Nykyaikana kenenkään sana ei enää riitä. Vaadimme todisteita. Onko tämä tutkimustulos oikea ja kuka rahoitti tutkimuksen? Keneltä kuulit? Onko lähde varmennettu ja onko julkaisija luotettava?
Lapsikin osaa tarkentaa, että ”lupaatko sä varmasti?”
Nämä vaatimukset ovat välttämättömiä. Valemedioita ja trollitilejä riittää, ja yhtä lailla politiikassa ja tieteessä on paljastettu väärinkäytöksiä, jotka vaihtelevat valkoisista valheista aina harkittuun huijaamiseen asti.
Kenenkään sana ei ole – valitettavasti – luotettava lähde yksinään. Kuka tahansa meistä voi olla disinformoitu, harhautettu tai jopa lahjottu. Meillä on ennakkoluuloja, valemuistoja ja kognitiivisia vinoumia, jotka vääristävät tulkintaamme ja päättelyämme.
Niinpä läpivalaisua tarvitaan joka mutkassa.
Vaatimukset koskevat yhtä lailla kaikkia tahoja. Vaikka olisit totuuden esitaistelija, oikeuden sanansaattaja ja kaiken hyvän ja kauniin puolella, joudut silti todentamaan väitteesi.
Tämä on uusi ilmiö joillekin julkisuuden henkilöille. He ovat tottuneet olemaan mediassa lämpimässä valossa, ja kaikkeen heidän sanomaansa on uskottu. Kohun aikana tämä laki ei kuitenkaan päde.
Vuoden alussa on ollut kaksi keissiä, joissa julkisuuden henkilön sanominen on herättänyt epäilyksiä.
- Teemu Selänne puhui blogipostauksessaan ystävänsä lapsesta, joka oli Selänteen mukaan joutunut turvapaikanhakijoiden raiskaamaksi.
- Axl Smith kertoi videopostauksessaan kaveristaan Peteristä, jota oli Smithin mukaan syytetty raiskauksesta väärin perustein.
Molempia tapauksia on epäilty mediassa. Oliko Selänteen väittämää raiskausta edes tapahtunut? Entä onko Axl Smithin Peteriä olemassa?
En ota kantaa julkkisten kertomuksien todenperäisyyteen, mutta yhden vinkin annan heille:
Todenna aina kaikki väitteesi. Jos haluat kertoa julkisuudessa esimerkin ystävästäsi, kysy häneltä lupa ja pyydä häntä vahvistamaan kertomuksesi. Jos hän ei suostu, et voi käyttää hänen tarinaansa ilman hänen suostumustaan.
Jos et todenna tarinaasi, olet julkisuuden silmissä väistämättä valehtelija.