Sairaita saatteita

Partiokaverini Mikko totesi eilen mukahuolestuneena, että silmieni laserleikkaus poisti kyllä silmälasit, mutta jätti omituisuuden.

Heitin häntä kynällä.

Mutta toki Mikon puheissa on perää. Omituisuuteni näkyy muun muassa pakkomielteinä.

Aina kun forwardoin VR:n sähköisiä junalippuja tilitoimisto Vihaiselle, minun on pakko saada kirjoittaa mielenkiintoinen saate. En siis koskaan kirjoita "tässä liput", vaan jotain muuta. Käytän joskus varta vasten aikaa siihen, että saisin aikaan hauskan viestin.

Kävin läpi viimeisimmät lähettämäni junalippujen saatteet. Ne olivat tällaisia:

Tässä KKOYn oma kulu: palaveri [asiakkaalla] ja [kustantajalla]. Ostin lipun firman tililtä, kuten kaikki hyvinkasvatetut yrittäjät tekevät.

Oikeaoppisesti maksettu firman tililtä, tekstiviestillä vastaanotettu ja konduktöörille vilautettu.

Oih, kuinka ihanan lipun ostin juuri firman rahoilla. Tämän taidan laskuttaa [asiakkaalta].

Minulla on vahva uskomus siitä, että jokaisen kommunikointitilanteen pitäisi olla ainutkertainen. En suostu kohtaamaan toista ihmistä vain vastaanottoautomaattina, vaan haluan huomioida hänet.

Samaa teen, kun tilaan taksin. Esittelen itseni joka kerta ja tervehdin. En voi kuvitellakaan, että ensimmäiseksi töksäyttäisin osoitteen ja sitten sulkisin puhelimen.

Todennäköisesti sekä kirjanpitäjäni että taksikeskukset ehdottavat minulle pikaista omituisuuksien laserointia.

5 kommenttia

Seuraa minua ja kuuntele minua

Asiantuntijablogin sivupalkissa lukee:

Seuraa minua Twitterissä.

Avoimen luennon mainoksessa lukee:

Tervetuloa kuuntelemaan!

Verbivalinnat paljastavat näkökulman. Tieto valuu asiantuntijalta seuraajalle ja kouluttajalta kuulijalle.

Minkälainen näkökulma syntyisi, jos tekstit olisivat jotain muuta?

Tavoitat minut Twitteristä.

Tervetuloa keskustelemaan!

6 kommenttia

V*ttuilua kehujen varjolla

Tänään yritän yhtä aikaa kirjoittaa Nörtin esiintymisopasta ja seurustella kuumeisen lapsen kanssa.

Kirjassa on jakso palautteen antamisesta, ja väsäsin siihen tällaisen kuvan:

Sekä negatiivista että positiivista palautetta voi antaa hyvin ja huonosti.

Jäin miettimään tuota oikeaa alakulmaa. Olen joskus elämässäni joutunut tuollaisten antikehujen kohteeksi. Onko silloin palautteen antajan tarkoitus oikeasti kehua – vai salaa loukata?

Päätin pitää tauon ja mennä Twitteriin. Siellä vastaan tuli välittömästi esimerkki tällaisesta v*ttuilukehusta:

Olen tismalleen samaa mieltä Jaanan kanssa. Miksi pilata kehut ilkeilyllä?

12 kommenttia