Löysin tämän postauksen luonnoskansiostani. Se on tehty syksyllä 2016. Lue se ensin, ja sitten jatkamme.
* * *
Viikinkimiekkailuseuramme kävi viime viikonloppuna Englannissa. Olimme ennallistamassa Hastingin taistelua, jonka 950-vuotisjuhlaa vietettiin Battlen kylän vieressä. Alkuperäisessä taistelussahan vuonna 1066 Vilhelm Valloittajan normannijoukot voittivat Harald Godwinsonin saksit.
Meidän ryhmämme esiintyi saksien joukossa, joten tehtävänämme oli kuolla traagisesti keihäs kyljessä. (Oikeasti saksit eivät olleet viikinkejä, mutta viikinkivarusteemme sopivat sakseiluun aivan loistavasti.)
Reissun jälkeen lihakset ovat tietenkin romuna. Varusteeni painavat lähes 25 kiloa, ja ne päällä piti marssia kilometrin verran mäen yli taistelualueelle, huitoa reilut puoli tuntia ja jälleen marssia pois. Kaikki tämä tehdään tietenkin ylvään urheasti eikä kontaten, vaikka mieli teki.
Oli käsittämätön tunne olla rivistöjen keskellä miekka valmiina, kun vastustaja lähtee vyörymään kohti. Viisisataa vihaista normannia marssii kohti, ja he iskevät keihäillä, hakkaavat miekoilla ja rusauttavat kilpimuurinsa vasten omaamme.
Britit kertoivat, että lajissa kuulemma tulee fyysisiä vahinkoja suhteessa enemmän kuin rugbyssä. Kaverini Saija Rintamäen ottama kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tuossa hässäkässä tulee helposti keihäs otsaan, vaikka tavoitteena on lyödä iskut kilpiin ja vain sovitulle maalialueelle.
Mainitsin otsikossa vittuilun. Se oli lähinnä alkusoinnun vuoksi, mutta tästedes puhun mieluummin kettuilusta, ettei koko teksti mene pelkäksi alatyyliksi.
Ensin täytynee kertoa lajin sukupuolijakaumasta. Meillä suomalaisissa viikinkimiekkailuseuroissa on naisia noin puolet, tai ehkä hitusen sen alle. Sen sijaan muualla Euroopassa nainen on harvinaisuus: miekkailijoista arviolta viisi prosenttia on naisia.
Ei siis ole ihme, että meidän suomalaisnaisten sukupuoli aiheutti huomiota ranskalaisten ja brittien keskuudessa.
Taistelurivissä käytiin seuraavanlainen keskustelu:
Minä: – Please, you don’t have to lean on my helmet.
Brittisoturi: – Sorry, I didn’t notice you down there.
* * *
Seuraavaksi palataan nykypäivään ja araksi käyneeseen sukupuolikeskusteluun.
Huomasin nimittäin tuon brittisoturin silmistä, että hänestä oli tosi hyvä juttu, että mukana oli myös naisia. Kyseessä ei ollut tilanne, jossa hän olisi halunnut alistaa naisia. Sen sijaan kyseessä oli vilkkusilmäinen vitsailija, joka halusi huomioida minut.
Nyt tullaan tärkeään asiaan.
Minä olisin voinut toki loukkaantua. Olisin voinut tulkita hänen nojailuvitsinsä väheksynnäksi, alistamiseksi tai halveksunnaksi. Mutta sillä samalla hetkellä olisin asemoinut itseni alemmas kuin hän.
Tilanne ei kuitenkaan ollut minkäänlaista alistamista. Näin hepun silmistä, että hän olisi voinut puolustaa kenen tahansa naisen oikeutta olla läsnä taistelussa. Niinpä virnistin tyypille ja keskityin vastaanottamaan tulevan iskun.
– Be glad that you’re not a Norman.
Olimmehan samalla puolella.