Olen kypsynyt tietynlaiseen feminismiin.
Olen itsekin feministi, mutta meitä on niin moneen junaan, etten kaikkien kanssa matkaan lähtisi.
Tuska iski ensimmäisen kerran jo pari vuotta sitten, kun Naisasialiitto Unionin jäsenyyttä ei avattu miehille. Aivan kuin jalkovälissä roikkuisi jokin todiste naisvastaisuudesta.
Vastustan sukupuoleen perustuvia hyvä veli -kerhoja, mutta asia ei ratkea sillä, että pidetään yllä hyvä sisko -kerhoja.
Tuska iski toisen kerran tammikuussa, kun luin Rosa Meriläisen kolumnin. Hän kuulemma laittaa ystävänsä parisuhteen edelle.
En tiedä hänen parisuhteittensa laadusta, mutta kun olen valinnut elämänkumppanini, pidän yhtä hänen kanssaan. (Ja jos asiat menevät pieleen, ottaisin eron siksi että suhde on huono, en siksi että kaverit ovat tärkeämpiä.)
Tuska iski kolmannen kerran eilen. Minut oli liitetty pyytämättä salaiseen Facebook-ryhmän, joka on naisten verkosto. Siellä on ajatuksena jakaa työpaikkailmoituksia, sparrata toisia ja tukea ihmisiä heidän urallaan. Kaunis idea sinänsä, mutta olen valitettavasti liian valikoiva nettiseurani suhteen, enkä osaa suositella työpaikkoja tuntemattomille.
Jos tiedän auki olevan työpaikan, yritän kaivaa siihen verkostostani hyvän tyypin. Tähän ei mitenkään liity se, mitä ihmisellä on jalkojensa välissä. Mietin ainoastaan kontaktini sopivuutta tehtävään.
* * *
Kun toimin tasa-arvon puolesta, en toimi minkään sukupuolen puolesta. Haluan vain, että yksilöt saavat ansaitsemansa kohtelun, ei ryhmänsä maineen mukaista kohtelua.
Miksi tuntisin yhteyttä johonkuhun vain siksi, että hänelläkin on vagina?
Hauska nähdä vaihteeksi fiksu kirjoitus aiheesta.
Sen verran kuitenkin kommentoisin tuohon feminismin luonteeseen, että feminismiinhän kuuluu kuitenkin sukupuolen puolesta toimiminen, koska feminismi lähtee siitä perusoletuksesta, että naiset ovat alistetussa asemassa miehiin nähden, jolloin tasa-arvoa ajetaan naisten oikeuksia (ja miesten velvollisuuksia) lisäämällä.
Kiva että tykkäsit!
Viittasit muuten just feminismin historiaan, mistä aatteen nimikin tulee: naisille haluttiin samat oikeudet kuin miehille, kuten äänioikeus ja omistusoikeus. Se oli tietty hyvä juttu 1800- ja 1900-luvuilla.
Nykyään feminismi on jakautunut vähintään kahteen osaan.
Osa feministeistä elää yhä menneessä. Tähän kuuluvat ne ”kaikki miehet on sikoja” -idiotismit, ja samoin se, että keskitytään *vain* naisten oikeuksiin.
Itse olen siirtynyt eteenpäin. Mulle feminismi on yleistä tasa-arvoa ajava aate. Enää vain nimi on vanhaa, mutta mä kiinnitän feministinä huomiota myös etnisiin vähemmistöihin ja esimerkiksi epätasa-arvoiseen varusmiespalvelukseen.
Mulle kaikki tasa-arvo on tärkeää, ja arvostan meritokratiaa.
Kutsun usein itseäni kaulaketjufeministiksi, mutta se termi ei tietenkään erityisesti avaudu muille.
Olen kyllä huomannut, että olet meritokratian kannattaja. 😀 Paradoksaalisesti meritokratiassa ongelmaksi muodostuu juuri se mitä sillä pyritään välttämään. Yhden utopia on aina toisen dystopia.
Tietysti, on ihan eri asia kannattaa meritokratiaa yhteiskunnan hallintomuotona kuin yritysten ja yhteisöjen johdossa.
Viittasin siis siihen perusoletukseen mitä vasten retoriikkaa on peilattava, tai narratiiviin. Karrikoituna kun esimerkiksi populisti sanoo kannattavansa tasa-arvoa, tarkoittaa tasa-arvoa yksilöiden välille, kommunisti taas sosiaaliluokkien välille, feministi sukupuolten välille.
Moderni feminismi (tai ”feminismi”, riippuen näkökannasta) edustaa enemmänkin valkoista patriarkaattia vastustavaa punavihreää ajattelua, ei niinkään naisten oikeuksia ajavaa violettia.
