No niin. Korjataanpa nyt yksi väärinkäsitys.
Vapaaehtoinen lapsettomuus ei ole ”itsekäs valinta”.
Itsekkyys nimittäin vaatii jonkun toisen, jolta itsekäs estää asioita tai jolle hän ei anna asioita. Itsekkyys on muista piittaamattomuutta.
- Jos joku on vapaaehtoisesti lapseton, hänellä ei ole muksua, joka jäisi paitsi jostain.
- Jos joku on vapaaehtoisesti lapseton, hän ei myöskään vie keneltäkään muulta mahdollisuutta lapseen.
Itsekkyyttä on olemassa vain silloin, jos sillä on kohde tai ”uhri”.
* * *
Noin. Nyt olen korjannut tämän harhaluulon. Saat taas jatkaa arkeasi yhtä tietoa rikkaampana.
Huuda hep, jos haluat minun korjaavan jonkin toisenkin väärän tiedon maailmassa. Totuus tulee Hämeenlinnasta.
Öh, kyllä vapaaehtoisesti lapsettomat omalta osaltaan vaikuttavat siihen, kuinka paljon populaa täällä sitten aikoinaan maksaa meidän eläkkeitämme. Ja vanhuudenhoivakim jää muiden kontolle.
Ihan näin tässä kun parin lapsettoman sukulaistädin asioita hoitelen. Tosin heidän kohdallaan lapsettomuus ei ole ollut millään lailla oma valinta.
Jos itsekkyys lasketaan monipolvisena ketjuna (jos en tee lapsia, jotka tienaisivat ehkä isona palkkaa, josta ei saa eläkettä, jota tarvitsevat muut), niin tuollaisilla kriteereillä olemme kaikki itsekkäitä. Silloin käsite kokee inflaation ja tulee merkityksettömäksi.
Ketjun ongelma on se, että se sisältää liikaa oletuksia. Mitä jos se lapsi ei saakaan työtä ja vie vain sosiaalitukia? Yhtä hyvin voimme spekuloida, että jos joku ei tee lapsia, hän ei tee muiden lapsille kilpailijoita, jotka taistelevat tarhapaikoista tai vähenevistä luonnonvaroista.
Tällä kertaa siis pysyn alkuperäisessä väitteessäni: vapaaehtoinen lapsettomuus ei ole itsekästä.
Siis jokaisen meistä tulisi mahdollisuuksien mukaan osallistua seuraavan sukupolven kasvattamiseen. Se on sitten tuurista kiinni, keiden meistä lapset turvaavat vanhuutemme, mutta se ei sitä muuta, että tästä laistaminen on itsekkyyttä.
Olen kyllä sitä mieltä, että välttämättä ei tarvitse synnyttää lapsia itse. Varsinkin nykyisellään on maahanmuutto ihan varteenoteytava vaihtoehto.
Jos tarkoitat ”kasvattamiseen osallistumisella” sitä, että esimerkiksi auttaa vierasta lasta kaupassa tai taistelee koulukiusaamista vastaan tai vetää lasten harrastuskerhoja, niin siinä suhteessa olen tietenkin samaa mieltä.
Sen sijaan se, että joku ei tee lapsia, ei ole *millään mittarilla* itsekästä. Sen sijaan se on varsin kylmäveristä syyllistämistä, jos ryhtyy moittimaan vapaaehtoisia lapsettomia itsekkäiksi.
Se, että joku ei tee lapsia, ei ole mitenkään meiltä muilta pois. Ihmisten määrä kasvaa jo nyt räjähdysmäisesti tällä pallolla, joten lapsia ei kuulu tehdä sitä varten, että ”joku turvaisi vanhuuteni”.
Jos joku jättää lapset tekemättä, niin se on mielestäni oikein kilttiä minua kohtaan – ei ollenkaan itsekästä. Jääpähän minulle enemmän maapallon resursseja käyttöön. Kiitos.
Tismalleen. Vähemmän kilpailua niukkenevista resursseista.
