Tänään on se päivä, kun lopetin kriisiviestintäkeissien hoidon

Tuli puhelu. Puhelimessa hätääntynyt yrittäjä, jolla oli kaikki pelissä. Hän itki, purki tilannettaan ja itki välissä. Konkurssiuhka käsillä, rahoittajat häipyneet, väkivaltainen ex-puoliso uhkailee ja somessa mustamaalataan julmasti.

Juttelimme tunnin. Sanoin perehtyväni asiaan ja sovin jatkopuhelusta. Kokosin yhteen toimenpidelistan, joka sisälsi rikosilmoituksien tekoa, juristien konsultointia ja oman yksityisyydensuojan varmistamista. Lähetin listan viestillä perään.

Pian hän soitti uudelleen. Juttelimme toisen tunnin. Soittajan henkinen tilanne kuulosti huolestuttavalta. Hän itki, huusi, aneli ja toisteli monta kertaa samoja asioita. Kehotin soittamaan rikosuhripäivystykseen ja hankkimaan tukea. Hän kieltäytyi ja aneli minua auttamaan heti.

Minulla ei valitettavasti ollut kuitenkaan sellaisia keinoja, joilla maineen saisi puhtaaksi tällä viikolla ja rahoittajat palaamaan ensi viikolla.

Puhelun lopussa soittaja muistutti itsemurha-aikeistaan ja kertoi, ettei ”ehkä ole täällä enää kauaa”. Hän kiitti hiljaisella äänellä kaikesta ja sulki puhelimen.

Soitin saman tien hätäkeskukseen ja kerroin soittajan itsemurha-aikeista. Valitettavasti minulla oli antaa vain nimi ja puhelinnumero, mutta ei osoitetta. Toivon, että apu ehti ajoissa ja että soittaja saa kaiken sen avun ja tuen, jota hän tarvitsee.

Lopetin puhelun. Pulssi oli täysin tasainen, mutta kyyneleet pyrkivät silmiin.

Niinpä on aika tehdä päätös.

Tällä päivämäärällä lopetan kriisiviestintäkeissien konsultoimisen.

Autan tietenkin nykyiset asiakaskeissini loppuun ja jatkan ilman muuta uusienkin asiakkaiden valmentamista kriisien varalta. Olen tosi mielelläni tukena silloin, kun harjoitellaan vaikeita viestintätilanteita varten.

En kuitenkaan pysty ottamaan yhdenkään ihmisen henkeä vastuulleni. Sitä varten ovat isommat firmat ja heidän psykologinsa.

* * *

Tämä päätös on itse asiassa kypsynyt jo jonkin aikaa. Kriisiviestintäpuhelut nimittäin keskeyttävät perheemme lomia, ja niillä on aina kiire. En pysty ennakoimaan ajankäyttöäni, koska milloin tahansa voi tulla puhelu. Pahimmillaan olen hoitanut samana päivänä neljää eri keissiä eri kanavissa eteenpäin.

Kriisiviestintäkeissit ovat olleet opettavaisia ja kiinnostavia. Ne ovat olleet myös rankkoja, hurjia ja jopa absurdeja. Kiitos niistä kaikista, joita olen saanut hoitaa. Kiitos myös kaikesta siitä luottamuksesta, jota olen saanut osakseni. On ollut huikea tunne nähdä asiakkaalle kirjoittamani lausunto otsikossa tai laatimani teksti uutisissa.

Tänään kriisiviestinnälle tuli kuitenkin viimeinen niitti. Se osa urastani kesti yli kymmenen vuotta, ja matka oli itselleni helkutin iso kasvun paikka.

Jatkan siis kouluttajana, keynote-saarnaajana, tietokirjailijana, juontajana ja sukkahousujen sankarillisena rikkojana. Valitettavasti en kuitenkaan voi ottaa vastaan enää uusia kriisiviestintäasiakkaita, jotka kaipaavat välitöntä neuvoa akuuttiin tilanteeseen.

Soita siis minulle mieluummin vähän etukäteen kuin hieman liian myöhään.