Ole kiltti ja tiedosta vierautesi

Olen nyt pyörinyt sosiaalisessa mediassa hieman yli kymmenen vuotta. Tänä aikana olen tietenkin kertonut paljon itsestäni – varsin harvoin syvällisen intiimejä asioita, mutta toisaalta valtavan paljon arkisia tapahtumia työstä ja vapaa-ajalta. Samalla tulee väkisinkin ilmi erilaisia piirteitä luonteestani ja ajatuksistani.

Vakiolukijat tietävät, että olen nopeasti innostuva, lyhytpinnainen, esiintymishaluinen, kärkäs, kömpelö, hajamielinen ja sanavalmis. Joskus olen myös hauska, erityisesti äitini mielestä ja maksua vastaan. Te tiedätte kasvosokeuteni, sukkahousuturmani, nahkatakkini, yllätyspatani ja lukuisat ruhjeeni.

Vuosien varrella teksteissä on näkynyt pysyviä harrastuksia, unohtuneita harrastuksia ja uusia harrastuksia. Pitkän linjan lukijat osaavat sijoittaa noihin kolmeen lokeroon partion, keskiajan, taikuuden, koodauksen ja pakohuoneet.

Ja nyt tulee ristiriita, josta otsikko varoitti. Moni ihminen kokee tuntevansa minut – ja varmasti jollain tasolla tunteekin – mutta minä en tunne häntä.

Aina välillä saan viestejä, jotka tuntuvat tosi hämmentäviltä. Ventovieras kutsuu polttareihin. Ventovieras käskee tekemään epätieteellisen persoonallisuustestin ja kertomaan heti hänelle sen tulokset. Ventovieras kertoo, että hänen lähettämänsä kansalaisaloite on oleellisempi asia kuin se, mitä olen juuri tekemässä – kuulemma hän tietää ajankäyttöni tärkeysjärjestyksen paremmin kuin minä. Ventovieras ilmoittaa, että minun pitää soittaa hänelle ja tavata hänet huomenna kello 13. Ventovieras viestittää, että hän haluaa silittää poskeani. Ventovieras vaatii minua tulemaan uskoon.

(Ja ei, nyt kyse ei ole siitä, että olen kasvosokeudessani mennyt luulemaan somessa läheistäni ventovieraaksi. En sentään. Tunnistan kyllä lähimmät ihmiset, ja lisäksi tsekkaan aina näiden kirjoittajien profiilit. Jokuhan saattaisi vaikka olla asiakkaani. Mutta ei. Kyse ei ole tutuista, vaan oikeasti ventovieraista tai ehkä ihmisistä, jotka ovat kuulleet kerran tai kaksi puheenvuoroni.)

Tätä tilitystäni ei kannata käsittää väärin. Olen tosi iloinen, jos joku ihminen – tuttu tai vieras – kertoo, että olen auttanut häntä uralla eteenpäin tai että olen onnistunut piristämään synkeää päivää tai että Facebook-puuhani ovat perheen veikkauskohde iltaisin. Olen jopa tavannut ekaluokkalaisen Katleenan, joka on saanut nimensä mukaani. Tällaisesta olen superkiitollinen ja otettu.

Sen sijaan sitä on hieman vaikea käsittää, että ventovieras vaatii minulta jotain yksityiselämän piiriin kuuluvaa. Hän ehkä kokee tuntevansa minut someprofiilieni perusteella ja siksi hän ajatuksissaan edellyttää minulta jotain, jota voisi edellyttää korkeintaan perheeltään tai ystäviltään.

Yleensä yritän vastata näihin pyyntöihin kohteliaasti kieltäytyen, mutta välillä olen joutunut sanomaan tiukasti tai jopa blokkaamaan. Joskus olen menettänyt malttini, mitä harmittelen joka kerta jälkikäteen. Välillä jätän vastaamatta. Joskus stressissä alan kirjoittaa sarkastis-ilkeilevää vastausta, huokaisen, pyyhin sen pois ja yritän keksiä jotain fiksumpaa tilalle. Yritän ymmärtää sitä ajatusta, että kirjoittaja oikeasti kokee tuntevansa minut.

Lienee siis aika esittää kaino toivomus. Ole kiltti ja tiedosta, että saatat olla ihan vieras minulle. On aika kiusallista vastaanottaa vaatimuksia ihmisiltä, joita en käsittääkseni tunne ja jotka eivät ole siinä roolissa, että he voivat vaatia minulta mitään.

* * *

Sen sijaan jos haluat kehua minua, voit jatkaa ihan rauhassa. Suosittelen erityisesti valitsemaan sanoista urheilullinen, klassisen tyylikäs, pitkänhuiskea sekä musikaalinen. Lisäksi toivon, että suomalaiset kaupungit nimeävät pääkatunsa mukaani.