Perjantaina tuli yllättävä puhelu: Ylen uutispäällikkö soitti ja pyysi minua asiantuntijaksi kolmeen suoraan kuntavaalilähetykseen. Ensimmäinen lähetys on jo puolentoista viikon päästä.
Melkein kastelin housuni jännityksestä.
Kyselin uutispäälliköltä hieman formaatista – ja suostuin tietenkin mukaan.
Myöhemmin kun olin vaihtanut housuni, mieleen alkoi tulla kymmenittäin kysymyksiä. Ryhdyin lajittelemaan niitä aihepiireittäin.
Osaamiskysymykset:
Miten sovellan some- ja bisnesviestinnän osaamistani politiikkaan? Mitä jos minulla ei ole mitään uutta sanottavaa? Muistanko puhua selkeästi ja rauhallisesti? Osaanko kiteyttää ja olla lavertelematta? Mitä jos en ymmärrä jotain termiä? Mitä jos en tunnista jotakuta tärkeää poliitikkoa?
Ulkoasukysymykset:
Jakku vai jotain rentoa? Osaanko meikata oikein kameroita varten? Miten laitan rastat? Pitääkö ostaa uusia vaatteita? Muistanko pitää hyvän ryhdin? Osaanko olla ilmehtimättä ja elehtimättä liikoja?
Mokakysymykset:
Mitäs jos putoan tuolilta suorassa lähetyksessä? Entä jos vajoan ajatuksiini enkä kuule muita keskustelijoita? Mitäs jos änkytän? Tai väitän kokoomusta vasemmistoksi tai demareita porvareiksi? Pureskelen ajatuksissani kynsiä? Rikon sukkahousuni? Kaivan nenää? Hikoan? Kuolaan? Pyörryn? Oksennan?
Hommaa ei yhtään helpota se, että panokset ovat pahuksen kovat. Suora televisiolähetys on tienhaara yritykselleni. Jos mokaan, luentopyynnöt eivät taatusti lisäänny. Sen sijaan jos kaikki menee putkeen, uusia asiakkaita tulee todennäköisesti lisää.
Niinpä olen laatinut itselleni toimenpideohjelman, jolla taklaan epävarmuustekijöitä. Ohjelma sisältää lääkkeitä kaikkiin kolmeen kysymyskategoriaani: on kuntoilua, uutisten seurantaa, ulkoasun viilausta ja asiantuntijoilta kerjäämääni sparrausta.
Tämä näkyy tietenkin myös blogissa. Kirjoitan seuraavan puolentoista kuukauden aikana kuntavaaleista ja pohdin samalla poliitikkojen retoriikkaa. Aluksi poliittiset postaukseni ovat taatusti kömpelöitä, mutta ehkä ne ovat lokakuun lopulla jo siedettäviä.
Pidättehän peukkuja?
Tietenkin pidämme. Ja mukava nähdä siellä ”uusia” kasvoja arvioimassa politiikkoja 🙂
Tätä blogia on ilo lukea, koska saa samalla kurkistaa ns. suuren maailman meininkiin. Ikinaisellista ja raikasta pohdintaa esiintymisestä:) Tsemppiä tulevaan!
P.s. Oliko se Kirsi Alm, joka muuten putosi siltä tuolilta, enkä kyllä tiedä mitään hurmaavampaa ilmestystä kuin hän? Sitä tapahtuiko tuo todellakin suorassa lähetyksessä en tiedä, YT:ssä olen siihen törmännyt.
Kari ja Irkku, kiitos tuestanne! Toivottavasti olen luottamuksenne arvoinen. 🙂
Jos muuten tulee mieleen sellaisia politiikkablogeja, joita minun nyt kannattaisi seurata, niin vinkatkaahan.
Peukut pystyssä tottakai! Ja ainakin yksi syy katsoa kuntavaalilähetystä. 🙂
Kiitos! Olen tuskaisen täpinöissäni.
Vau! Tsemppiä!
