Aloitin suomen kielen opiskelut Helsingin yliopistossa ihan äskettäin pieni hetki sitten eihän siitä kauaa ole vuonna 1995. Sitten yliopisto ilmoitti tylyn kylmästi, ettei aiokaan säilyttää suloisia pikku opintopisteitäni tallessa ikuisesti. Valmistumisen määräajaksi annettiin 30.7.2020.
Niinpä kerroin keväällä täällä EOT:ssa ryhtyneeni tekemään gradua.
Sitten tuli korona. Se onneksi antoi armoa meille kaikille laahustelijoille, joten uudeksi kalmanlinjaksi annettiin tämän viikon perjantai eli 18.12.2020.
Uskokaa tai älkää, mutta kyllä se gradu valmistui. Käytin aineiston analyysiin kaksi päivää, kirjoittamiseen neljä päivää, korjauksiin kaksi päivää ja paniikkikorjauksiin yhden päivän. Otsikoksi tuli Hyvä ei ole kevättä riidellen kohdata. Presidentti Sauli Niinistön virkerakenteet, verbit ja modaalisuus uudenvuodenpuheissa 2016–2020.
Arvosana oli panostusteni mukainen, eli könysin niukin naukin riman yli muille myötähäpeää tuottaen. Approbatur annettiin mitä ilmeisimmin armosta. Olisin kyllä ollut valmis lahjomaan arvostelijoita yllätyspadalla ja suorittamaan heidän edessään palvontariittejä, mutta ilmeisesti kyseiset viestini tulkittiin uhkauksiksi ja kiristämiseksi.
Paiskoin marras-joulukuussa kasaan myös viimeiset esseet, jotta sain syventävät opinnot pakettiin.
Jos joku miettii, mistä kuului juuri äsken hirveä puhallus, niin se oli helpotuksen huokaus Hämeenlinnasta. Jätin yliopistolle virallisen todistuspyyntöni viisi minuuttia sitten.
Tein sukuni ennätyksen suomen kielen laitoksella, jossa kulutin aikaa 25 vuotta. Edellinen ennätys oli isosedälläni Ossilla, joka käytti opiskeluihin vain 16 vuotta.
Taidan jäädä omalla saavutuksellani sukumme historiaan, koska nykyään yliopisto ei suostu säilyttämään vaivalla kerättyjä opintopisteitä vuosikymmenten ajan. (Varsin tylsä päätös yliopistolta, sanoisin. Mitä jos jompikumpi lapsistani olisi halunnut viettää yliopistolla 30 vuotta?)
PS. Mistä aiheista muu suku on tehnyt suomen kielen gradujaan? Kaivoin nekin huvikseni arkistoista.
- Kielelliset erikoispiirteet Suomen taiderunoudessa vuosina 1919–1939. (Isoäitini Elina vuonna 1946.)
- Huomioita Kustaa Ranckenin kielestä. (Isoisäni Veikko vuonna 1946.)
- Vesikulkuneuvojen nimitykset suomen murteissa. (Isosetäni Ossi vuonna 1964.)
- Suomenkielen* kalannimistö. (Isosetäni Eikka vuonna 1936.)
- Se, tuo, tämä -pronominien determinatiivisesta käytöstä hämäläismurteissa. (Äitini serkku Virpi vuonna 1965.)
*Kyllä. ”Suomenkielen”. Ihan kuin se olisi yhdyssana.
Edit 15.12.2020 klo 17.38: Lisäsin Virpin gradun.
Edit 18.12.2020 klo 12.28: Lisäsin vahvistusmeilistä kuvan. Ooh!
Onneksi olkoon!
Suuret kiitokset! <3
Voitit! Itse tahkosin omaa ylempää perustutkintoani ikimuistoiset 24 vuotta, ja päivääkään en vaihtaisi pois.
Oli jotenkin ratkaisevan haikeaa ja peruuttamatonta, kun opiskeluoikeus lopulta päättyi ja lakkasi olemasta opiskelija. Jatkotutkintoajatukset tuli kuitattua professorin toivotuksella ”Parempi, ettei enää nähdä.”
