Joidenkin mielestä hyväntekeväisyys on jotenkin arvokkaampaa, jos sitä ei myönnä tehneensä:
Omaa lahjoitusta ei tarvitse mainostaa. Olisi paljon tyylikkäämpää vain antaa rahaa jollekin taholle ja pitää suunsa kiinni.
Kukkupuhetta.
Ensinnäkään hyväntekeväisyyden arvo ei pienene siitä, jos lahjoittaja myös kertoo julkisuudessa antaneensa rahaa.
Toisekseen on luonnollista, että yritys haluaa lahjoituksestaan myös markkinointihyödyn. Se on rahojen tehokasta käyttöä.
Kolmannekseen kun iso yritys X kertoo lahjoittaneensa kymppitonneja Unicefille, se samalla patistaa muitakin tekemään saman. Hyväntekeväisyyden tekemiseen kannattaa suunnata myönteistä painetta. Se saadaan aikaan kertomalla erikseen, paljonko meidän firma lahjoitti ja mille taholle.
Sen sijaan jos kukaan ei kerro hyväntekeväisyydestään, monen järjestön lahjoitustulot alkavat vähitellen huveta. Asia ikään kuin katoaa agendalta.
* * *
Erikseen on sitten tietenkin tympeä valehtelu. Jos joku väittää joulumeilissään antaneensa rahat vaikkapa lasten syöpätutkimukseen, niin se sitten myös pitää tehdä.
Niinpä veikkaan, että jatkossa yritysten tekemät lahjoitukset joudutaan todentamaan markkinoinnissa. Tällöin esimerkiksi lahjoitus videoidaan, tai Lastenklinikoiden Kummien edustaja harppoo yrityksen mainokseen kiittämään ja kertomaan saadun summan. Lahjoittamisesta tulee entistä läpinäkyvämpää ja uskottavampaa.
* * *
Tästä syntyy yrityksen hyväntekeväisyyden muistilista:
- Lahjoita rahaa taholle, jonka kanssa jaat samat arvot.
- Kerro viestinnässäsi, paljonko olet lahjoittanut ja mille järjestölle.
- Verifioi lahjoituksesi jollain tapaa.
Tämä oli hyvä yhteenveto, kiitos! Olen ihan samaa mieltä asiasta, nimenomaan tuo on tärkeää, että oma lahjoitus saa muut toimimaan samalla tavalla.
Sulla pitäisi olla tykkää-nappula blogitekstin alla samoin, kuin kommenteissa. 🙂 Tähän olisin erityisesti painanut ”tykkää”. 🙂
Kiitos Sari!
EOT:hen on tulossa joitain uudistuksia, mutta tykkää-napista en vielä tiedä. Toisaalta jos käytät Facebookia, voit peukuttaa (ja samalla jakaa) tekstin Facebookissa. Napit näkyvät heti kommenttikentän yläpuolella.
Hyvä ja napakka kirjoitus. Muakin rassaa tämä – varsinkin aina näin joulun aikaan. En vaan ymmärrä, miten pyyteetön hyvä on muka oletusarvoisesti parempi kuin sellainen hyvä, josta hyötyy saajan lisäksi joku muukin taho.
Kiitos Anni! Meillä elää yhä vaatimattomuuden kulttuuri, jossa pidetään kynttilä vakan alla niin kauan, että se tukahtuu.
Aina kun on lehdessä ilmoitus ”Käytimme joulukortteihin varatut rahat Niistävien Nenien tukemiseen”, mua häiritsee siinä se joulukortti-ilmaus. Onko niillä rahoilla koskaan lähetetty kortteja? Se minusta luo itse asiassa negatiivisen vaikutelman, ikään kuin että se kortti olisi asiakkaalta pois vaikkei sellaista olisi koskaan edes aiottu lähettää. Sanoisivat vaan, että yrityksemme lahjoitti Niistäville Nenille, koska halusimme jouluna muistaa nuhaisia.
Heh, totta. Yritys voisi vain kirjoittaa, että ”yrityksemme tukee tänä jouluna Niistäviä Neniä”.
Tämä ajatus, ettei almuista pidä tehdä numeroa, on lähtöisin vuorisaarnasta. Se opetus on useimmilla meistä jossain hyvin syvällä.
Riitta, moni uskomuksistamme on tosiaan peräisin Raamatusta. Tämä hyväntekeväisyyden julkistaminen on kuitenkin asia, jossa kannatan toista linjaa: ihan jo senkin takia, että hyväntekeväisyysjärjestöt eivät alkaisi kärsiä lahjoituspulasta.
Se on sitten eri asia, miten asian ilmaisee. Kerskumista ei kukaan kaipaa: ”Olen niin jalo ja tiedostava ihminen, että nyt kun lahjoitin euron Nälkäpäivä-keräykseen, otan siitä kuvan Instagramiin, jaan tiedon Facebookissa – ja jätän maksamatta työmaaruokalaan kahvista.”
(Tutkimuksissahan on todettu, että jotkut hyväntekeväisyyttä harrastavat ihmiset löyhentävät moraaliaan jossain toisaalla. Heillä on siis käytössään ikään kuin moraalinen kellokortti, jonka avulla he vähentävät plussalle päässyttä saldoaan.)
Ymmärrän. Minulla tökkivät eniten nämä ”en lähettänyt joulukortteja, vaan pistin säästyneet rahat toisenlaiseen joululahjaan”. Kyynisenä ajattelen, että postikorttien lähettämisen vaivalta säästyy pienellä maksulla, jonka voi hoitaa muun nettisurffailun lomassa. Ja saa vielä sädekehän.
Miksi ylipäätään yrityksen pitäisi lähettää joulukortteja? En keksi sille mitään kunnollista syytä. En muutenkaan pidä yhteyttä asiakkaisiini kirjeitse, joten sähköpostiviesti jossa hoidetaan jouluntoivotukset on mielestäni ihan asiallinen tapa. Ei tarvitse mainita että lahjoitti juuri joulukorttirahat, mutta muuten vaan voi kertoa, että muisti / lahjoitti.
Samaa mieltä. Varsinkin siitä, että omalla esimerkillään kannustaa muita toimimaan samoin. Itse tosin huomasin, että kun mm. Twitterissä kerroin miten hyvä mieli tuli tietyistä hyväntekeväisyystoimista joulun alla, niin tuli jotenkin sellainen olo, että tässä nyt yritän ”kerätä pisteitä” vaikka nimenomaan oli tarkoitus vinkata muillekin ko. jouluilon jakomahdollisuuksista. Täytyy siis vielä hioa tuota henkilökohtaistakin asennetta hyvän tekemiseen ja siitä viestimiseen. 🙂
Lahjoitan yhden naisen yritykseni joulutervehdysvarat (kyllä – olen ennen laittanut joulutervehdykset) Mikkelin Kriisikeskuksen toimintaan. Summa on kuitenkin sen verran pieni, että vaikkapa videoimalla todentaminen tuntuu aika suureelliselta operaatiolta. Pitääpä miettiä, mikä olisi hyvä tapa siinä.
Mutta siis sen voi tehdä vaikka näin. Mainostoimisto Haaja masinoi Mikkelissä viidennen kerran joulukeräyksen Mikkelin Keskussairaalan lastenosastolle.
https://www.facebook.com/video.php?v=741357555942766