Jos feminismi olisi ”yleistä tasa-arvoa ajava aate”, niin se aloittaisi omasta nimestään.
Olen pohtinut samaa, mutta nimenvaihto on ongelmallinen.
Ensinnäkin feminismillä on takanaan niin pitkä historia saavutuksia, että se on sama kuin jos Fazer vaihtaisi nimensä muuksi.
Toisekseen jos ottaa yhtäkkiä käyttöönsä uuden nimen, suuri yleisö ei tunne sitä. Se on sama kuin jos yhtäkkiä yrittäisi selittää, että tästä lähin kutsumme hallitusta joksikin muuksi.
Kolmanneksi minkään aatteen nimen määrittely- tai vakiinnuttamisoikeutta ei ole kenelläkään. Jos päätän keksiä feminismille uuden nimen, en saa muita käyttämään sitä.
Mutta onneksi sanojen merkitykset muuttuvat aikojen saatossa. Vaikka feminismin kantasana on yhdessä sukupuolessa, se ajaa nykyään esimerkiksi etnisten vähemmistöjen asemaa. Sama ilmiö on käynyt esimerkiksi sanalle kynä, joka aiemmin tarkoitti vain sulkaa ja sulkakynää, mutta nykyään myös laajemmin kaikkia kyniä.
Ymmärrän siis harmisi sanan etymologisesta taustasta, mutta termin vaihtaminen olisi isompi ongelma.
Sen verran mitä itse olen aihetta seurannut, niin rapakon tällä puolella, ilmeisesti poliittisesta järjestelmästä ja historiallisista syistä johtuen, feminismi pikemminkin käsitetään yhtenä osana punavihreää ajattelua, kun taas Atlantin länsipuolella punavihreä ajattelu käsitetään osaksi feminismiä.
Mihin Niko L varmasti viittasi oli, että nämä aatteet eivät aja tasa-arvoa ihmisten, vaan enemmän tai vähemmän mielivaltaisesti määriteltyjen ryhmien välille. Eli, vaikka ryhmät olisivat keskenään tasa-arvoisia, niiden sisällä ei tasa-arvoa tarvitse olla; hyväosaiset ajavat hyväosaisten etuja.
NIINPÄ.
Ei mulla muuta.
En sitten tiedä olenko pyörinyt joissakin poikkeuksellisen edistyksellisissä feministipiireissä, mutta ymmärtääkseni nk. mainstream-nykyfeminismi painottaa ennen kaikkea intersektionaalisuutta. Pelkkää patriarkaattia vastaan taisteleminen ei riitä, vaan kohteena on kyriarkaatti joka pitää sisällään muutkin kuin sukupuoleen perustuvat syrjinnän muodot.
Oikeastaan juuri tästä syystä tulin kommentoimaan – tämä ”mitä jalkojen välistä löytyy” -retoriikka on erittäin ongelmallista, koska genitaalit eivät kerro ihmisen sukupuoli-identiteetistä yhtään mitään. On erittäin OK kritisoida esim. Naisasialiitto Unionin vaatimuksia jäsenille, mutta varsinkin julkisessa keskustelussa olisi tosi tärkeää muistuttaa, että kurkistus haarojen väliin ei kerro ihmisen sukupuolesta mitään, ja muitakin vaihtoehtoja on kuin nainen tai mies.
Tällä kertaa tekstini ei käsitellyt sukupuolia tai sukupuolen itsemäärittelyoikeutta. Käytin esimerkkinä miehiä ja naisia.
Jatkossakaan en aio listata kaikkia mahdollisia vähemmistöjä, jos puhun kahdesta enemmistöstä.
Olen kanssasi samaa mieltä joistain kohdista, esimerkiksi Naisasialiitto Unionin jäsenperusteiden turhuudesta. Sukupuoli ei kuitenkaan sijaitse jalkojen välissä, ja sen sentään Unionikin tunnustaa antaessaan jäsenten määritellä sukupuolensa itse. Minun feminismiini kuuluu kaikkien muiden syrjintäperusteiden lisäksi myös sukupuolen moninaisuuden huomioiminen.
Se lienee itsestäänselvyys. On mahdotonta listata tekstissä kaikkia vähemmistöjä ja sukupuolia, mutta kuten sanottu, olen tasa-arvon puolella.
Ihan kiva. Kuitenkin se, että useammassa kohdassa tekstiä yhdistät sukupuolen ja jalkovälin näyttää siltä, ettet ehkä kuitenkaan ole tottunut käyttämään yhdenvertaisuutta tukevaa kieltä. Kaltaisesi vaikuttajan sanavalinnoilla on merkitystä.
Salla kiltti, älä yritä antaa minulle enempää velvoitteita kuin itse suostun ottamaan vastaan.
