Sisäministeriön työryhmä julkaisi huhtikuussa raportin, jossa pohditaan kauppakeskusten ja asemahallien (eli ”monitoimitilojen”) turvallisuutta. Työryhmä suosittelee yhdeksää toimenpidettä:
- Suuriin kauppakeskuksiin pitää nimetä turvallisuudesta vastaava henkilö.
- Kauppakeskuksissa pitää olla yhtenäinen turvajärjestelmä.
- Kauppakeskusten turvallisuusjohtaminen 2004–2005 -hankkeessa kehitetty turvajohtamisjärjestelmä pitää päivittää.
- Eri viranomaisten (erityisesti poliisin ja pelastustoimen) on nimettävä tarvittavat yhteyshenkilöt eri turvallisuusyhteistyön osa-alueille.
- Kauppakeskuksessa pitää olla toimiva ja yhteinen perehdytysmalli käytössä oleviin turvajärjestelmiin ja kauppakeskuksessa työskentelevät on perehdytettävä niihin.
- Viranomaisvalvonnassa sekä lupien myöntämisperusteissa on oltava yhtenäiset vaatimukset (esimerkiksi rakennusvalvonnassa sekä poliisin ja pelastuslaitosten toimialueilla).
- Kauppakeskusten pelastus- ja turvasuunnitelmien omavalvonta on kohdistettava koko kiinteistöön ja sen kaikkiin toimijoihin.
- Kauppakeskuksissa pitää järjestää pelastus- ja turvaharjoituksia sekä jatkuvasti ylläpitää valmiutta vaativien erityistilanteiden varalta organisaation kaikilla tasoilla.
- Uusissa kauppakeskuksissa pitää lisäksi olla yhteinen valvomo, josta koko kiinteistön turvallisuutta pystytään tarkkailemaan ja koordinoimaan.
Nämä ovat varmasti hyviä ideoita, mutta jotain unohtui. Missä on käyttäjän turvallisuudentunne?
Niinpä olen kehittänyt kymmenennen ehdotuksen, joka parantaa kauppakeskusten ja asemahallien turvallisuutta.
10. Ihmisten psykologiset tarpeet, toimintamallit, havainnointitavat ja turvallisuudentunne pitää ottaa huomioon, kun monitoimitilan rakenteita ja kalusteita suunnitellaan.
- Levähdyspenkit pitää olla seinustoilla tai seinäkkeen edessä. On karmivaa istua yksin öisellä asemalla, jos penkin selkänoja on ulko-ovea päin. Joka kerta kun ovi avautuu selän takana, on vilkaistava, minkälainen viheltäjä sieltä könyää sisään.
- Ulko-ovien pitää olla läpinäkyviä. Esimerkiksi Tikkurilan asemalla ne ovat ikävä kyllä umpipuuta. Niinpä ovi saattaa aueta päin otsaa, kun joku tulee yhtä aikaa ulos, kun minä pyrin sisään.
- Ihmisen pitää pystyä näkemään koko tila kertasilmäyksellä. Matalat veistokset ja suihkulähteet lisäävät viihtyisyyttä, mutta korkeat patsaat ja pylväät vaikeuttavat tilan hahmottamista. Lisäksi korkeat näköesteet hankaloittavat ihmisten etsimistä ja tilan tyhjentämistä hätätilanteessa.
Jotta raportti saataisiin kuntoon tältäkin osin, asiantuntijoina voisi konsultoida psykologeja, käytettävyyden asiantuntijoita ja kauppakeskussuunnittelijoita.
Edit 11.5.2011 klo 15.16: Kutsuin työryhmän kolme jäsentä meilitse keskustelemaan tähän blogiin kahdeksan päivää sitten. Yksikään ei vastannut meiliin eikä kommentoinut blogiin. Soitin juuri yhdelle heistä, ja hän sanoi ”ehkä” tulevansa kommentoimaan. Yritin perustella kutsuani sillä, että asiantuntijan ääni olisi hyvä saada kuuluviin ja että kansalaiskeskustelu on tärkeää. Pidän yhä sinnikkäästi peukkuja sen puolesta, että työryhmän jäsenet tulevat mukaan keskusteluun.
Niin totta. Mikä siinä onkin, että käyttäjä / ihminen kovin usein unohtuu. Mukavan (käyttäjä/kuluttaja/asiakas)kokemuksen aikaan saamisen luulisi olevan ihan keskeistä erityisesti niissä vapaaehtoiseen käyttöön -kuten kauppakeskukset – perustuvissa ja sen hyvän kokemuksen myötä paremmin tai ei-niin-hyvin menestyvissä paikoissa. Luulisi jo liikeidean edellyttävän näiden pienten psykologisten oikoteiden hyödyntämistä.