Aaahahhaa, loistava proffa!
Synnyin 1995, ja valmistun myös samalta laitokselta, tosin kotimaisesta kirjallisuudesta, nyt joulukuussa. Olit joskus jollain meidän kurssilla vierailemassa, se oli tosi innostavaa! Onnea maisterintutkinnosta, johon kului omalla mittakaavallani mun eliniän verran 😀
Kiitokset – ja isot onnittelut myös sulle! <3
Minä aloitin 1970 ja lopetin yliopiston kirjoissa roikkumisrn juuri vuonna 1995. Ojalan laskuopin mukaan siitäkin tulee 25 vuotta. Tosin valmistuin jo 1976, mutta jäin hengailemaan ja suorittamaan monia mukavia kursseja, kuten keittiökemian peruskurssin. Lopulta sain putkin takapuoleeni, kun opintosuorituksia ei ollut kirjsutunut muutamaan vuoteen. Se oli minusta väärin.
Minkähänlainen (onko tämä Suomea?) maa Suomi olisi, jos kaikki olisivat yhtä avoimia omien tekemisiensä kanssa? Onnittelut Katleena!
Kiitos, sinä ihana!
Onnea Katleena! Elämä yllättää monin tavoin ja ilmaisuinsinöörien opintiet ovat rönsyileviä.
Tampereen yliopisto kutsui 1979 ja maisterimaali häämöttää 2021. Tuntuu muuten lyhyeltä ajalta, vaikka opintoja kertyi siis kuudelta vuosikymmeneltä, kahdelta vuosisadalta ja kahdelta vuosituhannelta. Gradusi aikataulu kuulostaa ennätykseltä, jos mikä!
Ooh, onneksi olkoon tulevasta maisteriudesta! Ilmeisesti säkin olet tehnyt oman sukusi ennätyksen?
Kiitos – nuolaisen ja nielaisen, kun tipahtaa. Suvussa ei ole verrokkeja eikä graduja listattavaksi, ehkä sekin selittää muutaman vuoden pituudesta. Ennätys saattaa tulla yliopiston perustutkinnon suorittajan iässä.
Onnittelut Katleena reippaasta suorituksesta!
Minullakin meni kiva määrä vuosia valmistumiseen. Aloitin opinnot 1978 ja valmistuin 2004. Mutta ehkä noihin vuosiin lasketaan kuitenkin vain vuodet 1980-2004, jolloin suorituksia on pääaineesta eli viestinnästä Helsingin yliopistossa. On myös historian ja taidehistorian opintoja Tampereen yo:ssa ja kirjoittamisen aineopinnot Jyväskylän yo:sta. Tuli aika kiva sivuainekombo, joka yllättäen emoyliopistossa hyväksyttiin Helsingin poliittisen historian lisäksi. Panostin viestinnän gradun aineiston keruuseen 2 kk ja kirjoittamiseen 2 viikkoa, pingotuksella irtosi c. Hienointa oli arvioinnin lause, jossa tekstiä pidettiin liian journalistisena ja sujuvana. Olen ylpeä!
Mahtava tarina – ja kiitos onnitteluista!
Riemastuttava tarina! Sitä lukiessa perhe tuli kysymään miksi putosin sohvalta. Lämpimät onnittelut maisterille!
Kiitos Manna! <3
Valtavasti ONNEA! Todella hienoa! Mä toivoin koko ajan, että valmistuisit, sillä mä olen saanut sun asiantuntijuudesta eniten itselleni juuri tuosta sun suomen kielen osaamisesta. Yksi parhaista blogiteksteistäsi on se, missä analysoit Guggenheim-raportin harhauttavia kielirakenteita.
Sitä paitsi tietyissä konteksteissa yliopistotutkinnosta on selkeää hyötyä asiantuntijalle.
Kiitos Eevastiina! Sä olet jaksanut lukea mun juttuja tosi pitkään. <3