Juuri näin! Olen lastenhoitoalalla. Autan perheitä heidän arjessaan! Olen vapaaehtoisesti lapseton ja tulen olemaan. Olen työlläni jo kantamassa kortea kekoon Aamen!
Lapsettomuuden voi toki valita epä itsekkäistä syistä, esimerkiksi ajatus pelastaa luonnonvaroja.
Lapsettomuus toisaalta mahdollistaa itsekeskeisen vain omia tarpeita 24 seitsemän ja lomat päälle palvelevan elämäntyylin. Onko se itsekästä vai epäitsekästä elämää?
Niinpä lasten tekemistä ei voi myöskään pitää itsekään, koska lasten myötä joudut antamaan aikasi ja energiasi toisten ihmisten hyväksi, ’satoi tai paistoi’. Pidän sitä epäitsekkään elämänä, ainakin vaiheena, jolloin itse opin pois itsekkyydestä.
Jos lapsettomuuden valitsee epäitsekkyyttään, eikä halusta keskittyä itseen(aika, muoto ja energia), voisiko elämään sopia adoptiolapsi, epäitsekästä olis antaa hyvinvoinnista tarvitsevalle.
Suosittelen vahvoja kommentoijia olemaan vastuussa 2 lapsesta esim 2-4vko ja arvioida sitten itsekkyyden/itsekeskeisyyden termiä näiden kahden tilan yhteyteen.
Ensio, olen kahden lapsen äiti.
Se ei pidä paikkaansa, että vain vanhempana olo antaisi pohjaa itsekkyyden tai epäitsekkyyden arviointiin. Itsekkyyden määrittelyyn ei tarvita muksuja.
Ehkä olet itse vanhempana oppinut pois itsekkyydestä, mutta se ei tarkoita, että a) kaikki lapsettomat olisivat itsekkäitä tai b) kaikki vanhemmat olisivat epäitsekkäitä. Anekdootti ei ole tilasto.
En edes ymmärrä, millä ihmeen voltilla onnistut päättelemään, että juuri lapsettomuus antaisi mahdollisuuden ”omia tarpeita palvelevaan ja lomat päälle” -elämäntyyliin. Mitä jos se lapseton ihminen kiertää maailmaa epäitsekkäästi vapaaehtoistyössä ja auttaa luonnonkatastrofien uhreja? Tai mitä jos lapsia tehnyt jättää muksunsa heitteille ja ryyppää itsensä hengiltä?
Lapsien teko tai tekemättömyys ei mitenkään liity itsekkyyteen. On olemassa itsekkäitä vanhempia ja itsekkäitä lapsettomia. On olemassa epäitsekkäitä vanhempia ja epäitsekkäitä lapsettomia.
Nämä asiat eivät korreloi keskenään.
Kuka pystyy edes yksin elämään vain itseään varten ja lomat päälle? Ehkä joku riippumattomasti rikas, jolla ei ole velvollisuutta huolehtia vanhenevista vanhemmistaan tai edes tehdä työtä, jolla osallistuu yhteiskunnan pyörittämiseen.
