Esikoinen kävi kirjoittamassa psykologian. Kokeen jälkeen tsekkasimme yhdessä läpi oikeita vastauksia.
Kysymyksen 1.11 kohdalla tuli tenkkapoo:
Esikoinen oli antanut tähän virheellisen vastauksen. Hänen mielestään tämä ei ole itseään toteuttava ennuste.
Hämmästyin hieman. Onhan tuo ilman muuta itseään toteuttava ennuste. Sitten asia selvisi:
Esikoisen logiikka oli kirkas. Jos hän (tyttönä) ajattelee, että ”pojilla ei ole kielipäätä”, se ei voi olla itseään toteuttava ennuste, koska esikoisen ajattelu tyttönä ei pysty vaikuttamaan poikien oppimiseen.
Sen sijaan jos tehtävässä olisi ollut väite ”Tytöillähän ei ole kielipäätä”, se olisi hänen näkökulmastaan ollut itseään toteuttava ennuste. Silloinhan hän olisi tyttönä jo etukäteen uskonut, ettei hän voi oppia kieliä.
Esikoinen testasi väitteen monitulkintaisuutta lukiokaverillaan, joka oli istunut samassa kokeessa. Kyseinen poika oli vastannut tehtävään oikein. Esikoinen esitti kaverilleen vaihtoehtoisen väitteen. Olisiko ”tytöillä ei ole kielipäätä” pojan mielestä itseään toteuttava ennuste? Kaveri ymmärsi heti idean: pojan näkökulmasta tyttöjä koskevat ennakkoluulot eivät ole itseään toteuttavia ennusteita.
Miten väite olisi pitänyt muotoilla?
Vaihtoehtoja on useita:
- Jos poika uskoo sanontaan ”Pojillahan ei ole kielipäätä”, siitä voi muodostua itseään toteuttava ennuste.
- Jos uskot sanontaan ”Meidän suvussa kenelläkään ei ole kielipäätä”, siitä voi muodostua itseään toteuttava ennuste.
Meille aikuisille on selvää, että väite pitää nostaa irti lukijan henkilökohtaisesta sukupuolikokemuksesta. Niin minäkin tein, enkä ensin tajunnut ollenkaan, että nuori voi lukea väitteen nimenomaan omasta sukupuolesta käsin.
Toki voisimme myös edellyttää ylioppilaalta, että hänenkin pitäisi osata nostaa väite irti omasta sukupuolikokemuksesta. Jos tämä on tavoitteena, silloin väite pitäisi muotoilla niin, ettei se anna myöskään pojille etumatkaa. Esimerkiksi näin:
- Jos uskoo sanontaan ”Vanhuksillahan ei ole kielipäätä”, siitä voi muodostua itseään toteuttava ennuste.
Tässä saisi aidosti mitattua sitä, pystyykö vastaaja analysoimaan väitettä muun kuin oman elämäntilanteensa ulkopuolelta, eikä kukaan saisi sattumanvaraista etua sukupuolensa perusteella.
Mitä seuraavaksi tapahtuu?
Jos väärät vastaukset kasaantuvat erityisesti tytöille, se on aukoton todiste siitä, että väite on ollut epäselvästi muotoiltu. Pojat ovat saaneet tulkinnassa hyötyä sukupuolestaan.
Ylioppilastutkintolautakunta ratkaisee asian aikanaan. Saattaa hyvin olla, että tämä kysymys joudutaan nollaamaan tuloksissa, jos epäilyni ovat oikeassa ja jos tuloksissa näkyy sukupuoliero.
(Me emme aio tehdä tästä mitään oikaisuvaatimusta, koska kyseessä oli vain yksi väite, ja esikoisella koe sujui todennäköisesti ihan hyvin. Silti on todennäköistä, että joku nostaa asiasta metelin, jos ylempi arvosana on kiinni juuri tästä yhdestä kysymyksestä.)
Disclaimer
Nyt on turha kenenkään tulla väittämään, että ”tämä on todiste yhteiskunnan rakenteellisesta naisvihasta”. Ei ole.
Yhtä hyvin joku poika voisi suuttua siitä, että miksi juuri pojista esitetään tällaisia haitallisia stereotypioita yo-kokeiden väitelauseissa.
