Eilisen postaukseni kommenteissa Niidelj (alias juristi ja suuri kuuttifani Jussi Kari) totesi seuraavaa:
Useille sosiaalinen media on kuin meri, jota yritetään hallita rakentamalla patoja ja aallonmurtajia, yrittämällä kontrolloida sitä. Kovimmillaan itketään ja vaaditaan merta jäädytettäväksi pohjaan asti, jottei vesi kastelisi jalkoja. Eihän se onnistu.
Sosiaalisessa mediassa pärjääminen on kuitenkin enemmänkin lainelautailua: pitää vähän haistella tuulia, katsoa mistä tulee hyvä aalto ja lautailla sen päällä niin kauan kuin pystyy ja sitten vaihtaa aaltoa. Joskus toki voi laudan päältä tippua, mutta sitten vaan uutta yritystä peliin. (Sama muuten pätee liike-elämäänkin)
Jussi siis otti negatiivisen vertauksen ja antoi tilalle vertailtavaksi positiivisen.
Kumpi vertauksista on oikea? Se johon uskoo.
Vertaus on vain itseään toteuttava ennustus. Jos päätät, että jokin asia on "vaarallinen meri", et todennäköisesti koskaan käy kastautumassa. Sen sijaan jos päätät, että sama asia on "kivaa lainelautailua", siihen on paljon helpompi ryhtyä.
Valitse vertauksesi huolellisesti. Niissä on yllättävän paljon voimaa.
Varo sanojasi, jokainen voi olla viimeinen, sanoi Stanislaw Jerzy Lec. Sanoilla on voimaa, olivatpa ne vertausten, metaforien tai tavoitteiden vaatteissa ” I have a dream!”