Spiikkikorttien ABC – miten teet ne ja miten käytät niitä?

Nyt takanani on sen verran monta juontokeikkaa, että on aika käsitellä spiikkikortit eli juontokortit. Tiedäthän ne lappuset, joista seminaarin moderaattori tai livelähetyksen juontaja lunttaa seuraavat höpinänsä?

Nyt on tulossa ääliömäisen pitkä postaus. Koeta jaksaa.

Juontokorttien paperi ja muoto

Paras korttikoko on vaakasuuntainen A5. Sitä pienempään on vaikea mahduttaa tekstiä, ja sitä suurempi taas peittää juontajan keskivartalon ja herättää huomiota. Paperin pitää olla kartonkia, jottei se lerpu kädessä. Tavallinen printattu A4-tulostuspaperi on surkein mahdollinen valinta. Varsinkin jos juontajaa jännittää, ohut paperi alkaa täristä helpommin kuin kartonki.

Spiikkikortin taustapuoli – siis se joka on yleisöön päin – on paras olla mattapintainen tummahko pinta, jossa on tapahtuman logo, nimi tai hashtag. Mattapintaa vaadin siksi, jottei kortti kiillä kuvissa. Tummaa kannatan siksi, jottei kortti herätä liikaa huomiota.

Miksi kortti sitten on vaakamuotoinen? Siksi että näkökenttäsikin on. Vaakakortin kanssa silmäsi eivät joudu tekemään pystyliikettä, joka näyttää helposti hapuilulta. Toki jos silmäsi sattuvat sijaitsemaan otsassasi päällekkäin, voit käyttää pystykortteja.

Paperin pitää muuten olla hitusen karheaa, jolloin kortit eivät luista toisiaan vasten. Samalla varmistat, että mustekynä tarttuu niihin.

Jouduin kerran itse tilanteeseen, jossa järjestäjä oli tilannut spiikkikortit. Ne olivat niin liukasta materiaalia, että pakka oli livetä koko ajan kädestä, eivätkä kuulakärkikynällä tehdyt merkinnät pysyneet korteissa. Jouduin puristamaan pakkaa rystyset valkoisina, mikä taatusti näytti ulospäin jännittämiseltä. (Ja sitähän se oli: jännitin koko ajan, putoavatko kortit pitkin lavaa.)

Miksi muistiinpanot eivät ole digitaaliset?

Jos luet puheenvuorosi täppäriltä tai kännykältä, vekotin poikii muutaman ongelman:

• Akku voi loppua tai ruutu voi pimetä, ellet ole muistanut ladata ja säätää laitetta pysymään hereillä.
• Laitteen ledit heittävät naamallesi alavalon, joka saa sinut vaikuttamaan joko pahoinvoivalta tai vampyyriltä. Ihannetilanne on tietenkin pahoinvoiva vampyyri.
• Kun räpläät laitettasi esiintymisen aikana, sinusta otetut valokuvat näyttävät siltä, että luet Facebookia. Tekninen laite ei anna sitä vaikutelmaa, että keskityt osallistujiin.
• Kännykkä on yleensä liian pieni muistiinpanoihin. Täppäri taas on liian raskas, jolloin kädet väsyvät pitkän tapahtuman aikana.

On siis tilanteita, joissa perinteinen paperi on parempi kuin digivekotin.

(En olisi ikinä uskonut sanovani tuota.)

Juontokorttien fontti ja pistekoko

Lähtökohtaisesti spiikkikortteja ei kannata kirjoittaa käsin. Useimmilla meillä sormet herpaantuvat, kun rustaa kuudennetta korttiaan. On hitusen noloa yleisön edessä huomata, ettei saa selvää omasta käsialastaan.

Käytännössä teen niin, että tulostan materiaalit tavallisille aanelosille, jotka sitten teippaan kortteihin. Samaa tekniikkaa käyttävät ainakin Ylen toimittajat.

Spiikkikortteja pitää pystyä lukemaan silloinkin, kun lavalla on hämärää ja spottivalo paistaa silmiisi. Käytä siis korteissa isoa pistekokoa. Itse tykkään Cambriasta koossa 16. En koskaan tulosta kortteihin päätteettömiä fontteja kuten Arialia, koska niissä menevät helposti sekaisin pieni ällä ja iso ii. Tämä on tärkeää silloin, jos joutuu lukemaan paikallisen wifi-verkon salasanoja tai ict-firmojen innovatiivisia nimiä.

En ikinä käytä suuraakkosia, koska niitä on hidas lukea. Jos pistekooksi ei riitä 16, suurenna sitä äläkä käytä capslockia.

Älä myöskään kirjoita kortteja täyteen reunasta reunaan. Ideana on, että rivillä on korkeintaan seitsemän sanaa. Silloin näet sisällön yhdellä vilkaisulla. Marginaaliin voit nyhertää kynällä viime hetken merkintöjä muutosten varalta.

