Li Andersson on yksi suosikkipoliitikoistani.
Tällä kertaa kyse ei ole politiikan substanssisisällöistä, koska niistä olen varsin usein eri mieltä Anderssonin kanssa. Sen sijaan kyse on Anderssonin viestinnästä ja persoonasta. Pirunmoisen taitava poliitikko ja mainio tyyppi.
1. Li Andersson ottaa tilansa ja pitää sen
Olen muutaman kerran juontanut paneelikeskustelua, jossa Andersson on ollut panelistina. (Mietin tässä koko ajan, käyttäisinkö hänestä etu- vai sukunimeä. Mennään sukunimellä, koska sitä on helpompi taivuttaa.)
Andersson käyttää pitkiä puheenvuoroja niin kuin poliitikon pitääkin ja nappaa puheenvuoron lennosta. Hän hallitsee paneelikeskustelua, ja juontajalla on täysi työ huolehtia siitä, että muutkin saavat sanoa jotain. Puheenjohtajana minun on pakko keskeyttää Andersson, tai muuten hommasta ei tule mitään.
Andersson ei kuitenkaan ota tilaa öykkärimäisesti tai päälle huutaen. Hän ottaa tilansa hymyillen ja persoonansa peliin laittaen.
2. Li Andersson on karismaattinen
Tästä päästäänkin Anderssonin karismaan. Hänelle on vaikea olla vihainen, koska hän on persoonana aito ja hurmaava. Poliittisista linjanvedoista voi toki olla eri mieltä, mutta Anderssonia on vaikea inhota. Hän hymyilee ja katsoo silmiin, mutta ei ole arka eikä nöyristelevä.
Karismaattisuus syntyy osittain siitäkin, että Andersson aidosti viihtyy itsenään. Hän on luonteva ja lähestyttävä.
3. Li Andersson uskoo aidosti asiaansa
Joistain poliitikoista tirisee läpi falskius ja vallanhimo. Sen sijaan Andersson seisoo aidosti asiansa takana. Hän on vilpittömästi huolissaan yhteiskunnallisesta kehityksestä ja haluaa parantaa maailmaa.
4. Li Andersson on taitava viestijä
Onko mikään tehokkaampaa kuin tokaista ”Paskapuhetta!” A-studiossa kesken väittelyn? Tämän jälkeen koko julkinen keskustelu keskittyi siihen, voiko opetusministeri kiroilla ja onko se kohteliasta. Media unohti vaatia väitteelle perusteluita ja pohtia paskapuhe-argumentin vedenpitävyyttä.
Yksi tarkoituksellisesti alatyylinen ilmaisu, ja väittely oli sillä voitettu. Andersson hallitsi mediatilaa täysin.
Andersson osoittaa myös huumorintajua Instagram-päivityksissään, joissa hän saattaa esitellä kasvonaamioitaan tai kuvata arkeaan. Hän onnistuu somesisällöillään tuomaan itsensä lähelle äänestäjää.
5. Li Andersson varoittelee kannattajiaan implisiittisesti, kun tiedossa on kurjia linjanvetoja
Perinteisesti vasemmisto on puolustanut pientä kansalaista ja pieniä yksiköitä. Kyläkoulujen suhteen linjaa on kuitenkin pakko tiukentaa. Me kaikki tiedämme, ettei pienillä paikkakunnilla riitä rahaa eikä lapsia. Niinpä Andersson pehmittelee kantaansa Vasemmistoliiton sivuilla jo etukäteen:
Tarvitsemme yhteistä pohdintaa siitä, miltä koulujen ja koulutuksen tulevaisuus näyttää, kun lasten määrä vähenee ympäri Suomen.
On viisasta varoitella äänestäjiä siitä, että kuntien rahat eivät tule riittämään pienten koulujen ylläpitämiseen. Andersson ei kuitenkaan sano tätä suoraan, vaan antaa ymmärtää asian rivien välistä. Blogipostauksessaan hän mainitsee disclaimerina, että hän ymmärtää kyläkoulujen arvon ja että oppilasmäärien pieneneminen ei ole toivottava kehityssuunta. Silti teksti antaa selkeitä viitteitä siihen, että ikäviä päätöksiä on tulossa. Näiden petaaminen ennakkoon on fiksu valinta.
* * *
Voit olla politiikasta mitä mieltä tahansa, mutta ota viestinnän suhteen mallia Li Anderssonista. Ei ihme, että hän on ääniharava.
Li Andersson teki minuun vaikutuksen ollessaan vieraana Nordnetin Rahapodissa:
https://blogi.nordnet.fi/rahapodi-jakso-35-vieraana-li-andersson/
Podcast keskittyy mm osakesäästämiseen ja kansankapitalismiin, äkkiseltään voisi kuvitella että ajatusmaailma ei kohtaa vasemmistolaisen poliitikon kanssa.
Olen eri mieltä Li Anderssonin argumenteista, mutta hän ihan fiksusti perusteli näkökulmansa ja myönnän että monessa ajatuksessa oli selkeä pointti.
Hyvä vinkki – täytyy kuunnella.
Täysin samaa mieltä! Ihailen myös hänen kielellistä kunnianhimoaan suomenruotsalaisena, onhan hän satanolla kielellinen kuningatar kenen tahansa Finntollon seurassa. Mahtaakohan hän olla erilainen ruotsiksi?
Olkoon tai ei, niin minusta hänen viestinnässään on parasta kyky olla så sablr jämäkkä ja lempeä samaan aikaan. Fanitan! (Harvemmin asioita, mutta tyyppiä)
(Skitprat on muuten käsittääkseni suoraa paskapuhetta-käännöstä lievempi ilmaisu ja kääntyisi suomeksi ennemmin ”pelkkää potaskaa” -ilmaisuksi. Eli lieneekö hän ajatellut siinä hetkessä ruotsiksi? ?)