Tänään Facebookissa ja Twitterissä on jaettu paljon Iltasanomien uutista. Sen mukaan tupakan myynti on lisääntynyt sen jälkeen, kun tupakat piilotettiin numeropainikkeiden taakse.
Tästä uutisesta saa sen käsityksen, että tupakan myynti on kasvanut.
Yllätyin uutisesta. Miten halvatussa piilotetut askit lisäävät myyntiä?
Niinpä tsekkasin Iltasanomien väitteen taustat alkuperäisestä Ylen uutisesta.
Kas vain. Iltasanomat oli unohtanut mainita, että myynti on kasvanut vain pikkuliikkeissä. Iltasanomat oli unohtanut mainita senkin, että isoissa marketeissa myynti on pienentynyt.
Tupakan kokonaiskulutus on siis todennäköisesti pysynyt jokseenkin samana.
Tämä tapaus kuvaa jälleen kerran iltapäivälehtien tiedonhankintametodeja. Vain puolet totuudesta nostetaan esille, ja toinen aivan yhtä tärkeä puolikas poljetaan maahan.
Vastaavalla metodilla Ylen uutisesta olisi toki voinut tehdä toisenkin lööpin:
Tupakan myynti on vähentynyt automarketeissa
Mutta sehän ei kiinnosta ketään, joten valitaan mieluummin se mehukkaampi puolikas.
Ilta-Sanomat, ei Iltasanomat. Kai tänne tuon voi todeta, kun kieltä huolletaan.
Kielipoliisi, nyt iskit kirveesi kiveen.
Kielitoimiston suositusten mukaan yrityksen nimi kannattaa kirjoittaa mieluummin *kieliopin mukaan*, ei niin kuin yritys toivoo.
Kirjoitan siis aina Iltasanomat, en ”Ilta-Sanomat”. Kirjoitan myös aina Nordea-pankki, en koskaan ”Nordea pankki”.
Kiitos, kiitos! Olen suuresti kärsinyt näistä järjettömistä yritysten nimistä ja aina yrittänyt ne kiertää jollain tavalla, esim. käyttämällä vain osaa nimestä, mutta nyt voin hengähtää. Kieliopin noudattamisesta tulee ihanan vapauttava fiilis.
Juha, eikö olekin vapauttavaa? Ei tarvitse miettiä, että mitenkähän tämä firma haluaa nimensä kirjoitettavan. Riittää kun osaa suomen kielen oikeinkirjoituksen.
Kannattaa siis puhua Lähi-Tapiolasta, eikä missään nimessä ”LähiTapiolasta”.
Eikö tuo olisi sitten Lähitapiola? Iltahan on etuliite Sanomalle, jolloin sen voisi nimenomaan sanoa Ilta-Sanomat tai Illan Sanomat. Iltapainos, kun on alkujaan kyseessä. Toisaalta ei se ole Ilta-Lehti, vaan Iltalehti, mutta se on koko nimi alkuperäisasussaan.
Hyvä yritys, mutta sanojen tausta on erilainen.
Lähi-Tapiola on yhdistynyt kahdesta eri nimestä (vrt. Marja-Liisa).
Toisaalta ”Lähi”-etuliitteen voi tulkita myös sijaintia ilmaisevaksi, ja sellainen yhdistetään nimeen aina viivalla (vrt. Itä-Suomi, Etelä-Häme).
Sen sijaan Iltasanomat on yksi nimi, joka on samalla yhdyssana (vrt. Huviretki, Aurinkomatkat).
Lähi viittää tässä Lähivakuutukseen osana, jolloin se toki on Lähi-Vakuutus, mutta ei mielestäni sijaintia ilmaisevassa, vaan rinnasteisessa käytössä.
Viitannet kieliopilla (kommentti #2) tähän:
”Kieliyhteisöllä on oikeus julkisessa viestinnässä poiketa yrityksen omasta kannasta ja noudattaa yleiskielisiä ohjeita.” –http://www.kotus.fi/index.phtml?s=562
Täytynee hyväksyä Ilta-Sanomat ja Iltasanomat.
Hei Kielipoliisi, oletkohan sittenkin Kielivaras? Perustelut ainakin ovat ihan jostain pöllityt. 😀
Lähivakuutus kirjoitettaisiin viivan kanssa, jos vakuutus olisi erisnimi, kuten esim. Katleena, Musti, Nordea ovat. Vrt. Musti-koira, Katleena-kouluttaja, Nordea-pankki.
Jos molemmat osat ovat erisnimiä ja kirjoitetaan siksi isolla, väliin tulee viiva: Marja-Leena. Taannoin suositut tavat kirjoittaa nimet tyyliin Jaripekka eivät ole enää suositeltavia.
Ja palatakseni alkuperäiseen kysymykseesi: Ilta ei ole erisnimi eikä Sanomat. Yhdessä ne ovat yhdyssana iltasanomat, joka on lehden nimi, siis Iltasanomat.
Anonyymimuumi, kiitos tarkennuksista. Pidäthän kuitenkin tyylisi asiallisena? 🙂 Olen yrittänyt pitää blogissani sitä linjaa, että kukaan ei kettuile keskustelukavereille.
Mutta asiaan: olet aivan oikeassa kaikissa kieliesimerkeissäsi. Kirjoitan itsekin käyttämäsi sanat juuri noin.
Hei, tarkoitus oli toki kirjoittaa ylle Lähi-Tapiola. Ei Lähi-Vakuutus. Ajatukset katkesivat ja oikoluku jäi tekemättä.
Niin päättelinkin. 🙂
Ihmeellistä, miten yrityksillä on muka lupa polkea äidinkieltä; meidän firmassa brändiohjeet määräävät kirjoittamaan tittelin isolla alkukirjaimella. Hmph, sanon minä.
Ymmärrän tuskasi. Minäkään en ymmärrä, mitä jokin firma kuvittelee saavuttavansa omituisilla kielioppiohjeillaan.
Ongelmia syntyy siitä, että kohta kukaan yrityksessä ei tiedä, miten termit ja tuotenimet kirjoitetaan. Mennäänkö tällä kertaa kieliopin mukaan, vai onko tästä sanasta olemassa jokin puljun oma poikkeussääntö?
Valmensin aikanaan eräällä teleoperaattorilla, joka kirjoitti kaikki tuotenimensä ja palvelunsa omaan tapaansa. Niinpä heillä oli kaksisivuinen ohjeistus siitä, ”kuinka meillä sana X kirjoitetaan”. Tämä ohjeistus hidasti asiakaspalvelijoiden työtä, koska he joutuivat joka kerta tarkistamaan, mitä kielioppisääntöä – oikeaa tai keksittyä – tänään noudatetaan.