Kiitos kommentista! Raportin tehneen työryhmän kokoonpanossa ja käytetyissä asiantuntijoissa oli seuraavia ihmisiä:
– asiamies Kaupan liitosta
– riskienhallintapäälliköt Keskosta ja Rautakirjalta
– tutkimusprofessori Kuluttajatutkimuskeskuksesta
– opettajat Helsingin Pelastuskoulusta ja Laureasta
– tietoturvapäällikkö Espoon kaupungilta
– asiantuntija Senaatti-kiinteistöistä
– rikoskomisario Helsingin poliisilaitoksesta
– liiketoimintajohtaja Securitaksesta
– turvallisuuspäällikkö Poliisihallituksesta
– toimari kauppakeskus Sellosta
– palomestari Helsingin kaupungin pelastuslaitoksesta
– teatteripäällikkö Finnkinosta
– toiminnanjohtaja Suomen Kauppakeskusyhdistyksestä
He ovat kaikki varmasti erinomaisia asiantuntijoita omalla alallaan, mutta mukana ei ole yhtään käyttäjän edustajaa – psykologia tai sosiologia. Ainoa, joka vähän viittaa tuohon osaamiseen, on Kuluttajatutkimuskeskuksen proffa. Ehkä hän ei ole saanut viestiään läpi tai ehkä hänen asiantuntemuksensa on keskittynyt vaikkapa ostoskäyttäytymiseen.
Kenellekään ei nähtävästi ole tullut mieleen pohtia, miten asiakas kokee turvallisuuden ja millä keinoin sitä edistetään.
Tästä tulee mieleen kolme ihan erilaista asiaa. Yksi on se, että siinä, missä suomesta löytyy vain yksi sana turvallisuudelle, englannista niitä löytyy sekä ”safety” että ”security”. Työryhmä näyttää keskittyneen tuohon jälkimmäiseen. Ja sen lisäksi siinä on keskitytty lähinnä riskienhallintaan ja siinä turvallisuutta valvovan järjestelmän luomiseen sekä viranomaistoimintaan. Ei siinä ole puututtu tilojen suunnitteluun eikä myöskään niiden huoltoon arkipäivän henkilöturvallisuutta lisäävänä tekijänä (tyyliin miten estetään liukastumiset tai vähennetään mahdollisuuksia roskisten syttymiseen tms, turvallisuutta nekin).
Mutta sitten vähän yllättävämpi näkökulma tuohon turvallisuudentunteeseen. Onko kenelläkään muulla tullut koskaan mieleen, että tilojen suunnittelussa kiinalainen feng shui sisältää paljon elementtejä, jotka liittyvät siihen, miten ihminen kokee tilan ja myös sen turvallisuuden? Jos siitä ottaa sen arstrohömpän pois, niin siinähän tarkastellaan nimenomaan sitä, missä ihmiset liikkuvat, mitä näkyy, mitä jää pimentoon, mikä tuntuu uhkaavalta, mikä rauhalliselta – miltä tilat tuntuvat.
Vaan sitten, turvallisuudentunteella ei välttämättä ole tekemistä todellisen turvallisuuden kanssa. Ojasta allikkoon joudutaan, jos ryhdytään luomaan valheellista turvallisuuden tunnetta, joka ei sitten vastaakaan todellisuutta.
Kiitos kommentista!
Tuo on ihan totta: raportti keskittyi vain yhteen turvallisuuden osa-alueeseen. Jos työryhmä katsoi tämän rajauksen riittäväksi, niin olisin kaivannut siihen perusteluja.
Feng shui on kiinnostava ilmiö. Siinä on suurin osa huuhaata ja mystisiä energiavirtauksia, mutta muutama perusolettama on hyvä: kukaan ei halua istua selkä ovelle päin, eikä kukaan halua näköesteitä vääriin paikkoihin.
Ihmisen kokema turvallisuus, turvallisuudentunne, ei tosiaan ole suoraan riippuvainen esimerkiksi rikostilastoista. Turvattomuutta voi tuntea, vaikka tilastojen valossa ympäristö olisi hyvinkin turvallinen ja väkivallan riski minimaalinen.
Kun keskustellaan vaikkapa poliisipartioiden näkymisestä syrjäseuduilla, toiset vetoavat siihen, että eihän siellä korvessa juuri koskaan tapahdu juuri mitään sellaista, mihin poliisia tarvitaan. Toiset taas puhuvat siitä turvattomuuden tunteesta, joka syntyy, kun poliisia ei näe kuin televisiossa. Tunnetta vahvistanee tietoisuus siitä, että jos nyt jotain kuitenkin sattuisi, apu olisi oikeasti kaukana.
Katleena, turvallisuudentunteen vahvistamisesta on kyllä puhuttu, mutta harvoin jos koskaan olen nähnyt noin konkreettisia ja yksinkertaisuudessaan toimivan tuntuisia ehdotuksia kuin sinun tekstissäsi. Näitä kannattaa pohtia!
Kiitokset! Sulla on varmasti kanavia, joita pitkin näitä juttuja voi viedä eteenpäin. 🙂