Spoiler alert: Pakohuonearvosteluni eivät sisällä nopeuttavia tietoja, valokuvia huoneista eikä tehtävien ratkaisuja. Arvosteluni eivät siis auta huoneiden ratkomisessa – mutta toki ne väkisinkin kertovat huoneesta jotain yleistä. Postaukset usein esimerkiksi paljastavat, onko huone useampiosainen tai millaista rekvisiittaa siellä on. Jos et halua tietää huoneesta yhtään mitään (siis yhtään mitään), älä lue tätä postausta. Joskus saan huoneet ilmaisena näytteenä, joten kerron aina hintatiedon kohdalla, mitä olen maksanut huoneesta.
* * *
Escape Room Helsinki avasi meille ovensa jälleen kerran, ja ohjelmassa oli Smuggler Monk -pakohuone.
Aiemmissa pakohuonearvosteluissa olen edennyt numeroon 15, joten numerointi jatkuu siitä. Tästä eteenpäin jaan arvosanan kahteen osaan, jotta numerot erittelisivät tehokkaammin huoneiden hyvät ja huonot puolet.
16) Escape Room Helsinki, Smuggler Monk
- Tausta: Keskiaikainen munkki salakuljetti luostarin aarteet halki Euroopan. Pystytkö löytämään aarteet?
- Milloin: Lokakuussa 2017.
- Ryhmä: Sama tiimi kuin seitsemännessä pakohuoneessa eli 10- ja 12-vuotiaat lapset, heidän kummitätinsä Elisa sekä minä.
- Tulos: Hurraa! Pääsimme ulos ajassa 49.42, eli aikaa jäi noin kymmenen minuuttia.
- Käytetyt vinkit: Nolla, koska olimme loistavia.
- Vaikeusaste palveluntarjoajan mukaan: 4/5. Kuulemma läpipääsyprosentti on noin 30, ja silloinkin joukkueet käyttävät 1–3 vihjettä.
- Hinta: 110 euroa, eli perhanan kallis suhteessa Tampereen hintatasoon.
- Tarinan ja pulmien arvosana: 8,5.
- Puitteiden ja visuaalisuuden arvosana: 7+.
- Perustelut: Huone ei ollut aivan niin hyvännäköinen kuin saman yrityksen Royal Secretissä. Uskottavaa keskiaikaista kammiota on tosi vaikea rakentaa kerrostaloon, ja se näkyi lopputuloksessa. Huoneessa oli onneksi pari uudenlaista tehtävätyyppiä, mikä on aina plussaa. (Yhden kerran tosin ketutti, kun en ehtinyt edes pohtia vaikeaa pulmaa. Kuopus nimittäin keksi saman tien, miten se ratkaistaan.) Ilahduttavaa oli tilojen väljyys, koska joskus olemme olleet niin ahtaissa pakohuoneiden jatkokomeroissa, että sisään mahtuu vain yksi kerrallaan. Lisäksi saimme käsiimme ensimmäistä kertaa käärön mallisen Cryptex-kirjainlukon, jollainen näkyy Da Vinci -koodi -leffassa. Tarinan lopetus oli hitusen lässähtävä, koska reitti oli rengas, jolloin pakohuone päättyi samaan tilaan kuin mistä se oli alkanutkin. Toiseksi viimeisen oven avaaminen ei siis tuottanut sitä ”vau, uusi huone!” -efektiä. Lässähtämiseen vaikutti sekin, että aika katkesi viimeisen oven avaamiseen – mutta sen jälkeen sai vielä pelinjohtajan läsnäollessa avata yhden arkun. Tarinassa ei siis ollut kohottavaa loppua, vaan hieman toisteinen ja arkinen päätösnitkahdus. Huone oli kaiken kaikkiaan monimuotoinen ja kiinnostava, mutta hinta–laatu-suhde ei ollut kummoinen.
Tällä viikolla on tulossa vielä kaksi pakohuonearvostelua Porista. Pitäkää peukkuja!