Opin aikanaan yleisen kirjallisuustieteen luennoilla käsitteen, joka on ammattikirjoittajan tärkeimpiä välineitä.

Intertekstuaalisuus.

Intertekstuaalisuus eli tekstienvälisyys on valtava kokoelma erilaisia keinoja, joilla kirjoittaja voi "tuoda" toisen tekstin omaan tekstiinsä. Tästä keinovalikoimasta nostan esiin kolme tapaa, jotka istuvat bloggaamiseen ja mielipidekirjoittamiseen:

1) Ota sanonta ja muunna sitä aiheeseesi sopivaksi

Sanonta voi olla tässä yhteydessä sananparsi, taideteoksen nimi, iskulause tai sitaatti, kunhan se on varmasti lukijalle tuttu.

Jos esimerkiksi kirjoittaisin artikkelin työuupumuksesta, sen otsikko olisi Mä en haluu kuolla tässä työssä. Luotan siis siihen, että lukija on kuullut Jenni Vartiaisen biisin Mä en haluu kuolla tänä yönä.

Tai jos kirjoittaisin artikkelin kirjallisuudentutkimuksesta, sen otsikko olisi Täällä asteriskin alla. (Ehdotin muuten sitä SKS:n uuden blogin nimeksi, mutta se ei mennyt läpi. Nyyh.)

Tätä samaa intertekstuaalisuuden keinoa käyttävät monet copywriterit. Valiojäätelön mainoksessakin on kuultu lause Mä pakastan sua.

2) Ota sanonta sellaisenaan ja siirrä se uuteen asiayhteyteen

Kun tutun sanonnan siirtää uuteen ympäristöön, se avautuu täysin eri tavoin. Tähän tekniikkaan perustuvat monet vitsit.

Isäni kertoman mukaan koulupoikien huumoriin kuului jo 1960-luvulla rinnastuskonjunktiot sillä, näet ja nimittäin, jotka asetettiin mainoslauseeseen: Osta kiikari – sillä näet nimittäin.

Käyttäisin tätä tekniikkaa, jos kirjoittaisin artikkelin kuulovaurioista. Silloin laittaisin otsikoksi Puhu äänellä jonka kuulen.

3) Tee parodia

Parodiassa käydään kiinni jonkun kirjoittajan tekstiin ja kärjistetään sitä naurettavaksi. Tarkoitus on paljastaa alkuperäisen kirjoittajan ontuva ajattelu.

Olen käyttänyt tätä itse muun muassa silloin, kun kritisoin Hesarin taannoista artikkelia suomen kielen ärsyttävimmistä sanoista.

Parodia ei ole yleensä yksittäinen sanonta tai lause, vaan se on tekniikka, joka kulkee läpi koko tekstin.

* * *

Tässä postaussarjassa käsittelen tekstin tehokeinoja. Sarja alkoi juuri nyt, enkä vielä tiedä osien määrää saati ilmestymisaikataulua.

9 kommenttia

  1. Jaksan aina ihailla ajatustesi juoksua. Tuota ensimmäistä vaihtoehtoa olen yrittänyt soveltaa muutaman kerran harjoitustöissä, mutta huonolla menestyksellä. Se ei kuulemma kuulu tieteelliseen tekstiin 🙂

    Olen taasen siellä hupiblogin syntysijoilla eli kohta on pakko luoda hulluttelublogi, jossa harjoittelee kirjoittamista.

    Kari…

    P.S. Nyt odotan seuraavaa postausta aiheesta.

    P.S.S. Tuli tuosta mieleen, että kerran opetuksessa taisin muokata tarinan siitä kuinka norsu syödään muotoon kuinka softa kirjoitetaan. Eli tiedätkö kuinka suuri ohjelmisto kirjoitetaan; bitti kerrallaan.

    Vastaa

  2. Olipa hyvä kirjoitus taas. Voi kun itsekin osaisi kirjoittaa ja käyttää sanoja noin oivaltavasti. Odotan jatko-osia tekstin tehokeinoista.

    Piia

    Vastaa

  3. Ensimmäistä vaihtoehtoa olen käyttänyt, mutta sen kanssa saa olla tarkkana: otsikon pitää toimia jotenkuten, vaikka lukija ei tuntisikaan sananpartta tai vaikka biisiä, jota lainataan.

    Esimerkiksi meikäläisen täytyy tunnustaa, että ei tullut mieleen Jenni Vartiaisen biisi, mutta otsikko Mä en haluu kuolla tässä työssä olisi silti käypä.

    Itse viittasin lehden kannessa määräaikaisista työsuhteista kertovaan juttuun viittamaalla Tapio Rautavaaran laulun sanoihin: Kuinka pieninä palasina onkaan leipäni maailmalla? Parikymmentä vuotta nuorempi työkaveri ei ollut kuullutkaan kappaletta, mutta päättelin, että ei haittaa.

    Vastaa

    1. Sari, hyvä täsmennys. Muistan joskus käyttäneeni koulutuksessa esimerkkiä ”Punainen hiiva”, joka oli versio Ilmari Kiannon kirjasta Punainen viiva.

      Kukaan koulutuksessa olleista ei kuitenkaan tuntenut Kiannon kirjaa, joten esimerkkini ampui ohi kovaa ja korkealta.

      Vastaa

  4. Anteeksi asiaton kommentti, mutta en malta olla muistelematta tuota rinnastuskonjunktiotarinaa ajalta, jolloin olin (fyysisesti) nuori. Silloin se meni näin:

    Osta hyvä kiikari – sillä näet nimittäin sillinpäitä rivittäin.

    Äidinkielen opettajamme ei jostain syystä ollut kauhean ihastunut tuohon ”muistisääntöön”.

    Vastaa

    2. Juha, eihän tämä ollut asiaton kommentti, vaan nimenomaan itse asiaa. 🙂 Tämä kiikarilausahdus on tainnut kiertää Suomea monessa eri muodossa.

      Vastaa

  5. Kiitti, kun annoit nimen tälle asialle, joka tulee vastaan mainosteksteissä ja muissa luovissa kirjoituksissa. Mukava oppia uutta

    Vastaa

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.