Myönnän olevani puolueellinen, koska jäin lapsettomaksi – osaksi omasta halustani, suureksi osaksi siksi, ettei kukaan halunnut tehdä lapsia kanssani. On onni, etten satu olemaan niitä naisia, joille lapsettomuus on kärsimys. Mutta oman osani olen takuulla tehnyt olemalla töissä 12-vuotiaasta lähtien vanhemmilleni, läpi koulun, läpi ylioppilaskirjoitusten ja opiskelujen, sitten suoraan virkaan, josta seuraavaan työpaikkaan ilman taukoja. En ole kuluttanut yhteiskunnan varoja työttömyydellä, asumistuilla tai lasten tekemiseen liittyvillä kuluilla. Olen aina väistänyt, kun perheelliset kollegat päättävät lomista. Nyt viisikymppisenä joskus tosin tuntuu naurettavalta, että minun lomani päättävät kollegojeni puolisoiden pomot – siis se, milloin aviomiehet saavat lomansa, naisvaltaisessa paikassa kun olen. Se tarkoittaa, etten pääse suunnittelemaan lomiani tai matkoja ennalta ja jopa sitä, että joudun ehkä lopulta – palveluvuosistani riippumatta – pitämään lyhyemmän loman kuin muut ja pitämään sitten loppuja kesälomia tammikuussa tai marraskuussa, kun muilla ei ole syyslomia, hiihtolomia, joululomia…
On hyvin loukkaavaa ja epäloogista lähteä siitä ajatuksesta, että ihminen on itsekäs, kun ei halua jotain, mutta epäitsekäs, kun haluaa jotain ja hankkii sen. Sillä kai lapset nykyään syntyvät koska niitä halutaan ja hankitaan, harvemmin vahingossa. Miksi vain jälkimmäinen on epäitsekästä?
Ihmisillä on eri syitä lapsettomuuteen ja lasten hankkimiseen eikä ulkopuolinen voi sitä leimata yksiselitteisesti itsekkyydellä. Kuten jo edellä on huomautettu, kuka tahansa voi nähdä ympärillään aikuisia, jotka ovat itsekkäitä, lapsellisia, vastuuttomia, kylmiä, jopa väkivaltaisia siitä riippumatta, onko heillä lapsia vai ei. Jotkut pystyvät kasvamaan aikuisiksi, epäitsekkäiksi, altruistisiksi ja vastuullisiksi ilman että heillä on henkilökohtainen syy eli lapsi. Jotkut taas eivät opi koskaan, vaikka heillä olisi liuta lapsia. Leimaamalla kertoo oikeastaan enemmän itsestään kuin leimojensa kohteista – siis omista asenteistaan ja lyhytnäköisyydestään.
Hyvin puhuttu.
On äärimmäisen epäloogista ja lyhytnäköistä väittää, että lapseton on yhtä kuin itsekäs.
Erinomainen kirjoitus. Itsekkyys tosiaan tarkoittaa sitä, että itsekäs aiheuttaa toiminnallaan jollekulle vahinkoa. Suurinta itsekkyyttä on hankkia lapsi ja pilata sen elämä välinpitämättömyydellä. Lapsettomuus ja lisääntymättömyys ei voi määritelmällisesti olla koskaan olla itsekästä. Itsekkyydellä on aina konkreettinen kohde tai uhri, jolle haitta aiheutuu.
Hyvä kirjoitus. En vie keneltäkään mitään olemalla VELA. En kyllä ole halukas osallistumaan mihinkään lapsiin liittyviin asioihin, ellei ole jonkun työtehtävän puolesta pakko. Kaupassa enkä missään muuallakaan ole huomaavinaankaan kiljukauloja, usein sillä pääsee huomionhakijoista helpommalla.
Poistin tästä kommentin, jossa Antero ryhtyi puhumaan rodunjalostuksesta ja steriloinnista. Hän toki oli kommentissaan ironinen eikä tosissaan, mutta en silti jaksa avata keskustelua tuosta aiheesta.
Olen Katleenan kanssa täysin samaam mieltä. Itse avovaimoni kanssa olemme päättäneet pysyä lapsottomina, emmekä me tunne oloamme itsekkäiksi. Leikkimielisenä ajatuksena, jossa on mielestäni osa totuutta, mietimme asian niin, että olemme tehneet päätöksen parantaa hiilijalanjälkeä. Totuus on kuitenkin se, että jotkut sukupolvet tulevat kärsimään enemmän kuin toiset, jotta saataisiin tuleville sukupolville paremmat oltavat.
Kiitos kommentista ja tervetuloa EOT-blogiin!
Lastentekoon (tai siis tekemättömyyteen) liittyvä ratkaisunne kuulostaa pikemminkin epäitsekkäältä kuin itsekkäältä. Viisas valinta!