Ehdottomasti nyt kannattaa satsata ulkonäköön, sillä se jää kuitenkin kaikkien mieleen, sitä useimmat arvostelee ja se on työpaikkojen kahvitauolla puheenaiheena. Jos onnistut siinä (enkä yhtään epäile, ettetkö onnistuisi häikäisemään katsojat ulkoisellakin olemuksella), sinut tunnistetaan jatkossa kadulla, Alkossa, junassa ja uimahallissa ihan koko Suomessa. Mieti tarkkaan kaula-aukon syvyys, huulipuna sävy. Kannattaisiko laittaa rastat jotenkin ärsyttävästi esim. yli toisen silmän tms. Se jäisi ainakin mieleen.
Kiitos Rolle!
Unohdin vielä laittaa politiikkablogeja. Erkki Tuomiojan sivuja seuraan, koska niissä on niin mielenkiintoisia kirjallisuusvinkkejä. Eeva-Riitta Korholan sivuilla on palindromeja. Mutta nää ei ehkä taidakaan olla sellaisia blogeja, joita tarkoiit.
Anniina, loistavia ulkoasuvinkkejä. Ehkä minut muistettaisiin myös siitä, jos jauhaisin purkkaa ja retkottaisin tuolilla. Tulisiko goottimeikistä lisäpisteitä?
Harkitsen vakavasti myös pitsitoppia, niittejä, nahkatakkia ja krusifiksikoruja.
Hienosti menee, usko pois! Onneksi niitä esiintymisiä on kolme, joten ensimmäisen jälkeen voit analysoida suoritustasi rauhassa ja tulla rytinällä takaisin seuraavaan lähetykseen. Mielestäni mokatkaan ensimmäisessä keskustelussa eivät haittaa, koska siten jäät ainakin ihmisten mieliin; myöhemmin voit vakuuttaa kaikki terävillä kommenteillasi. Toisaalta vaikka ensimmäisessä lähetyksessä olisit lähinnä kuunteluoppilaana, niin edelleen sinulla on kaksi lähetystä jäljellä iskeä takaisin oppineena ensimmäisessä keskustelussa äänessä olleiden tekemistä virheistä 🙂
Oletko muuten katsonut muiden maiden vaalikeskusteluja ja ehdokkaiden puheenvuoroista esitettyjä kommentteja vinkiksi siihen, mihin voisit kotimaisessa keskustelussa kiinnittää huomiota? Jenkeistä varmaan löytyy ainakin materiaalia yllin kyllin. Esimerkiksi kuvitteelliseen uutisstudioon sijoittuva draamasarja Newsroom keskittyy republikaanien Tea party -liikkeen ja sen puolestapuhujien retoriikan ruotimiseen.
Virve, hyvä idea tuo muitten maitten vaalilähetysten seuraaminen. Täytyykin tonkia asiaa.
Voit uskoa, että nauhoitan kaikki Ylen vaalilähetykset, katselen niitä moneen otteeseen ja yritän oppia virheistäni. Tavoitteena on petrata esiintymisiä kuin sika juoksuaan.
Sialla onkin petrattavaa. Tämän epätäydellisen listan mukaan se voittaja vain jos vastassa on chicken. Mikä otuksena taas antaa assosiaatioita suuntaan jos toiseen. Kilpikonnat ja etanat ovat sitten omassa sarjassaan.
http://www.homeworkspot.com/ask/fastestanimals.htm
Jos lähetyksessä olisi mukana kanoja, päihittäisin ne taatusti. Harmi vain, että sellaisia ei taida tulla ruutuun vaalilähetyksissä.
Rastat piiloon, koska kukaan ohjelman kohderyhmäläinen ei ota vakavasti ituhipin näköistä ”asiantuntijaa”.
Hehee, rastat taitavat näkyä joka tapauksessa. 🙂 En kuitenkaan laita niitä provosoivasti saparoille, vaan taidan tyytyä neutraaliin ponnariin.