Juontokorttien sisältö

Aloita numeroimalla korttien vasemmat yläkulmat. Jos käy niin kurjasti, että pakka putoaa kädestäsi, saat vielä koottua sen järjestykseen yleisön edessä ja vitsailtua asiasta. Jos tilaisuus on tarkkaan aikataulutettu seminaari, jokaiseen korttiin kannattaa kirjoittaa myös se kellonaika, jolloin on aika lukea spiikki.

Kirjoita jokaiselle kortille vain yksi sisältö. Jos siis juonnat palkintogaalaa, yhdessä kortissa on yhden kisakategorian spiikit ja ehdokkaat. Jos taas juonnat seminaaria, yhdessä kortissa on yhden puhujan esittelyspiikki sekä puheenvuoron kellonajat.

Jos moderoit seminaaria, varaa jokaisen puhujan jälkeen kysymyskortti siltä varalta, että yleisökysymyksiä ei tule. Kysy etukäteen puhujalta hänen aihettaan tai pyydä hänen diojaan, jolloin voit valmistella spontaanit kysymyksesi etukäteen. Tätä korttia ei tietenkään tarvita silloin, jos yleisö on aktiivinen.

Monessa tapahtumassa on tietty toistuva repliikki, jota sinun pitää muistaa hokea aina sopivassa välissä. Bisnesseminaarissa se on hashtag, ja television hyväntekeväisyysgaalassa se on äänestyspuhelinnumero. Kirjoita tämä toistuva lause esimerkiksi joka toisen kortin alareunaan, niin pystyt sanomaan sen aina sopivassa välissä, kun aikaa on.

Juonnoissa pitää aina kertoa esiintyjien, palkittujen tai sponsorien nimiä. Tarkista silloin etukäteen, miten nimi lausutaan. Itse kirjoitan nimen lappuun niin kuin se sanotaan, en niin kuin se kirjoitetaan. Esimerkiksi sukunimi Baer lukee kortissani nimenkantajan toiveen mukaan joko ”Baaer” tai ”Bäär”. (Tämän vuoksi en koskaan kehtaa näyttää korttejani kenellekään. Niissä on varsin vapaamuotoisia nimien kirjoitusasuja.)

Yleensä käytän vielä korostustusseja asioiden merkitsemiseen. Esimerkiksi vihreällä väritän palkintokategorian nimen ja sinisellä palkinnon jakajan nimen. Silloin pystyn pitämään katseeni yleisössä, ja löydän yhdellä vilkaisulla kortista oikean asian.

Kollegan kanssa juontaminen

Jos kanssasi on kollegajuontaja, korteissa pitää näkyä teidän molempien replat. Itse teen aina niin, että omani ovat mustalla ja kollegan vaaleanharmaalla. Jos jotain sattuu, pystyn tarvittaessa paikkaamaan kaveria. Samalla tiedän, koska on minun vuoroni, kun näen kortista tarkkaan, millainen kollegan osuus on.

Tutustu juontajapariisi etukäteen. Silloin osaatte yhdessä reagoida spontaanisti tilanteisiin, joita tapahtumassa tulee eteen.

Miten juontokortteja käytetään?

Kun olet lukenut yhden kortin, siirrä se pakan taakse. Älä visko kortteja pitkin lavaa, koska se näyttää välinpitämättömältä ja epäsiistiltä. Pahimmillaan joku liukastuu kortteihisi.

Aina kun poistut lavalta kokonaan, poista kädestäsi käytetyt kortit. Silloin selviät vähemmällä keräilyllä, jos pakka sattuu myöhemmin putoamaan kourasta.

Mitä muuta?

Huolehdi siitä, että näet jostain kellon. Jos tilassa itsessään ei ole kunnon kelloa eikä monitoriakaan ole saatavilla, lataa täppäriisi kellosovellus, joka näyttää kellonaikaa helkutin isolla. Pistä padi etupenkkiin ja poista siitä automaattinen näytön pimennys. Itse käytän tähän Meantermin Clocksia.

Jos sinulle on jaettu kaulaan tai rintaan nimikyltti, nappaa se pois ennen esiintymistä. Se ei näytä hyvältä kuvissa, ja se on juontajalla täysin turha.

(Edit 14.6.2017 klo 16.05 Facebook-keskustelun perusteella: juontajalla pitää aina olla kaulusmikki tai headset. Käsimikrofoni pitää toisen käden varattuna, ja se taas kutistaa eleitä.)

* * *

Entä mikä on tärkein neuvoni juontajalle?

Vaikka housusi ratkeaisivat, juontokorttisi palaisivat tai valot sammuisivat, tilaisuus on sinun käsissäsi. Sinun suhtautumisesi ratkaisee tilaisuuden ilmapiirin. Jos oma asenteesi on positiivisen rento, sama fiilis leviää myös osallistujiin.