Partion ja keskiajan lisäksi kolmas harrastukseni on taikuus. Olen siinä säälittävä aloittelija, mutta taitoja karttuu koko ajan lisää.
Lauantaista maanantaihin olin ensimmäistä kertaa Taikapäivillä Kouvolassa. Tämän blogin lukijat eivät ole taikureita, joten kokoan yhteen sellaisia havaintoja, joiden uskon kiinnostavan kaikkia.
1. Vain kourallinen ulkopuolisia oli katsomassa maailman huippuja.
Suomessa esiintyy harvoin maailman huipputaikureita. Nytkin tarjolla oli upeita nimiä, mutta katsomossa oli silti kymmeniä tyhjiä paikkoja. Lippujen hinnat ovat halpoja ja Kouvola-talo on keskellä kaupunkia, joten olin hämmästynyt yleisökadosta. Kaikki tapahtuman osallistujat – noin 200 taikuria – olivat ilman muuta paikalla, mutta yleisölippuja oli myyty yllättävän vähän.
2. Taikuus ylittää sukupolvirajat.
Hämmästyin siitä, että Taikapäivillä 14-vuotias taikuri voi opettaa 40-vuotiaalle taikurille juuri keksimänsä tempun*. Lapset ja nuoret kulkevat aikuisten joukossa yhdenvertaisina: he kuuntelevat luentoja ja harjoittelevat temppuja. Ikähaarukan toisesta päästä mukana olivat Matti Nurminen* ja Solmu Mäkelä. Sunnuntai-illan yhdessä korttisessiossa valvoimme aamukuuteen asti: vanhin oli arviolta 50-vuotias ja nuorin 15-vuotias.
* Taikurit eivät muuten yleensä käytä sanaa temppu, vaan usein se on rutiini. Tässä käytän kuitenkin tutumpaa sanaa.
** Wikipediassa ei ikävä kyllä mainita Matin hahmoa, Taikuri Höperöä.
3. Taikuus ei ylitä sukupuolirajoja.
Naistaikurit ovat harvinaisia, joten he kohtaavat kahdenlaista suhtautumista:
A) Naistaikuria luullaan avustajaksi tai miestaikurin tyttöystäväksi. Itse en onneksi kokenut tätä, mutta hyvä kaverini Sini sai aluksi kuulla näitä epäilyjä.
B) Minun alkeellisia temppujani kehuttiin maasta taivaisiin, joten sain turhia lisäpisteitä vain siksi, että olen nainen. Tämä on tietenkin aika herttaista, mutta kehittävä palaute jäi saamatta. Jos kokeilen jotain temppua ensimmäistä kertaa elämässäni ja vieläpä ammattitaikureiden edessä, jotain parannettavaa löytyy taatusti.
4. Isoimmat elämykset olivat oivaltamisessa.
Tutustuin viikonlopun aikana vaikka mihin: uusiin temppuihin, uusiin ihmisiin, uusiin sanoihin ja uusiin paikkoihin.
Isoimmat elämykset ovat kuitenkin oivalluksessa, kun oman ajattelun rajat laajenevat.
Jay Niemi taikoi vaatteistaan 70-senttisen elävän papukaijan, joka lensi kunniakierroksen yleisön yläpuolella. Tajusin vasta nyt, kuinka rajallinen havaintokykymme on ja että mistä tahansa mahdottomasta voidaan tehdä mahdollista.
Armando Lucero on kehittänyt lähitaikuuttaan jokaista pientä liikettä myöten. Kun hän kertoi luennollaan jokaisen sormenliikkeen tarkoituksen, selitti tempun kehittämisen vaiheet ja havainnollisti eleiden eroja, silmäni avautuivat jälleen kerran. Pienellä sormenheilautuksella voi olla valtava merkitys. Vaikka osaan jonkin tempun, se ei vielä riitä. Pienillä asioilla voin tehdä tavallisen hyvästä tempusta loistavan.
Armando Luceron sanoin "Magic is like making love. You build tension slowly move by move, give relief and then build tension again. That way you can make the climax higher and more intense. Magic is just like making love."