Viestinnän todelliset trendit vuodelle 2019

Katleena Kortesuo

Valoisaa uutta vuotta! Alkavan vuoden todelliset viestintätrendit eivät ole ”videoiden lisääntyminen” tai ”yhteiskunnallinen kannanotto”. Videot ovat nimittäin olleet nykypäivää jo monen vuoden ajan, ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen on pikemminkin alamme toiveuni ja sisäinen perustelu omalle olemassaolollemme.

Sen sijaan vuoden 2019 trendit ovat seuraavat:

1) Antirohkeus

Yhteiskunnan polarisaation myötä kriisit ja riskit vaanivat joka puolella. Niinpä niitä ryhdytään varomaan entistä enemmän. Rohkeita irtiottoja ei uskalleta eikä osata tehdä. (Ja muistathan, että esimerkiksi Finlaysonin Tom of Finland -lakanat eivät olleet rohkeutta. Sen sijaan ne olivat oman kohderyhmän tehokasta kosiskelua trendikkäällä aiheella – eli juuri sitä mitä kaupallisen yrityksen kuuluukin tehdä.)

Rohkeus on sitä, että joku on edellä aikaansa ja toimii vaaroista huolimatta ja uhan alla. Sitä taas viestintä toimintona ei yleensä tee. Viestinnän tehtävänä on useimmissa organisaatioissa toimia ajan tasalla ja reagoida markkinoihin ja ärsykkeisiin.

Tästä seuraa tärkeä kysymys: tarvitseeko viestinnän edes olla rohkeaa? Väitän nimittäin, että rohkeus on erityisen arvostettu piirre juuri nykyaikana. Tämän vuoksi olemme halunneet kytkeä sen myös viestintään; haluammehan olla ajantasainen toimiala.

Mutta mitä jos viestintä toimintona an sich ei voikaan olla rohkeaa? Mitä jos puhumme kokonaan väärästä asiasta? Mitä jos rohkeus onkin strategiassa, minkä jälkeen viestinnän rooli on toteuttava ja heijastava, eikä se itsessään kanna, saati voi kantaa, rohkeuden ominaisuutta?

Tämä ykköstrendini ei siis ole viestinnän kritiikkiä. Kyse on viestinnän ominaisuuksista ja roolista organisaatiossa. Viestintä ei voi olla sen rohkeampi kuin organisaatiokaan. Usein viestinnän tehtävänä on välttää maineriskejä ja varoittaa vaaroista – ja siten olla antirohkea.

Tätä piirrettä opimme toivottavasti arvostamaan: viestintä on yhtä tärkeä elementti kuin turvavyö ja palohälytin. Eivät nekään ole rohkeita, vaan ne ovat tarpeellisia.

2) Yhä vaikeampi puhuminen rahasta

Miten pystymme perustelemaan sellaiset viestinnän investoinnit kuin verkkosivujen uudistus, asiantuntijoiden viestintäkoulutus tai uuden viestintäassistentin rekrytointi? Miten mainetta mitataan ja paljonko kriisi maksaa?

Viestijät eivät ole kehittyneet rahapuheessa lainkaan. Olemme liian usein pörröisiä humanistilta haiskahtavia ilmapuntareita, jotka eivät saa kutsua johtoryhmään. Osaamme vain kuvailla hirrrveät mainehaitat ja karrrmeat brändiriskit, mutta emme juuri puhu euroista.

Tämä on ikävä trendi ja erityisen kipeä juuri nyt, kun talous näyttää tiukentuvan. Meiltä odotetaan rahapuhetta, mutta me supatamme mieluummin mainekieltä.

3) Lean viestinnässä

Tulevana vuonna kulkiessamme yllätyksestä toiseen alamme arvostaa viestinnässäkin leania, tuota yksinkertaisuuteen pyrkivää johtamismetodia.

Leanin yksi tavoitteista on vähentää hukkaa, ja tämä on tuotavissa myös viestintään. Pystymme vähentämään lean-filosofian seitsemää perinteisintä hukkaa: ylituotantoa, odottelua, kuljettamista, käsittelyä, varastointia, liikkumista ja vikoja. (Kampanjaheijastimia tilattiin liikaa, haastateltavan kommentit viipyivät, vuosikertomukset makaavat pahvilaatikoissa aulassa, verkkosivun palautelomake ei toimi jne.)

Tulevan vuoden trendi on viestinnän prosessien johtaminen, ja lean on siihen erinomainen työkalu. Meillä viestijöillä on sisällöt kunnossa, mutta olemme tehottomia ja saatamme uupua omaan häseltämiseemme.

* * *

Jos toimit viestinnän alalla, hyväksy ykkönen, vältä kakkosta ja opiskele kolmonen.

 

2 kommenttia

Kerro oma kantasi

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.