Tärkeä Wikipedia-vinkki henkilöbrändille

Aina silloin tällöin Wikipediassa tulee vastaan sivu, joka ei tunnu kovin puolueettomalta tai neutraalilta. Teksti sisältää hieman liikaa kehumista tai epäolennaisia yksityiskohtia.

Silloin kannattaa katsoa sivun muokkaushistoria sivun ylälaidasta kohdasta Näytä historia. Se näyttää esimerkiksi omalla Wikipedia-sivullani tältä.

Asiallista sivua on usein muokannut useampi henkilö, ja sivu on voinut kehittyä pitkän ajan aikana. Jos jokin muutos vaikuttaa epäasialliselta, voit itsekin käydä editoimassa tai jättämässä kommentin.

Kun selvität omituisen Wikipedia-artikkelin taustoja, joskus paljastuu, että kaikki muokkaukset on tehnyt vain yksi henkilö. Kun menet tekijän taustatietosivulle, käy ilmi että hän kirjoittaa Wikipedia-artikkeleita maksusta.

Tämän pohjalta muotoilin loistavan vinkin kaikille oman elämänsä henkilöbrändeille:

Älä palkkaa ketään tekemään Wikipediaan sinusta kertovaa yli-imelää mukatietoartikkelia.

Se on helkutin noloa, jos ostaa itseään kehuvan sivun. Sivuhistoriasta näkee maksullisen tekijän nimen, jolloin rahaliikenteestä jää kiinni enivei.

Tämä sama ilmiö on jo aiemmin käyty läpi yritysten kohdalla. Termi on astroturffaus eli valekomppaus. Yleensä kuluttajajärjestöt ovat halveksineet valekomppausta. Ei olisi mikään ihme, jos sama keskustelu herää myös B2B-puolella asiantuntijabrändien kohdalla.

Onneksi minulla on antaa kolme pörröistä lisävinkkiä fiksulle henkilöbrändille:

  1. Wikipedia-sivu ei ole missään nimessä ainoa henkilöbrändin merkki. On paljon huippuammattilaisia, joista ei ole silti omaa sivua. Pääasia on, että löydyt sekä Googlella että asiakkaiden suosittelemana.
  2. Jos sinusta on tehty Wikipedia-sivu, älä käy lisäämässä sinne yhtä ainutta kehua, adjektiivia tai edes toisten antamaa positiivista palautetta tai arvostelua. Voit korkeintaan korjata tai lisätä faktatietoja – ja niihinkin tarvitaan aina lähde, joka on jokin muu kuin sinun oma nettisivusi tai sinun oma haastattelusi.
  3. Ihmisestä voi käyttää Wikipediassa vain todennettavia ja mitattavia adjektiiveja. Joku voi olla Suomen vanhin ihminen tai vuoden 2012 suosituin radiopersoona. Sen sijaan yhdessäkään ihmistä käsittelevässä Wikipedia-artikkelissa ei pitäisi lukea arvottavia adjektiiveja kuten suosittu, kokenut, ainutlaatuinen, mahtava, upea, juhlittu tai pidetty. Ne kuuluvat arvosteluihin ja palautteisiin, ei tietosanakirjaan.

Sen jotenkin ymmärrän, että iso firma tai julkinen organisaatio ostaa neutraalit Wikipedia-tietosivut palveluna. Sen sijaan hehkuttavat henkilöhistoriasivut ovat lähinnä facepalmin arvoisia. Lisäksi ostettu henkilösisältö heikentää Wikipedian laatua, sillä sivustolle pitäisi päästä yhteisön vertaisarvioinnilla, ei rahalla.

PS. Voit tsekata omasta Wikipedia-artikkelistani, että olen lisännyt sinne vain puuttuvat kirjat. Muuhun en ole koskenut.

19 kommenttia

Lukijakysymys: haamukirjoittajan ja oikolukijan palkkiot

Sain lukijapostia:

Hei! Minulla on hinnoitteluongelma… Jos voisit auttaa, olisin kiitollinen. Olen aloittamassa oikolukuprojektin erään kirjailijan kirjaan, ja hän haluaa, että olen myös haamukirjoittaja. Millaistahan hintapolitiikkaa minun tulisi harrastaa? Miten hinnoittelisin tuon projektin? Erikseen oikoluku, nimi kirjaan sen tiimoilta, ja sitten haamukirjoittamisesta erikseen? Vai koko projekti yhtenä eritellen sopimuksessa, mitä, miten, jne. Voisitko auttaa? Tällainen aloitteleva copy ja sisällöntuottaja kyselee neuvoa. Suuri kiitos etukäteen!

Olisi hienoa, jos voisin töräyttää vastaukseksi, että ”20 € / sivu”. Se on kuitenkin mahdotonta, koska työmäärä riippuu täysin asiakkaasta.

Onneksi joitain suosituksia sentään voi antaa. Esittelen ensin termit, sitten vinkit ja lopuksi hintaehdotukset.