Voidaanko sopia, että me molemmat ollaan vähemmistön asialla? Jos mä teen ja sanon asioita eri tavoin kuin sä toivoisit, se ei tarkoita että olisin sun vastustaja.
Jouduin poistamaan tästä kommentin, jossa käytettiin halventavaa kieltä ja verrattiin feminismiä Ku Klux Klaniin.
Poistin kolme lisää:
– Yhdessä anonyymi nimimerkki solvasi minua henkilökohtaisesti.
– Yhdessä väitettiin, että ”suuri osa feministeistä haluaa laittaa miehet teuraaksi”.
– Kolmas suri edellisen anonyymin kommenttinsa poistoa. Kuulemma sorran häntä, koska hän on mies (vaikka en voinut anonyymistä kommentista päätellä hänen sukupuoltaan).
Vaikutat olevan enemmänkin egalitaristi kuin feministi. Onneksi olkoon, kunpa minäkin pystyisin samaan. 🙂
t: maskulinisti, joka ajoittain suosii miehiä ystäväpiirissään, koska kokee että miehet ovat (varsinkin parisuhteissa) naisia heikommassa asemassa
Kiitokset!
Mulla ei ole erityistä käsitystä suomalaisista parisuhteista. Jos nyt heteroliitoista puhutaan, niin mä tiedän sekä miehiä että naisia, jotka ovat tossun alla.
Selkeä epäkohta on kyllä huoltajuuskiistoissa, joissa oletusarvoisesti suositaan naista. (Ymmärrän sen perusteluna korkeintaan rintaruokinnassa olevan vauvan kohdalla, mutta en muuten.)
Mutta jos kerran kannatat todellista tasa-arvoa ja haluat toimia sen eteen, niin miksi se työ pitäisi laittaa feminismin alle? Miksi tehdä työtä aatteen alla joka kantaa painolastinaan menneisyyden taakkaa ja jonka keskuudessa ei esiinny oikeaa tasa-arvoa, nais-asialiitto unioni on todistanut? Suomeen pitäisi perustaa naisia ja miehiä sisältävä järjestö ilman painolasteja.
Asiallinen ja osuva kysymys. Mä kuitenkin näen, että feminismillä on enemmän meriittejä kuin painolastia. Tää saattaa toki olla näkökulmaero, mutta kyllä äänioikeus, omistusoikeus ja päätösvalta omasta elämästä ovat aika kovia juttuja.
Tottakai feminismillä on enemmän meriittejä kuin painolastia, mutta tulevaisuudessa asiat voivat olla toisin. Mielestäni vanha siipi on jo muodostumassa taakaksi niille, jotka ajavat todellista tasa-arvoa. Lisäksi uskon että modenit feminismit saisivat enemmän aikaan sukupuolineutraalin liikkeen alla. Varsinkin suurta osaa miehistä on vaikea saada mukaan feminismiin, kun se ei ole oikeasti sukupuolineutraali.
Nyt esitit tosiasiana sen, että ”feminismi ei oikeasti ole sukupuolineutraali”. Kyseessähän on kuitenkin mielipide, ei fakta.
Ongelmana on, että feminismin sukupuolineutraaliutta ei voi todistaa oikeaksi eikä vääräksi millään mittarilla, koska
a) feminismistä on monta kilpailevaa määritelmää
b) varsin eri tavoin ajattelevat yksilöt sanovat itseään feministeiksi.
Toisaalta niin kauan kuin ihminen pyrkii saamaan aikaan todellista tasa-arvoa, hän toimii hyvän asian puolesta. Minulle on ihan sama, millä nimellä hän itseään kutsuu vai kutsuuko millään nimellä.
Ottamatta nyt kantaa itse feminismin määritelmään, Jaskan tekstistä voidaan rivien välistä joka tapauksessa myös lukea retorinen kysymys, että miksi tasa-arvon kannattajat käyttäisivät itsestään vahvasti arvovirittynyttä termiä ”feministi” jos tarkoitus on kannattaa (sukupuolineutraalia) tasa-arvoa (egalitarismia).
Muistaakseni sosiologia näkee asian niin, että vain naiset voivat olla feministejä, miehet puolestaan profeministejä.
Tähän mä vastasinkin jo ylempänä.
Mulla on asiaan kielentutkijan näkökulma: termin vaihtaminen on usein hidasta tai jopa mahdotonta, mutta termin merkitys muuttuu vähän niin kuin itsestään.
Btw, jotkut feministithän yrittävät väkisin puhua ihmisistä ”miesoletettuina” ja ”naisoletettuina”. Surkea yritys, koska kieli ei yleensä kehity epäkäytännöllisempään suuntaan. Sanat lyhenevät mieluummin kuin pitenevät.
Poistin tästä kommentin, jossa esitettiin niin kärjistynyt mielipide, että homma meni jo provokaatioksi.