Huomenna Ylen Aamu-tv:ssä (ja bonuksena brändivinkki Hämeenlinnalle)

Tuli kutsu huomiseen Aamu-tv-lähetykseen. Aiheena on someraivo ja ilotulitteet.

Taustahaastattelun myötä jäin pohtimaan omaa kantaani ilotulitteiden käyttölupiin ja siviilikäyttöön ylipäätään. Teema ei ole ollut kovin kiinnostava itselleni, koska ilotulitteet ovat mielestäni ”ihan kivoja”, mutta en suhtaudu niihin intohimoisesti. Ilotulitteiden tuottama roska harmittaa enemmän kuin meteli. Myöskään lehmänhermoinen koiramme ei häiriinny rakettien ammuskelusta lainkaan, joten ilotulitekielto kuluttajille on prioriteettilistallani häntäpäässä.

Ryhdyin kuitenkin pohtimaan asiaa enemmän, ja kokosin kolme näkökulmaa asiaan:

1. En kannata ilotulitteiden käyttökieltoa kuluttajille, koska uskon enemmän vapauteen kuin kieltoihin. Ilotulitteet eivät uhkaa ihmishenkiä, vaikka niistä jonkin verran käyttöhaittaa onkin. (Ilotulitteet menevät itse asiassa ajatuksissani samaan kategoriaan kuin vesiskootterit. Meteliä tulee ja luonnonvaroja tuhlataan, mutta silti olisi hassua kieltää lailla ihmisten typeryys.)
2. Sen sijaan olisi hienoa, jos ihmiset omin päin tajuaisivat, että raketit ovat itse asiassa aika turhia. Ne eivät ole mitenkään pakollinen osa uuttavuotta eikä niiden puute pilaa juhlia. Haaveilen siitä, että ilotulitteita alettaisiin pitää yhtä nolona ja vanhanaikaisena kuin vyölaukkua, tupakointia, viikonloppukännejä tai sukkia sandaaleissa.
3. Toisaalta valtio voisi ehkä määritellä ilotulitteille haittaveron. Jos ilotulitteet olisivat superkalliita, niitä tulisi ostettua vähemmän, jolloin myös melusaaste ja roskat vähenisivät.

Me ihmiset pidämme tavoistamme kiinni sen takia, että kytkemme niihin tunteet ja muistot mukaan. Jos jollakulla on myönteinen suhtautuminen ilotulitteisiin, se saattaa johtua siitä, että raketteihin ovat liittyneet iloiset perhehetket, lasten riemu, vuodenvaihteen riehakkuus tai upeat värit talvisella yötaivaalla. Jos taas jollakulla on kielteinen suhtautuminen ilotulitteisiin, se saattaa johtua esimerkiksi rakkaan lemmikin kokemasta pelosta, vanhasta rakettitapaturmasta tai jopa pelottavista sotaan liittyvistä takaumista.

Olipa itse kunkin rakettikanta mikä tahansa, toivon vain kahta asiaa:

1. Emme raivoaisi tai ilkeilisi ”väärän” mielipiteen kannattajille somessa saati livenä.
2. Ymmärtäisimme sen, että toisella ihmisellä voi olla vastakkaiset tunteet raketteihin, ja ne ovat todennäköisesti aivan yhtä oikeat tunteet kuin omammekin.

Ja loppuun tämän vuoden paras brändäysidea:

Ehdotan, että kotikaupunkini Hämeenlinna profiloituisi ilotulitteettomana kaupunkina. Olisi mahtavaa, jos uutenavuotena seudun hotellit olisivat täynnä pauketta pakenevia ihmisiä ja jos kaupungin taivaalla olisi vaikkapa äänetön laservalonäytös. Uudenvuoden henkeen sopii myös sirkusmainen tuliesitys, jossa soihdut lentävät ja tulipallot pyörivät.

Väitän, että se toisi matkailueuroja kaupunkiin, ja medianäkyvyys olisi taattu. Saa käyttää.