Tänään kaksi kaveria kysyi eri yhteyksissä, montako kirjaa olen kirjoittanut. Vastaan aina, että määrä riippuu laskutavasta.
Tässä vaiheessa ihmiset yleensä ihmettelevät, että miten helkutissa kirjan kirjoittaminen voi riippua laskutavasta. Joko olet kirjoittanut tai sitten et.
Laskeminen ei kuitenkaan ole aivan noin helppoa. Jos laskemme kirjat Fennica-kirjatietokannan mukaan, sieltä puuttuvat tekemäni haamukirjat sekä ne kirjat, joihin olen kirjoittanut tosi pienen osuuden. Entä pitääkö laskea ne kirjat, jotka ovat kokonaan uudistettuja toisia ja kolmansia painoksia? Entä luenko mukaan ne kirjat, joihin olen tehnyt yhden artikkelin? Ainakaan en mielelläni laske mukaan kevyttä ja lyhyttä mobiilihömppää, jota olen kirjoittanut omalle, toistaiseksi vaienneelle kustantamollemme. Ja vielä yksi kysymys: lasketaanko mukaan ne kirjat, joita en ole kirjoittanut vaan jotka olen toimittanut?
Kyllästyin pohtimaan oikeaa määrää, joten tein pienen laskelman. Tsekkasin kaikki kirjoittamani kirjat sekä kirjoitusroolini että genren mukaan.
Käytännössä lasken oikeiksi kirjoiksi ja kirjoitustöiksi vain 25 opusta noista 44 kirjasta: ne ensipainokset, joiden kannessa on nimeni. Sen sijaan uudistettuja painoksia, haamukirjoitettua kirjaa tai toimittajaroolia en osaa laskea ”omaksi kirjaksi”.
Ja sitten on fun factin vuoro:
Päätin laskea, mihin kategorioihin kirjat istuvat genreltään. Ei ole mikään yllätys, että viestintä painottuu selkeästi.
Tällä hetkellä työn alla on kolme kirjaa. Ne muuttavat jakaumaa seuraavasti:
- Yksi on kuluttajakirja ja yksin tehty – siis pakohuonekirjani.
- Yksi on kuluttajakirja ja kolmen porukalla tehty – siis hävikkikirjamme.
- Yksi on bisneskirja ja kirjoittajakollegana on Andrei Koivumäki. Sen enempää kirjasta ei vielä voi sanoa.
Näistä lukemista ilahtuneena asetin itselleni tavoitteen. Haluan kirjoittaa elämäni aikana 75 kirjaa itse tai kollegan kanssa ja 100 kirjaa niin, että mukaan lasketaan myös haamut, mobiilit, editoidut painokset ja toimitustyöt.
Laskurit käyntiin!
Piirakkakaavioissa voisi käyttää värejä, nuo mustavalkoiset ovat hieman vaikealukuisia. Ei mulla muuta, kiitos ja anteeksi.
Koeta kestää. 🙂 Mun aivot hahmottavat kuvia tosi eri tavoin kuin normaaleilla ihmisillä, joten tuotan usein oudon näköisiä kaavioita.
Minusta musta, harmaa ja valkoinen taas erittäin selkeä, mutta varmaan vempain vähän vaikuttaa – tabletilla helppolukuinen näin ikäimmeisellekin.