Tämänaamuinen pilkkupostaus poiki paljon keskustelua blogissa ja muuallakin, joten jatkan Pilkun paikka -kirjan hengessä kielioppinillitystäni. Jos olet yhdyssanasokea, ota opiksesi.
1) Johtamis harjoitus vai johtamisharjoitus?
Kun –minen-loppuinen sana taipuu –mis-asuun, se pitää kirjoittaa yhteen seuraavan sanan kanssa.
Ei siis näin:
Minusta on ihana seurata moottoripyöräpoliisien johtamis harjoituksia ja pukeutumis tilanteita.
Vaan näin:
Minusta on ihana seurata moottoripyöräpoliisien johtamisharjoituksia ja pukeutumistilanteita.
2) Kun ja kuin
Helppo perussääntö: kun ja kuin kirjoitetaan aina erikseen.
Ei siis näin:
Minä ihailen palomiehiä aivankuin poliisejakin. Vääpelit vetoavat minuun niinkuin poutapilvet.
Vaan näin:
Minä ihailen palomiehiä aivan kuin poliisejakin. Vääpelit vetoavat minuun niin kuin poutapilvet.
3) Suomen kielinen vai suomenkielinen?
Kielten nimet kirjoitetaan erikseen, mutta niistä johdetut inen-sanat kirjoitetaan yhteen:
Ei siis näin:
Moni poliisi osaa suomenkieltä ja oman kokemukseni mukaan myös elekieltä. Pidän myös suomen kielisistä palomiehistä.
Vaan näin:
Moni poliisi osaa suomen kieltä ja oman kokemukseni mukaan myös elekieltä. Pidän myös suomenkielisistä palomiehistä.
4) Iät ja kestot
Iät kirjoitetaan erikseen (kolme vuotta), mutta niistä tehdyt –ias-sanat kirjoitetaan yhteen (kolmevuotias). Myös kestoa kuvaavat –inen-sanat kirjoitetaan yhteen.
Ei siis näin:
Olin 19-vuotta, kun tapasin 35 vuotiaan palomiehen. Siitä alkoi elämäni ihanin kolme päiväinen suhde, kunnes hän kehotti minua poistumaan paloaseman parkkipaikalta.
Vaan näin:
Olin 19 vuotta, kun tapasin 35-vuotiaan palomiehen. Siitä alkoi elämäni ihanin kolmepäiväinen suhde, kunnes hän kehotti minua poistumaan paloaseman parkkipaikalta.
5) Numero tai väri + inen
Tämäkin on helppo: –inen-loppuinen sana kirjoitetaan yhteen, kun sen alussa on numero tai väri.
Ei siis näin:
Sini pukuiset poliisit ovat kiehtovimpia kaksi lahkeisia, joita tiedän. Tosin myös puna poskiset vääpelit ovat ihania.
Vaan näin:
Sinipukuiset poliisit ovat kiehtovimpia kaksilahkeisia, joita tiedän. Tosin myös punaposkiset vääpelit ovat ihania.
Kiitos tämä oli hyvä kirjoitus. Itse olen yhdyssanasokea, mutta tästä saattaa olla oikeasti apua =) Yleensä käytän googlea, kun haluan tarkistaa onko sana yhdyssana vai ei, mutta Googlekaan ei aina ihan kaikkea tiedä.
Kiva juttu, jos postauksesta on hyötyä. Tässä ei tietenkään ole läheskään kaikkia yhdyssanasääntöjä, mutta sentään joitain.
Valitettavasti Googlen oikoluvun algoritmi toimii sillä lailla, että se vertaa hakusanaa netissä yleisesti esiintyviin muotoihin riippumatta siitä onko se oikein vai väärin, joten yleisimmät virheet vain vahvistuvat Googleen luottamalla.
Rakas äidinkielenopettajani mainitsi aikoinaan, että vääriä esimerkkejä ei saisi näyttää koska ne voivat jäädä epähuomiossa mieleen. Postauksesi voi siis pahimmillaan aiheuttaa enemmän pahaa kuin hyvää.. tosin veikkaan että kuitenkin enemmän hyvää..
Niklas, olet ihan oikeassa. Valmennuksessa teen niin, että kirjoitan ensin fläpille väärän muodon ja korjaan sitten oikean päälle. Näin vain oikea asu jää näkyviin.
Nyt päätin ratkaista asian tuolla lailla, koska on kuitenkin tärkeää, että muotoja pystyy vertailemaan. Pidetään peukkuja, että kaikki erottavat väärät ja oikeat muodot. 🙂
Katleenan kielioppikoulu! Mahtava juttu!