Tämä ylioppilastutkintolautakunnan moka ei ole osoitus seksismistä, syrjinnästä tai yhtään mistään muustakaan kaameasta rakenteellisesta ongelmasta.
Mokan tausta on vain siinä, että väitteen laatijat ovat aikuisina ihmisinä osanneet nostaa väitteen irti lukijan henkilökohtaisesta sukupuolikokemuksesta. Se kävi minullekin, ennen kuin esikoinen kertoi omasta tulkinnastaan.
Tehtävä ei tosiaan ole kovinkaan hyvä, koska se toimii eri tavoin tytöille ja pojille, hyvä kun huomasit tämän. Jäin silti miettimään, eikö se teoriassa voisi olla itseään toteuttava, vaikka henkilö ei olisikaan poika. Vaikkapa aikuinen, naispuolinen kieltenopettaja voisi uskoa näin, ja siksi olla poikia kohtaan kriittisempi. Mutta edelleen, kysymys on epäreilu, sillä poikien ei tarvitse välttämättä pohtia tuota kaikkea.
Ilman muuta väite kolahtaa muihinkin kuin vain poikiin (joskaan aika harva aikuinen kieltenopettaja tekee psykan yo-koetta 😀 ).
Lopputulemana kysymys on tosiaan paljon helpompi pojalle, jonka ei tarvitse miettiä tilannetta itsensä ulkopuolelta eikä nostaa itseään sukupuolensa yläpuolelle.
Oma tyttäreni jätti vastaamatta, kun ei saanut selkoa, miten kysymystä olisi tullut käsitellä, eli mistä näkökulmasta.
Kiitokset – näin mä vähän epäilinkin. Kerro hänelle, ettei hän ole ainoa.
En oikein tiedä näistä monivalinta tehtävistä. Aikanani kirjoitin psykologiasta ja kaikista muistakin reaali aineista aika hyvät arvosanat esseinä, tai mitä ne olivatkaan kirjallisina tuotteina. Minusta olisi hyvä, jos päähän pänttäämisen ja monivalinta vastausten nippeliopettelun sijasta tulisi perustella vastaus, tietysti asiaan liittyvillä oikeilla argumenteilla.
Se on toki asia sinänsä, millaisia kysymyksiä tehdään ja mitä niillä haetaan.
Monivalinnat ovat siitä käteviä, että niiden tarkistamisen hoituu automaattisesti. Kaikki avoimet tekstit vaativat ihmistarkastajia, ja työvoima on kallista.
Luin tuon automaattisesti ikäänkuin kysymyksen yläpuolelta. En edes ajatellut tuota sukupuolen kautta ollenkaan. Pelkästään sana psykologia aiheutti heilahduksen näkökulmaan. Luultavasti filosofia olisi tehnyt tismalleen samanlaisen keikahduksen.
Mulla kävi sama, mutta veikkaan että se on aikuiselle luontevampaa.
Sen sijaan nuoret päätyvät tuossa hieman epätasapainoiseen asemaan. Jos nuori ajattelee vastausta oman sukupuolensa kautta, silloin poika saa vastauksen oikein ja tyttö väärin.
Järkytyin itse eniten siitä, että onko realiaineiden kirjoitukset nykyään tuollaisia?
Oli siellä onneksi esseitäkin 😀
”Meille aikuisille on selvää, että väite pitää nostaa irti lukijan henkilökohtaisesta sukupuolikokemuksesta.”
”Toki voisimme myös edellyttää ylioppilaalta, että hänenkin pitäisi osata nostaa väite irti omasta sukupuolikokemuksesta.”
Mielestäni ylioppilaalta pitää voida edellyttää, että hän osaa nostaa väitteen irti yleensäkin itsestään, ei pelkästään sukupuolikokemuksestaan tai mistään muustakaan tunteestaan. Ei kai voida ajatella, että kokeen kysymykset on laadittu ”juuri sinulle, juuri tänään”? Vai voiko? (En kirjoittanut psykologiaa nuoruudessani 🙂 )
Olen täysin samaa mieltä.
Ongelma onkin siinä, että tuohon kysymykseen pojat voivat vastata ”tyhmänä” omakohtaisesti ja saavat silti täydet pisteet. Sen sijaan tytöt eivät voi.
Juuri siksi ehdotin blogipostauksessa tuota vanhus-versiota. Se mittaisi abstrahoinnin kykyä.