoneet teknisen standardin.
Hauska esimerkki insinöörikielen läpitunkevuudesta on energiajae. Insinööri näkee jätteet virtana, jonka voi jakaa jakeisiin ja suunnata nuo jakeet virtaamaan eri paikkoihin. Jätteen tuottaja näkee roskat roskina. Onneksi nimi muutettiin energiajätteeksi. Sekin on huono siinä mielessä, että sana määrittää jätteen käyttötarkoituksen eikä jätteen laatua, asiaa minkä roskiin laittaja havaitsee. Enpä kyllä osaa ehdottaa parempaakaan nimitystä.
Aittatonttu, olet ihan oikeassa: tavallisen ihmisen näkökulmasta ei ole väliä sillä, mikä tekniikka on jonkin asian takana.
Siinä suhteessa tosin puolustan sirukortti-sanaa, että sirukorttia ja magneettijuovakorttia käytetään eri tavoin. Niille on omat aukkonsa korttiautomaateissa ja maksupäätteissä. En siis ryhtysi niputtamaan niitä maksukortti-termin alle.
Tuo energiajae-termi oli hyvä esimerkki. Vihasin sitä aina, mutta onneksi se on nyt energiajäte.
Sattui tässä hiljan, että olin unohtanut pin-koodini. Ystävällinen kassahenkilö luki sirukorttini magneettijuovan, ja kuittasin lapulle. Kunhan saan pinin päähäni alan käyttää tämän magneettijuovakortin sirua maksamiseen.
”Tietoneliö”
Haa, en aivan lämpene tuolle.
”Tietoneliö”-sanassa perusosana on ”neliö”, mutta on ongelmallista, jos perusosana on muoto eikä käyttötarkoitus.
Ihannetilanteessahan sanasta pystyy päättelemään jotain sen merkityksestä. Niinpä pitäisin perusosana sanan ”koodi”, joka on jo viivakoodista tuttu. Näin lukijalla on mahdollisuus päätellä jotain ruutukoodin funktiosta.
Mainio sana kyllä tuo ruutukoodi.
Ruutukoodi käy hyvin noille ruudullisille koodeille yleisnimeksi, mutta ruutukoodeja on tosiaan muitakin kuin tuo QR-koodi, esimerkiksi UpCode. Käyttäjälle sillä on sen verran merkitystä, että kaikilla skannereilla ei pysty lukemaan kaikkia ruutukoodeja, siis esimerkiksi QR-skannerilla ei pysty lukemaan UpCodeja.
Jos nyt sitten suomentaa QR-koodin ruutukoodiksi, niin miten UpCode sitten suomentuisi?
Itse käyttäisin ruutukoodi-nimitystä myös UpCodesta. Tarkoittaahan ”viivakoodikin” EAN-koodin lisäksi montaa muutakin standardia.
Vasta sitten, kun tekniikalla on oikeasti väliä, kannattaa käyttää tekniikan nimeä yksilöivästi.