Milloinkas oli arviotu kirjan julkkari? Olisi oivallista kesälukemista nimittäin.
Ja btw. En pystynyt vastaamaan twitterissä ”You cannot send messages to users that are not following you” 😉 Mutta tuo 22 päivä sopii jos vain kerkeän TREEltä sinne teille päin. Jatkamme pohdintaa twitterissä…
Kirja ilmestyy alkusyksystä, joten ihan kesälukemiseksi siitä ei ole. 🙂
Seuraan sua nyt Twitterissä, niin saadaan sovittua lounas helpommin. Mulle käy paikkakunnaksi myös Tampere.
Olisi näköjään oikeasti aika vähän kertailla näitä sääntöjä itsekin… =) Ennen kirjoitin (lähes) virheetöntä suomea, mutta olen aikuisiällä oppinut toisen kielen, jota käytän lähes yhtä paljon kuin suomea. Muuten hyvä juttu, mutta huomaan sotkevani kieloppisäännöt… Jopa yhdyssanat teettää välillä töitä, vaikka en voi ”sietää” yhdyssanavirheitä.
Eli kiitos tästä, taidanpa palata lueskelemaan blogiasi useamminkin!
Tervetuloa toistekin! Tämä blogi ei tosin ole varsinainen kielioppiblogi, mutta aihe on nyt tapetilla, kun väsään kielioppikirjan käsikirjoitusta. 🙂
Itse opin aikoinani äidinkielentunnilla helpon säännön jolla olen toistaiseksi selvinnyt. Käytän yleensä ”sinistä” mutta mikä tahansa muukin adjektiivi sopinee tähän tarkoitukseen. Jos kyseinen sana menee luontevasti pohdittujen sanojen väliin, kirjoitetaan ne erikseen ja jollei sovi niin yhteen.
(Sininen paloauto / palo sininen auto)
Tämä ei tosin kaikkia tilanteita varmastikaan ratkaise mutta toimii hyvänä apuna. Itselläni ainakin 🙂
Minä kokeilen yhdyssanoja aina -kin päätteellä.
Palo -kin auto / Paloautokin
sohva -kin pöytä / sohvapöytäkin
eli mikäli -kin ei soinnu siihen sanan etuosaan, niin sana pitää kirjoittaa yhteen.
en osaa sanoa onko tämä aukoton teoria, mutta näin meille koulussa opetettiin.
Sama vika Rahikaisen pojalla. Kin palikkaa olen minäkin puskenut sanojen väliin. Sanoisin, että lähes aukoton teoria 🙂
Ajatella, että yhdellä tällaisella muistisäännöllä pärjää niinkin pitkälle.
Erityis kiitos ratki mainioista esimerkki lauseista!
Nimim. minäkin pidän kaksi lahkeisista uniformuissa 🙂
ole hyvä mäkin tykkään kaksi lahkeisista koska ne on käteviä myös esi merkeissä 🙂
Nuo adjektiivi- ja kin-niksit ovat tosi hyviä silloin, kun kysymys on ”perusyhdyssanasta”, siis vaikkapa juuri paloautosta ja sohvapöydästä.
Sääntö ei tosin enää päde sitten, kun pitää pohtia muita kuin substantiiveja:
ani harva vs. aniharva
päin vastoin vs. päinvastoin
mukiin menevä vs. mukiinmenevä
Käytännössä mitään kaikenkattavaa yhdyssanasääntöä ei ole, vaan yksittäisiä sääntöjä on kamala määrä – ja silti osa yhdyssanoista jää muistin varaan. 🙁
Kirjoittelisin niin mielelläni ,kuten olen kirjoitellutkin ,mutta aina on sellainen häpeäntunne ,kun tiedän tekeväni paljon äidinkielivirheitä. Kirjoitukseni on aina uskoni Jumalaan sen Alkuseurakunnan opin mukaista,mitä tämä protestanttinen uskontokunta ei vastaa,niin tunnen jotenkin syöväni itse ne eväät ,kun kirjoitukseni oikeinkirjoitus ei herätä oikein luottamusta,vaikka itse asia onkin oikea ,eikä se muutu näistä äidinkielivirheistä. Shalom uvracha !
Kiitos kommentistasi!
Jos kirjoittaa asiaa, se kannattaa tosiaan kirjoittaa selkeästi. Kuten sanoit, huono kirjoitusasu vie huomiota itse asialta.
Ainoa keino vaikuttaa yhteiskuntaan on viestiä selkeästi. Muuten sanoma ei mene perille.