  • Käsikirjoitussivu = 1700–1800 merkkiä välilyönteineen. Se ei siis ole ykkösen rivivälillä ja kympin pistekoolla tuhrattua tavaraa.
  • Oikoluku = kielenhuolto = pilkut paikoilleen, lyöntivirheet pois, kirjoitusvirheet pois. Tekstiin siis jäävät mahdolliset rakenteelliset epäloogisuudet, puutteellinen sisältö ja ontuva tyyli.
  • Kustannustoimitus = edellinen sekä lisäksi rakenteelliset korjaukset, sisältöpalaute ja tyylikorjaukset.
  • Haamukirjoitus = tekstin teko alusta asti asiakkaan haastattelujen, diaesitysten, blogipostausten ja raporttien pohjalta.

Seuraavaksi hinnoitteluvinkit:

  1. Jos sinulta tilataan oikolukua tai kustannustoimitusta, pyydä aina nähtäväksesi käsikirjoitus tai edes kymmenen sivua siitä. Sen perusteella osaat hinnoitella työsi.
  2. Älä koskaan anna tuntihintaa, koska silloin asiakas ei osaa arvioida kokonaiskustannusta eikä uskalla ostaa. Kun olet nähnyt tekstin laadun, anna sivuhinta.

Ja sitten alvittomiin yrityshintoihin. Ehdotan tämänsuuntaista skaalaa:

  • Haamukirjoitus. 5000 euroa per sata sivua sinulle tutusta aiheesta.
  • Oikoluku. Asiakkaan teksti selkeää ja etenevää. Joitain pilkkuvirheitä ja lyöntivirheitä siellä täällä. Hinta: 5 euroa per sivu.
  • Kustannustoimitus. Asiakkaan teksti selkeää ja etenevää. Joitain pilkkuvirheitä ja lyöntivirheitä siellä täällä. Hinta: 6 euroa per sivu.
  • Oikoluku. Asiakkaan teksti keskinkertaista tai huonohkoa. Epäselvää tekstiä ja melko paljon kielioppiongelmia. Hinta: 8–10 euroa per sivu.
  • Kustannustoimitus. Asiakkaan teksti keskinkertaista tai huonohkoa. Epäselvää tekstiä ja melko paljon kielioppiongelmia. Hinta: 11–15 euroa per sivu.
  • Oiko luku… kieli oppi ei niin tärkeetä kerta ajatus välittyy pisteet pilkut miks tarvis??? ( aika ihanaa ) – eikö vaan?. Hinta: 25 euroa per sivu.
  • Kustanus toimitus… Silleen mä poimin mun ajatuksii instasta ja sit mä #oivalsin et ”uujea” täst tulee kiria!!!!111. Hinta: 45 euroa per sivu.

Omat hintani ovat tietenkin tästä tosi paljon kovemmat. Olen vähentänyt oikolukua, kustannustoimitusta ja haamukirjoitusta, ja tein karsimisen julmien hintojen avulla. Jos joku haluaa minut noihin hommiin, täytyy sitten haluta kovasti.

 

1 kommentti

Mitä nonpology on suomeksi?

Anteeksi että jotkut pahoittivat mielensä.

Näit juuri nonpologyn eli non-apology apologyn. Se on epäaito anteeksipyyntö, jossa ihminen ei ole pahoillaan omasta toiminnastaan, vaan hän vain kuittailee muiden tuntemuksista.

Jarmo kyseli juuri, onko sille suomennosta.

En ole nähnyt mitään vakiintunutta, mutta täten ehdotan juhlallisesti ja seremoniallisin menoin seuraavaa:

muka-anteeksipyyntö
 

Eikö olekin hieno? Aivan täydellinen. Kerrassaan mainio.

(Edit 3.5.2017 klo 12.50. Sain muitakin termiehdotuksia. Jussi Mäkinen: enteeksipyyntö. Ilkka Dahl: lumeanteeksipyyntö.)

* * *

Toki muka-anteeksipyyntö tarvitsee omat viestintäohjeensa. Miten sitä käytetään?

Ohje on helppo. Älä koskaan käytä muka-anteeksipyyntöä. Yleensä sinulla on neljä muuta vaihtoehtoa:

  1. Jos kohderyhmäsi tai suuri yleisö on sitä mieltä, että teit virheen, pyydä aidosti anteeksi: ”Anteeksi että kutsuin asiakkaitani karjalaumaksi.”
  2. Jos teit ilmiselvän moraalittoman teon, pahoittele sitäkin: ”Pyydän anteeksi sitä, että vein työkaverini eväät.”
  3. Jos itsekin tajuat mokanneesi, ohje on sama kuin yllä: ”Anteeksi etten huomioinut pyörätuoliasiakkaita kunnolla.”
  4. Jos taas kohderyhmäsi on puolellasi ja vain näkyvät vastustajasi vaativat anteeksipyyntöä, sinun ei välttämättä tarvitse tehdä mitään muuta kuin keskustella rauhallisesti ja perustella valintaasi. Erityisesti arvokysymyksissä voit seistä sanojesi takana. Jos reagoit jokaiseen anteeksipyyntövaatimukseen, et voi muuta tehdäkään kuin kumarrella joka suuntaan. (Älä kuitenkaan sorru vähättelyyn tai piikittelyyn. Pohdi myös oma tekosi analyyttisesti, äläkä vain reagoi liskoaivoilla.)

Kas näin. Muka-anteeksipyyntö ei toimi koskaan. Jos et ole oikeasti pahoillasi, älä edes yritä teeskennellä sitä.

1 kommentti